Etusivu / Artikkelit / Keskukset / Ylläksen rinteiden kunnostajat ahertavat, kun muut lepäävät

 

Rinteiden kunnostuskoneet, kansan kielellä tampparit, pitävät huolen, että rinteet ovat laskukansalle nautinnollisessa kunnossa. Vuodesta 1991 rinnekonetta ajanut Jari Koskenniemi käynnistää tottuneesti tampparin iltaseitsemän aikoihin.

Kaamoksen pimeyteen Ylläs Sport Resortiin piirtyy pieni valomeri, kun työvalot syttyvät. Tuiskuisessa säässä näkyvyyttä on kolmisenkymmentä metriä. Jari Koskenniemen työpisteessä on ergonominen jakkara, vasemmalla kädellä ohjataan rattia ja oikealla kädellä ohjaustikkua. Oikea käsi nakuttelee vähän väliä jotain tikun kahdeksasta painikkeesta.

”Tästä säädetään etulevyn asentoa tai takalevyn kulmaa. Niitä pitää säädellä rinteen muotojen ja lumiolosuhteiden mukaan. Meillä rinteet ajetaan aina iltaisin. Jos lunta tuiskuaa, kertyneet penkat ajetaan vielä aamulla pois ennen hissien avaamista”, Koskenniemi kertoo.

Ohjaamossa on kymmeniä erilaisia kytkimiä ja säätimiä, joista eniten käytettävät ovat ohjaimissa.

”Oikea ajonopeus on tärkeää, jotta rinteen pinnasta tulee hyvä. Lopputulokseen vaikuttavat myös puskulevyn korkeus, jyrsimen pyörintänopeus ja se, kuinka syvältä se jyrsii, sekä takalevyn puristusvoima”, konkari selvittää.

Yksinkertaistettuna tamppari tekee rinteen pinnan kolmessa vaiheessa. Puskulevy tasaa pinnan, ja telojen takana on pyörivä jyrsin, joka rouhii rinteen pinnan rikki. Jyrsimen takana on takalevy tai lana, joka painaa lumen tiiviiksi, laskijoille tutuksi samettivakopinnaksi.

Ohjaamossa omissa ajatuksissa

Tampparikuski viettää ohjaamossa tuntikausia lunta tasoittaen, joten työ on yksinäistä mutta itsenäistä.

”Kun kaikki menee hyvin, tämä on siistiä sisätyötä. Täällä on hyvä penkki, ja ergonomia on kohdallaan. Radio on usein päällä, ja uutisetkin ehtii kuulla työvuoron aikana useaan kertaan. Radiopuhelimella voi jutella kollegoiden kanssa, mutta se toimii vain kädessä pitäen eli hankaloittaa työn tekemistä. Omissa ajatuksissaan täällä pääsääntöisesti ollaan”, Koskenniemi avaa arkeaan.

Kaikkien rinteiden ollessa avoinna Ylläs Sport Resortin puolella rinteitä hoitaa kolme konetta, yksi ala-asemat ja lasten rinteet ja kaksi konetta pitkät rinteet. Selkeää suosikkialuetta Jarilla ei ole.

”Kiva vaihdella hommia. Välillä ajetaan noita pitkiä rinteitä ja välillä teknisempää ajoa ala-asemien ympärillä. Parkkia ajaa kokonaan oma mies ja kone. Se vaatii sen verran erikoisosaamista.”

Jari Koskenniemen kokemuspohja on yli 25 vuotta.

Vuoden kiertokulku tulee havainnolliseksi myös tampparin ohjaimissa.

”Näin kaamoksen aikaan näkyy usein revontulia, keväämmällä sitten auringonnousuja ja -laskuja. Kevät on myös ammatillisesti hankalinta aikaa. Kun aurinko laskee, rinteen pinta jäätyy, mutta telat menevät siitä läpi ja jälki on huonoa. Silloin on parempi lähteä kahville ja antaa lumen jäätyä ennen ajohommia. Rinteessä on noin kaksi metriä lunta, ja täällä on ollut jo muutamana vuonna hyvät lumet aina kesäkuulle saakka”, Koskenniemi tunnelmoi.

Luonto on muutoinkin läsnä. Haastattelua tehtäessä valokeilassa käväisee valkoinen jänis.

”Enemmän sitä näkee vain eläinten jälkiä. Täällä on ollut jo monta vuotta kettu, joka käy tekemässä jälkiä vasta-ajettuun rinteeseen. Ikinä en ole itse kettua nähnyt.”

Rinteissä liikkuu illalla ja yöllä muitakin kulkijoita kuin eläimet ja tampparit

”Pulkkailijat ovat yleinen näky myöhään yöllä. Uudempana on randoilijat, jotka nousevat ja laskevat otsalampun valossa. Ennen Ylläksen maisematien tuloa rinteillä hortoili joskus eksyneitä kulkijoita. Nyt alue on rajattu teillä tai muilla reiteillä, joten tänne ei pääse enää täysin eksymään”, hän kertoo.

Jarin Koskenniemen työnkuvaan kuuluvat myös kauden alussa lumetustyöt sekä kesäisin gondolihissin pyörittäminen. Monipuolisuuden lisäksi mies arvostaa pitkiä kesälomia, jotka on työllä ansaittu.

”Meillä on työaikapankki, johon talven pitkien päivien aikana kertyy vapaapäiviä. Esimerkiksi tänään aloitin työt iltaseitsemältä ja työt päättyvät aamuseitsemältä. Viime talvelta minulle oli kertynyt 30 vapaapäivää, joista suurin osa kului mökillä kalastellen ja metsästäen.”

Tampparikuski saa työstään harvoin palautetta, ja silloinkin se on yleensä negatiivista.

”Lähtökohtaisesti saan palautetta vain silloin, kun rinteissä on jotain huomautettavaa. Eli jos mitään ei kuulu, kaikki on mennyt hyvin.”, Koskenniemi nauraa. 

Työhön kuuluu kolme vaihetta. Puskulevy tasaa pinnan, telojen takana on pyörivä jyrsin, joka rouhii rinteen pinnan rikki. Jyrsimen takana takalevy painaa lumen tiiviiksi sametiksi.

Teksti ja kuvat JUSSI OVASKAINEN

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
19