Etusivu / Artikkelit / Keskukset / Leviläistynyt Joonas Räsänen: Levillä mä voin olla mä!

 

Lunta tuiskutti Levi Black -rinteeseen, kun 16-vuotias nuori alppilupaus työnsi kolalla lunta rinteen keskitasanteella vapaaehtoisena. Alppihiihto oli nuorelle vapaaehtoiselle tuttu harrastus Kauniaisten hiihtokeskukselta.

”Katselin siinä sivussa kola kädessä sitä meininkiä. Kaikki ’isot äijät’ olivat ympärillä, se oli siistiä”, muistelee ensimmäistä Levin maailmancup kokemustaan 29-vuotias pujottelija Joonas Räsänen. 

”Siinä samalla päätin, että jonain päivänä minäkin starttaan Levi maailmancupin lähtöviikseltä.”

Vaikka Räsänen on kotoisin pääkaupunkiseudulta, on leviläisyys juurtunut mieheen niin, ettei elämä pääkaupunkiseudulla enää tunnu omalta. 

”Olen aina Levillä, kun mahdollista. Nyt olen pisimpään pääkaupunkiseudulla kuin moneen vuoteen, peräti 10 päivää”. 

Alppihiihdon pariin Räsänen ajautui äitinsä kautta

Intohimoisesti alppihiihtoa harrastanut Jaana Karhila-Räsänen nappasi nuoren pojan mukaansa laskettelurinteelle, jossa illat vierähtivät aina koulupäivän päätteeksi. 

”Siellä tuli vietettyä paljon aikaa. Välillä oltiin sukset jalassa ja välillä pelattiin lätkää lähikentällä muiden jätkien kanssa. Sieltä olen kyllä saanut ehdottomasti ensimmäisen kisaviettini alppihiihtoon.” 

Vaikka Räsänen tunnustaa, ettei koskaan ollut seuransa superjuniori tai muutoin porukan tavoitteellisin urheilija oli Tahkon alppikouluun pääseminen vuosien saatossa yksi suurista saavutuksista. 

”Alppikouluun pääseminen sai minut ensimmäisen kerran oikeasti motivoitumaan ja uskomaan itseeni paremmin. Tajusin, että nyt täytyy alkaa tehdä töitä, että pääsen huipulle alppihiihtäjänä”. 

Askel askelmalta nuori alppihiihtäjä seurasi omia esikuviaan, sai paikan juniorimaajoukkueesta ja oli jälleen piirun verran lähempänä Levin maailmancupin lähtöviikseä. 

Pääkaupunkiseudun sykkeestä Levin rinteille 

Räsäsen henkilökohtainen valmentaja, Jukka Markkanen, sai aikanaan nuoren maajoukkueen ulkopuolelle jääneen alppilupauksen puhuttua Kittilään ja laskemaan Levin rinteisiin. Vuoden päivät vierähtivät Levillä ”Jukin” opeissa, kunnes parikymppinen nuorimies päätti lähteä jenkkeihin opiskelemaan. Opiskeluvuosien jälkeen paluu jenkeistä kotimaahan vei ”Räsän” takaisin Levin rinteille. Ilo alppihiihtoon oli jälleen löytynyt muutamien takaiskujen jälkeen. 

”Levistä on tullut minulle kuin toinen koti. Vietän siellä toiseksi eniten aikaa, ellen ole tien päällä ulkomailla treenaamassa tai tyttöystäväni kanssa Jenkeissä. ” 

Räsäsen mukaan Levin ilmapiiri poikkeaa muista

Kaikkialla jokainen otetaan avosylin vastaan ja tunnelma on kodikas ja lämminhenkinen. 

”Tuntuu, että se on yksi ainoista paikoista missä jokainen huippua tavoitteleva urheilija kohdataan urheilijana: kunnioitetaan ja kysytään, miten menee? Se merkkaa ainakin minulle paljon. Levillä mä voin olla mä!” 

Räsänen toimii aktiivisesti Levi Ski Clubin seuratoiminnassa äitinsä kanssa. Hänen mielestään on tärkeää, että saa tuntea olonsa hyväksytyksi ja saa toimia seurassa, jossa pystyy jakamaan myös omaa rakkauttaan lajia kohtaan. Jokavuotinen kohokohta on keväisin, kun hän pääsee vetämään omaa junnuleiriään Levin tuntureille. 

”On parasta päästä jakamaan niitä oppeja ja hetkiä nuoremmille, joita olen itse saanut ja kohdannut urani aikana”.

Räsäsen mukaan parhain tavoite on saavutettu leirillä, jos jotkut nuoremmista urheilijoista löytää toisensa leirin tiimellyksessä. 

”Tulokset ja muut saavutukset tulevat sivutuotteena uran aikana, jos ympärillä on ystäviä, jotka pitävät motivaation ja hauskuuden tekemissä.” 

Parhaimpia ystävät ovat löytyneet myös Räsäsen elämään junnuleireiltä. Suomen vauhtimies Andreas Romar lukeutuu yhdeksi elämänmittaiseksi ystäväksi, jonka kanssa edelleen jakaa ajatuksia ja tuntemuksia niin ystävänä kuin urheilijana.

Joonas Räsänen tunnetaan sosiaalisena huumorimiehenä

Hän on sanavalmis ja huumorilla höystetty eikä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa tekemiseensä. Kuitenkin kaiken huumorin ja sanavalmiuden takana on hieman ujo ja harkitseva mies. Hän tunnustaa olevansa myös jossakin määrin epävarma itsestään. 

”Pyrin aina kaikessa tuomaan itseni esiin juuri sellaisena kuin olen. En ehkä aivan taivu persoonaltani perinteiseen huippu-urheilijan muottiin. Mielestäni on tärkeintä olla oma itsensä ja olla väkisin olematta mitään sellaista, mitä muut toivovat sinun olevan” 

Alppihiihtäjänä pääsee matkustelemaan ja näkemään henkeä salpaavia maisemia ympäri maailmaa rutiininomaisen treenaamisen ohella. Kuitenkin huippu-urheilijan elämään kuuluu myös niitä hetkiä, kun oma laji ei tunnu enää hyvältä eikä maisemat miellytä, sen tietää myös Räsänen itse. Takana on muutama haasteellisempi kausi, eikä toivottuja tuloksia ole saatu tulostauluun maailmancupeissa. 

”Tuntuu, että kaikkien näiden hankalien kausien jälkeen, olen valmiimpi ihminen ja urheilija, eikä sellaiset pienet vastoinkäymiset enää hätkäytä tai sekoita koko miestä. Teen tätä niin pitkälle kuin pystyn ja niin kauan kuin tämä tuntuu isossa mittapuussa hyvältä”. 

Juuri 29 vuotta täyttänyt mies on tehnyt itsensä kanssa yhden asian selväksi: hän aikoo nauttia kaiken treenaamisen ohella myös kaikesta muusta ympärillä olevasta. 

”Koen, että on hyvä tehdä myös asioita lajin ulkopuolella. Ihmisiin tutustuminen ja kaikesta ympärillä olevasta pitäisi pystyä nauttimaan itse hetkessä kaiken lajiharjoittelun lomassa. Näin kehittyy kokonaisvaltaisesti ja se avartaa myös omia silmiä urheilijana” 

”Koen, että on hyvä tehdä myös asioita lajin ulkopuolella. Ihmisiin tutustuminen ja kaikesta ympärillä olevasta pitäisi pystyä nauttimaan itse hetkessä kaiken lajiharjoittelun lomassa. Näin kehittyy kokonaisvaltaisesti ja se avartaa myös omia silmiä urheilijana”

– Joonas Räsänen
Joonas on aina Levillä kun mahdollista. Lokakuussa hän oli pääkaupunkiseudulla enemmän kuin moneen vuoteen, peräti 10 päivää. Kuva Ellinora Pelamo.

Hintertuxista vauhtia Levin maailmancupiin 

Tällä hetkellä Suomen alppimaajoukkueeseen kuuluva Räsänen on valmistautunut pujottelun maailmancupin avaukseen Hintertuxissa Jens Henttisen kanssa. Harjoitusolosuhteet ovat olleet haastavat olosuhteiden puolesta, mutta kumpikin pujottelija on valmiina avaamaan kauden tutussa ja turvallisessa Levi Black –rinteessä marraskuun puolessa välissä. 

”Levin maailmancup on aina erikoinen, etenkin kun se avaa koko kauden pujottelun osalta. Rinne on tuttu ja fiilis on erilainen, kun saa laskea kotiyleisön edessä. ”

Vapaaehtoisesta kolaajasta Levin maailmacupin lähtöviikselle – Joonas Räsänen on kiitollinen ja nauttii jokaisesta hetkestä Levillä ja maailmalla, etenkin kun siniristiliput liehuvat korkealla ilmassa. 

Teksti ELLINORA PELAMO
Kuvat TIMO NIKKINEN & ELLINORA PELAMO


Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
0