Etusivu / Default / Parhaimmat vapaalaskuleffat – kuinka niitä tehdään

 

Jokainen extremelajien harrastaja on joskus kuvannut itseään tai ystäviään tekemässä mitä villeimpiä temppuja. Vapaalaskijat eivät ole tässä poikkeus. Vapaalasku on visuaalisesti esteettistä ja sisällöltään rajoja rikkovaa sisältöä upeissa luontomaisemissa, joten ei ihme että imua kuvaamiseen löytyy alan harrastajilta. Mahtavia esimerkkejä vapaalaskuleffoista on esimerkiksi Antti Autin Pyhä Backcountry ja Arttu Muukkosen tuottama Pilke-elokuva.

Tunne itsesi ja tunne alue

Sanomattakin selvää, että vapaalaskijan täytyy tietää lajinsa ennen kuin lähtee kuvaamaan. Kyse on turvallisuudesta mutta myöskin siitä, millaista materiaalia tallentuu muistikortille. Kuvaaminen vaatii ylimääräistä keskittymistä, joten lajin turvallisuusosaaminen pitäisi olla iskostunut jokaisen kuvaajan takaraivoon.

On myös helpompaa aloittaa kuvaamisen harjoittelu paikassa, jonka tuntee etukäteen, sillä silloin ei tarvitse tehdä kuvauspaikkojen metsästämistä lennosta, mikä vähentää kuvaamiseen liittyviä riskitekijöitä. Usein tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.

Turvallisen laskemisen pitäisi mennä villeimmän kuvakulman pyydystämisen edelle, sillä lumivyöryn alle jääneestä kamerahenkilöstä on vähän iloa. Omaa tekemistä voi helpottaa luottamalla automatisoituihin kameroihin, GoPro-tyyppisiin kypäräkameroihin, jotka voi vain napata päälle ja lähteä laskemaan. Tässä mahtava esimerkki Chris Benchetlen GoPRo-filmistä Chasing AdVANture.

Ota mukaan niin vähän kuin millä kuvittelet pärjääväsi. Ylöspäin tarpoessa muistaa jokaikisen gramman selkärepussaan. Huom: tämä sääntö ei päde ylimääräisiin akkuihin ja muistikortteihin. Lisäakkuja on aina parempi olla mukana yksi ylimääräinen kuin yksi vähemmän, sillä mikään ei harmita niin paljoa kuin menetetty eeppinen hetki kuolleen akun tai täyden muistikortin takia.

Materiaalit talteen

Pitkän ja väsyttävän laskupäivän jälkeen mikään ei ole parempaa kuin marssia hotelliin ja tilata ruokaa ja lämmintä juomaa. Maha täynnä on mukava vilkaista, mitä päivän aikana on tarttunut muistikortille, ja samalla oppia omista kuvakulmista, josko jotain voisi tulevina päivinä tehdä paremmin.

Materiaalien läpikäymistä vieläkin tärkeämpi asia on niiden tallentaminen. Vapaalaskijat eivät yleensä kaihda riskiä, mutta hiihtoreissun hetkien kopiointi ja niistä varakopioiden tekeminen on puhtaasti fiksu veto. Kun on matkalla talvimaisemissa, joutuvat kovalevyt lämpötilavaihteluiden takia jo muutenkin koville, ja moni on huomannut tyhjentäneensä  muistikortin, johon oli tallennettu koko päivän laskumateriaalit. Päivän aikana tallennettuja muistoja ei saa takaisin. Toinen vaihtoehto on varata mukaan niin monta korttia, että materiaalit. Tällöin tosin varakopioiden tekemistä ei pysty tekemään, mikä lisää riskiä.

Ei pelkkää laskua

Kun materiaalit on varmassa tallessa, voi keskittyä rentoutumiseen ja palautumiseen. Vinkki: vapaalaskun kuvaamisessa pelkkä laskemisen kuvaaminen käy helposti puuduttavaksi, ja ihmisiä kiinnostaakin myös se, mitä muuta reissulla tapahtuu. Jos jollakulla seurueesta on energiaa käydä tanssilattialla pyöräyttämässä tiukimmat tanssimoovit, kannattaa nämäkin hetket napata talteen. Tosin usein päivän jälkeen energiat ovat vähissä, ja todellisuus on se, että jokainen laskijoista makaa omassa punkassaan puhelin whatsappaillen, somekanavia selaillen tai nettipelaillen. Monet vapaalaskijat ovatkin adrenaliinin ystävinä nettipelien ystäviä. Vuorissa ja kasinopeleissä kuten iGame on samaa ennakoimatonta hauskanpitoa, sillä kokemus on joka kerta erilainen.

Oli rinteen ulkopuoleiset aktiviteetit mitä tahansa, behind the scenes kiinnostaa ihmisiä.  Tällainen kuvaaminen on stressitöntä, jos mukaan tarttuu jotain hauskaa, niin hyvä, jos ei, niin sekään ei haittaa. Tällaiset arkisen oloisetkin pätkät ovat kiinnostavaa välimateriaalia henkeäsalpaavien laskupätkien välissä.

Tarina, tarina, tarina

Kuten jo todettua, katsojia kiinnostaa tarina. Etenkin jos leffaa lähdetään tekemään muillekin kuin vapaalaskijakavereille. Tässäkään ei tosin ole mitään väärää, sillä lajiin perehtyneet ovat usein kaikista kiitollisin yleisö.

Jaakko Heinilä on vapaalaskuelokuvien kokenut tekijä, ja tullut tutuksi mm. Skimbaaja-lehden perustajana. Hän on tehnyt vapaalaskuelokuvia yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Heinilän tunnetuin elokuva on vuonna 1990 tehty Pyhä Extreme, joka on ollut yksi vapaalaskuelokuvien pioneeritöistä. Nykyteknologian myötä nykyelokuvat ovat upean näköisiä, mutta Heinilä kaipaa elokuviin lisää tarinaa ja syvempiä päähenkilöitä. Ihmisiä eivät kiinnosta hullut temput, vaan ihmiset hullujen temppujen takana. Kun kuvattavat näyttää jollain tavalla inhimillisyytensä, kokee katsoja tarinan läheisemmäksi, oli aihe sitten mikä tahansa. Lue lisää Heinilän mietteitä vapaalaskun kuvaamisesta täältä.


Teksti: Minni Kattunen

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
0