Etusivu / Default / Siperia

 

Neuvostovuosina kaivoskombinaatista tunnettu siperialaiskylä Priiskovy elää uutta, tosin hidasta nousukautta matkailun ansiosta. Kulta on maasta kaivettu jo 30 vuotta sitten ja paikat jätetty kaivosalan hengen mukaisesti siivoamatta. Onko valkoinen kulta ja hiihtomahdollisuudet Priiskovyn uusi mahdollisuus?

Pienen kylän raitilla näkyy paikan historia. Ränsistyneitä rakennuksia on kymmeniä ja paikoin ne pysyvät pystyssä lähinnä pyhän hengen voimalla. Osasta taloja pyhä henki on jo karannut ja niiden räystäs viistää nyt maata. 

Erilaiset eristelevyt tai kasatut lumikinokset kielivät siitä, että paikalliset ovat varautuneet tulevan talven käsittämättömiin paukkupakkasiin. Talvella 2018 alueella mitattiin 60 asteen pakkanen. 

Kylän uutta nousua edustaa muutama uusi tai uudehko, noin 30 huoneen hotelli. Hotellien toiminta-ajatus on tarjota majoitusta vapaalaskijoille sekä moottorikelkkailijoille. Lisäpalveluna on kissahiihtoa tai moottorikelkan vuokraamista opaspalveluineen. 

Kylän ympärillä oleva vuoristo on profiililtaan loivaa ja tunturimaista. Jyrkempiäkin kohtia löytyy, ja niiden äärelle pääsee kätevimmin lumikissan kyydissä. Kaivoksien vaatimat tiet tarjoavat nyt 30 vuotta myöhemmin mahdollisuuden hyödyntää valkoista kultaa. Vanhoja tiepohjia käytetään laskijoiden vuorille viemisessä lumikissojen avulla ja moottorikelkkareittien muodossa. 

Hotellien tarjoamat lumikissat ovat moderneja, joskin niiden päälle rakennetut kuljetushytit ovat rahtusen kotikutoisia. Lämmitys niissä onneksi pelaa, mikä on mainio uutinen, mikäli pakkasta olisi ollut enemmän. Matka-aika hotellilta ensimmäiseen laskuun on noin tunnin luokkaa, hieman riippuen mille vuorelle ollaan nousemassa. Vuoria voisi luonnehtia ylikasvaneiksi Ylläksiksi. Korkeuserot vaihtelevat 400 – 800 korkeuserometrin välillä. 

Vuorokauden matka 

Priiskovyyn ei päädy vahingossa. Matka Keski-Uudeltamaalta kotiovelta hotellin ovelle kestää melkein vuorokauden. Lento Moskovan (2 h) kautta Krasnojarskiin ensin viisi tuntia ja sieltä seitsemän tunnin pikkubussikyyti kuoppaista tietä perille. Kun tähän lisätään lentokenttäodottelut ja laukkujen venttailut matkaan on kulunut 23 tuntia. 

Aeroflotin maine kammolentoyhtiönä karisi nopeasti. Lentokoneet olivat moderneja ja tarjottu annokset lentoruuaksi oikein käypäistä. Yllätyksenä tuli myös lentokoneiden sisälämpötila, joka oli paljon totuttua lämpimämpi. T-paita ja shortsit olisivat olleet paras matkavaate. Samoilla vaatteilla olisi pärjännyt myös lentokentällä, pikkubussissa ja hotellissa. Paikoin tunnelma oli kuuma, kostea ja hikinen, eikä kyse ollut keski-ikäisen miehen hormonivaihteluista. 

Ekologisuus kaukana 

Priiskovy tuoksuu kivihiilelle, dieselille ja bensalle. Kylä kuulostaa dieselmoottoreiden puksutukselta, moottorikelkkojen kimakan teräviltä kaasutteluääniltä ja koirien haukunnalta. Kuorma-autot, autot ja rinnekissat käyvät taukoamatta, joko siitä syystä, että niiden starttimoottori ei toimi, tai se vaan on tapana pitää niitä käynnissä kovan pakkasen varalta. 

Vierailun aikana pakkasta oli vain muutama aste, joten tyhjäkäynnille oli aika vähän perusteita. Moottorikelkkojen pärinä piristi välillä dieselin tahteja, myös ylhäällä vuoristossa. Onneksi matkaan mahtui myös mekaanisesta melusta ja dieselin tuoksusta vapaita toveja. 

Rinnekissan kyydissä myös tarkeni mainiosti. Pikkupakkanen, hikoilevat laskijat, täysinäinen hytti ja tehokas lämmitys tarkoitti höyryävää tunnelmaa myös laskujen jälkeisissä ylösnousuissa. Päivän aikana ehtii laskemaan noin kymmenen laskua.

Joka toinen päivä pääsi saunaan laskupäivän jälkeen. Kuumio oli lämmitetty epämiellyttävään yli sadan asteen lämpötilaan. Mikäli valitsi peseytymisvaihtoehdoksi hotellihuoneen suihkun, kuumasta vedestä ei ollut pulaa. Pikemminkin ongelmana oli kylmän veden vähyys. Sopivan lämpöisen suihkuveden saamista odotellessa kylpyhuoneeseen kehkeytyi turkkilaisen saunan tunnelma. 

Afterilla ideoimme perustavamme Priiskovyyn Vihreän Puolueen. Tarvetta sille olisi. Olisiko kannatusta muiden kuin turistien toimesta, on kokonaan toinen juttu. Iloinen yllätys suunnitteilla olleen puolueen aktiiveille oli, että hanavesi oli juomakelpoista! 

Pitkät varjot 

Itsenäisyyspäiväviikolla aurinko nousi Priiskovyssä yhdeksältä ja taittui taivaanrannan taakse viiden aikoihin. Aurinko rytmitti myös laskupäivät, vaikkakin pari kertaa viimeiset mutkat kurvattiin iltahämärän puolella. Kylä on maapallon leveysasteilla pohjoisen Keski-Euroopan kanssa samoilla piireillä, joten päivät ovat siellä vähän pidemmät kuin Helsingissä. 

Vaikka päivä on vähän pidempi, erityisen korkealle aurinko ei päivän aikana nouse, mutta sillä oli selkeästi lämmittävä vaikutus niin kehon kuin lumen pinnan mielestä. Aurinkoa saaneiden rinteiden puuterilumeen muodostui iltapäiväksi ohut rahtusen kovempi kerros. 

Lumitilanne oli käypäinen, muttei niin paratiisimainen, kuin samalla viikolla vuotta aikaisemmin. Tosin pakkasta meillä oli 20 astetta vähemmän, kuin vuosi aiemmin. Pehmeän lumen käännöksille löytyi oppaan avulla makoisia spotteja, jonka jälkeen yleensä seurasi mukavaa metsälaskua. Mitä alemmas mentiin, sitä tiheämmäksi metsä kävi, paikoin turhankin tiheäksi. Mikäli rinnekissan kulkureitti vain osui kohdalle, uuteen kyytiin noustiin ennen pahimpien ryteikköjen alkamista. 

Moni asia ei toimi, kaikki järjestyy 

Kissahiihtopalvelu toimi erinomaisesti. Aamulla liikkeelle lähdettiin tasan aikataulun mukaisesti ja yleensä hotellille paluu tapahtuu vähän suunniteltua myöhemmin. Lounas nautittiin vuorilla, rinnekoneen ruksutusta kuunnellessa. Tarjolla oli joku lihaisa piirakka, teetä, lihalientä, hunaja-pähkinä-patukka sekä mahdollisuus tehdä leipiä raa´asta sian kyljestä, sipulista sekä suolakurkusta. 

Hotellille paluu sujui jouhevasti, sillä siellä on hyvät tilat varusteiden säilyttämiselle ja niiden kuivaamiselle. Afterioluen saaminen olikin vaativampaa. Henkilökunta ei juurikaan tunne sanaa tehokkuus, vaan asiat tapahtuivat siinä tahdissa, kuin ne on aina totuttu tekemään. 

Hätäinen suomalainen oppi nopeasti ostamaan ne molemmat afterioluet kerralla, ettei jälkihiihto veny päivälliseen saakka. Usein ensimmäinen afterille ennättänyt tilasi riittävästi juomaa koko köörille. Olut maksoi hotellin ravintolassa rahtusen alle kaksi euroa puolen litran pullolta. Kansainvälinen kolauute oli puolet kalliimpaa.  

Reissupakettimme oli täyshoidolla. Päivällinen puolestaan tarjoiltiin rivakkaan tahtiin, parhaimmillaan kaikki kolme ruokalajia olivat yhtä aikaa jonossa nenän edessä, kun vieruskaverilla ei ollut vielä yhtään lautasta. Ravintolan tapoihin ei kuulunut kysellä mitä haluttaisi syödä. Annosten sisältö oli satunnaista, joten etukäteen ei voinut tietää mitä herkkua on luvassa. Vaihtelimme lautaisia, mikäli eteen oli esimerkiksi tuotu seljankaa kolmannen kerran kolmen päivän aikana. Harvassa oli tarjotun ruoan ylistyssanat, kaloreita niissä oli onneksi riittävästi. 

Google translatorille käyttöä  

Yhteyden ulkomaailmaan sai kylältä. Tele2 oli alueella toimiva operaattori ja riittävällä datamäärällä varustettu prepaid-sim maksoi kuusi euroa. Hotellin wifi-verkko toimi, joskin se reagoi hyvin voimakkaasti siihen liitettyjen laitteiden määrään. Kun kaikki asukkaat olivat saapuneet majapaikkaan yhteys kyykkäsi tai toimi tuskastuttavan hitaasti. Se loi uuden uusvanhan tilanteen, piti jutella kanssalaskijoiden kanssa. 

Verkkoyhteyttä tarvitsi, mikäli halusi hoitaa jotain poikkeuksellista asiaa. Google translator tai joku muu käännösapplikaatio tuli tarpeeseen, sillä paikallisten länsimaisten kielten taito oli liki olematon. He myös itse käyttivät applikaatioita selventääkseen omia näkökulmiaan. Paikoin nousi höyry päästä, kun asioiden eteneminen oli hätähousun mielestä turhan verkkaista. 

Vaikka yksinkertaisten asioiden kysyminen vei huomattavasti totuttua enemmän aikaa ja energiaa, yleistunnelma oli yleensä ystävällinen. Ihmiset halusivat auttaa asioiden hoitumisessa, pääsääntöisesti hymy huulilla. 

Ei tavallinen hiihtoreissu 

Siperia jätti jälkensä. Paluu arkeen reissun jälkeen ei sujunut normaalin hiihtoreissun tavoin. Pari päivää meni ihmetellessä, että mitä kaikkea edellisellä viikolla oikein tapahtui. Kylän rytöläjät, palaneet talot ja toisaalta ystävälliset ihmiset sekä luonnon kauneus jättivät vahvan muistijäljen. Keho muisti matkan rasitukset muutaman päivän.  

Muistijäljen jätti myös reissussa ollut ryhmä. Se ei turhista purnannut vaan vastoinkäymiset kuitattiin huumorilla, oluella tai jopa pienellä votkulilla. Samalla reseptillä hoidettiin myös reissun lukuisat onnistumiset, kuten maittavat puuterikäännökset.  

Teksti ja kuvat: Jussi Ovaskainen

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
0