Menestynyt alamäkiajaja Matti Lehikoinen työskentelee mekaanisten arvokellojen asiantuntijana Luxury Watch Helsingissä.
Ensimmäisen maailmancupin osakilpailunsa 2006 Brasiliassa voittaneen Matti Lehikoisen ura ammattilaispyöräilijänä on huikea tarina. Alamäkiajon arvostus ei ole ikinä noussut Suomessa samalle tasolle kuin kansainvälisesti. 15-vuotiaasta maailmalla kilpailuja kiertänyt suomalaiskuski oli aina suurempi nimi rajojen ulkopuolella kuin kotimaassaan.
Samalla kuin vauhti kiihtyi alamäessä, nousi Lehikoisen arvostus pyöräilypiireissä.
Lehikoisesta tuli mm. Red Bullin sponsoroima ammattilainen ja hän toimii edelleen energiajuomajätin ambassadorina, lajilähettiläänä. Menestyksen lisäksi erityisesti pyöräilijän peräänantamattomuus on vertaansa vailla.
Maailmancupin menestystä varjostivat jatkuvat loukkaantumiset. Jo kuunnellessa Lehikoisen sairaskertomuksia, alkaa sattua. Lista on pitkä. Alussa alamäkiajan perusvammoja: solisluu, olkapää ja revähdyksiä. Sitten kuvauksissa murtui selkä, muutama kylkiluu meni rikki ja vasen jalka halvaantui.
Lehikoinen kuntoutti kuitenkin sinnikkäästi itsensä takaisin ajokuntoon ja jalka alkoi toimia. Kauden 2007 jälkeen Lehikoinen löytyi maailmancupin pistetilastosta kakkossijalta.
2008 oli ranteiden vuoro Australiassa. Luut murskaksi ja jälleen pitkä hoitojakso. Lantio- ja olkapäävammoista seuraavana vuonna selvittiin ilman leikkausta. Pyöräily koetteli koko ajan mutta periksi ei annettu. Lehikoinen oli päättänyt antaa itselleen vielä mahdollisuuden nousta takaisin lajin eliittiin.
Sitten tuli kausi 2011 ja PM-kisat
Ajolinja ajautui hieman sivuun ja mänty oli lopulta miestä vahvempi. Avomurtuma kulki kasvojen läpi ja leuka hajosi kahtia. Silmänpohja murtui, poskiontelot rikkoutuivat ja jopa kieli sai osansa.
Kuntoutuminen oli niin henkisesti kuin fyysisesti raskasta. Toivuttuaan Lehikoinen ei ole malttanut olla poissa pyörän selästä ja on hakenut fiiliksiä pyöräilyyn mm. Enduron MM-sarjasta. Tunteet ovat välillä ristiriitaisia.
”Onhan se kovaa, kun rakas laji on tuottanut paljon myös tuskaa”, hän sanoo. Jokainen huippu-urheilija haluaisi kuitenkin itse päättää, milloin ura loppuu.
”Se on asia mikä harmittaa. Alamäkiajo ei loppunut omilla ehdoilla.”
Intohimo syttyi lentokentällä
34-vuotiaana Lehikoinen katsoo positiivisesti eteenpäin. Viime kesänä syntynyt tytär ja vaimo ovat nyt tärkeintä elämässä. Työ arvokellojen parissa on tuonut myös paljon sisältöä elämään.
Lehikoinen esittelee Luxury Watch Helsingin kellotarjontaa Kasarminkadun liikkeessä suurella ylpeydellä. Jokaisesta kellomerkistä löytyy taustalta myös hieno tarina.
Nuoren pyöräilijän kiintymys hienoihin kelloihin heräsi kilpailumatkoilla. Kun lentokenttien elektroniikkakaupat olivat koluttu läpi, tulivat kelloliikkeet tutuiksi. Kalliit mekaaniset taideteokset saivat nuorukaisen lumoihin.
Mekaanisen kellon koneisto kiehtoi nuorta miestä; miten kelloseppä saa kellon näyttämään lähes sekunnilleen tarkkaa aikaa vuosienkin jälkeen? Mysteeri kiehtoo Lehikoista yhä edelleen.
Ensimmäinen oman arvokellonsa, Omega Seamasterin Lehikoinen osti toisen maailmancup-voittonsa kunniaksi. 11 vuotta myöhemmin se kuuluu vieläkin aitiopaikalle omassa kokoelmassa.
Kellot kiinnostivat niin paljon, että ammattilaisajaja pääsi opiskelemaan Kelloseppäkouluun.
”Elin silloin kuitenkin urani parhaita vuosia, joten koululle ei jäänyt aikaa. Kaikki aika meni treenatessa ja maailmancupin kisoissa ympäri maailmaa.”
Arvokellot tulivat suurempaan rooliin, kun lapsuuden ystävä Stefan Therman oli muutama vuosi sitten avaamassa liikettä Helsingin keskustaan ja pyysi Lehikoista mukaan.
Digitaalisuuden vallatessa alaa lähes kaikilla elämän alueella, mekaaninen kello elää kulta-aikaansa. Kellojen keräily on hyvässä buumissa ja niitä ostavat kaikenikäiset.
”Viimeisen viiden vuoden aikana kellojen suosio on vain kiihtynyt. Nuorimmat Rolexin ostajat ovat 15-vuotiaita. Monet muusikot keräilevät avoimesti kelloja ja sekin varmasti vaikuttaa myös nuoriin.”
Elämäntapana pyöräily
Pyöräily on Lehikoiselle eräänlainen viharakkaus-suhde, josta hän tuskin pääsee eroon. Asiantuntemukselle ja kokemukselle on paljon käyttöä. Lehikoinen on haluttu valmentaja ja hän on lupautunut ohjaamaan ainakin nuoria maastopyöräilijöitä. Suomen pyöräily kaipaa uusia esikuvia.
Lajia voi harrastaa niin monella tavalla. Yhden alalajin Lehikoinen haluaa kuitenkin nostaa esiin.
”BMX on nostanut hyvin profiilia. Se antaa hyvän pohjan kaikkeen pyöräilyyn. Jos hieman tutkii taustoja, niin lähes kaikki menestyneet pyöräilijät ovat aloittaneet uransa BMX:ssä”, Lehikoinen vinkkaa.
”Jos oma tyttö innostuu fillaroinnista, niin ohjaan hänet varmasti ensin BMX:n pariin”, hän sanoo.
