Home » Edgen kanttikoulu: Olisiko hetki aikaa puhua suksen kääntämisestä?
Alppihiihto

Edgen kanttikoulu: Olisiko hetki aikaa puhua suksen kääntämisestä?

Teksti ja kuvat: Teemu Moisio

(Lue sarjan ensimmäinen osa TÄSTÄ)

Käännös on laskettelun suola. Sen voi tehdä monella tapaa, ja sen tekemiseen liittyy useita eri osa-alueita. Hiihtokoulut opettavat asiasta yhtä ja seuravalmentajat toista. Molempien tavoissa on paljon yhtenäisyyksiä ja jo alppihiihdon mekaniikankin kannalta samoja lainalaisuuksia. Puhutaan tässä nyt kuitenkin laskettelusta harrastuksena ja jätetään käännöksen ajoittaminen, ajolinjat ja suksen oikeanlainen paineistaminen pujottelukepille jonnekin tulevaisuuteen. Laskettelu on kuitenkin ja varsinkin silloin, kun laskijan aikaa mitataan mieluummin kalenterilla kuin kellolla, myös jossain määrin tyylilaji, joten pidetään asiat myös yksinkertaisina. 

Perusasento

Juttusarjan avausartikkelissa, kävimme Suomen Hiihdonopettajat Ry:n kouluttaja Leevi Keräsen sekä maajoukkuelaskija Riikka Honkasen kanssa läpi asioita ja harjoitteita, joita on hyvä muistaa ja kokeilla kesäkauden jälkeen, kun suksia laittaa kauden alussa ensimmäisiä kertoja jalkaan. Perusasennossa laskija seisoo hieman päkiöillä säärien hakiessa tuntumaa monojen etuläpistä. Polvet ovat hieman koukistettuina ja kädet kevyesti edessä. Suksien väliin jätetään noin hartialeveyden verran tilaa, jotta suksien kääntäminen kantilta toiselle on mahdollisimman sujuvaa. Olen kuvannut laskijan perusasentoa joskus mielikuvalla jalkapallomaalivahdin asennosta. Paino tasapainoisesti hieman päkiöillä ja valmis liikkumaan nopeasti kulloinkin tarvittavaan suuntaan. Leevi Keränen avaa asiaa hieman syvemmin: 

”Perusasentoa kuvaa ehkä paremmin sanapari liikevalmis ja laskuasento. Asennon tehtävä käännöksen alussa ja lopussa on olla tukeva ja tasapainoinen sekä valmistaa laskijan vartalo liikkeen muutoksiin. Matala massan keskipiste ja rento, mutta liikkumaton ylävartalo antavat resursseja jaloille nopeisiin reaktioihin.”

- Mainos -

Kääntäminen

Alppihiihtokäännöstä on vuosien saatossa opetettu todella monin eri tavoin. Suksen kääntäminen on muuttunut sitä mukaa kun välineet ovat kehittyneet. Viime vuosituhannen lopulla, kun aikuisen miehen pujottelusuksen mitta pyöri noin 190 senttimetrissä ja sivuleikkausta ei ollut juuri nimeksikään, myös suksea komennettiin täysin eri tavalla kuin tänä päivänä. Nykyään sukset ovat huomattavasti lyhyempiä sekä leikkaavampia. Välinevalmistajat ovat tuoneet vapaalaskupuolelta tutuksi tulleen rocker-kärjen myös rinnesuksiin, mikä tekee kärjestä pituussuunnassa löysemmän, mutta kiertojäykkyydestä tinkimättä. Tämä helpottaa huomattavasti suksen kääntämistä ja ennen kaikkea käännöksen aloittamista. 

Kansankielellä ja asiaa yksinkertaistaen suksen kääntämisen voi tänä päivänä ajatella niin, että käännöksessä suksi tekee rakenteensa vuoksi hyvin suuren työn. Laskijan tehtäväksi jää säädellä ulkosukselle kohdistuvaa painetta sen mukaan, miten laskija haluaa käännöksensä tehdä ja minkälaisessa vauhdissa. 

Hidasvauhtinen ja luisuva käännös

Hidasvauhtinen ja luisuva käännös on leppoisaa suksen kuljettamista, missä laskeminen on parhaimmillaan sujuvaa ja eleganttia. Hiihtokoulutermein puhutaan käännöksestä yhdensuuntaisin suksin. Laskija seisoo suksella perusasennossa, ja liike tapahtuu suksien päällä pääosin pituussunnassa. Käännös alkaa painonsiirrolla alkavan käännöksen ulkosukselle. Ulkosuksi on aina se suksi, joka kulkee laskijasta katsottuna rinteen alapuolella. Laskija nojaa polvia koukistamalla kohti suksien kärkiä siten, että suksen kannassa kitka lumen pintaan vähenee ja kallistaa ulkosuksen jalkaa kevyesti nilkasta ja polvista käännöksen sisään, jotta suksen saa luisumaan. Tämän jälkeen suksi kääntyy rakenteensa vuoksi luisumalla haluttuun käännöksen suuntaan. Kun suksi on saatu kääntymään, alkaa käännöksen seuraava vaihe, jossa painetta pidetään ulkosuksella niin kauan, kunnes käännös on ajettu läpi ja sukset ovat suunnattuna haluttuun suuntaan. Tässä vaiheessa laskija vapauttaa paineen ulkosukselta kevyesti kohottautumalla ja tekemällä painonsiirron vanhalta ulkosukselta uuden alkavan käännöksen ulkosukselle. 

Luisuvassa käännöksen loppuvaiheessa, kun sukset ovat suunnattuna haluttuun suuntaan laskija
vapauttaa valmistautuu vapauttamaan paineen ulkosukselta kevyesti kohottautumalla. ja
tekemällä painonsiirron vanhalta ulkosukselta uuden alkavan käännöksen ulkosukselle.
Luisuvassa käännöksessä yhdensuuntaisin suksin laskija nojaa polvia koukistamalla kohti suksien
kärkiä siten, että suksen kannassa kitka lumen pintaan vähenee ja kallistaa ulkosuksen jalkaa
kevyesti nilkasta ja polvista käännöksen sisään, jotta suksen saa luisumaan.

Sauvamerkki

Laskua ja käännöksiä voi rytmittää sauvamerkein. Lyhyesti kuvattuna sauvamerkin paikka on käännösten välissä. Laskijan vapauttaessa paineen ulkosukselta ja kohottautuessaan hieman ylös käännöksen lopussa voi laskua rytmittääkseen tehdä sauvamerkin alkavan käännöksen sisäpuolelle samaan aikaan, kun painonsiirto tapahtuu. 

Vauhdikas leikkaava käännös

Leikkaavan käännöksen peruspalikat ovat hyvin pitkälti samat kuin luisuvan käännöksen. Käännökseen lähdetään perusasennosta, mutta siinä missä luisuvan käännöksen kuormittaminen tapahtuu melko korkeassa asennossa suksien pituussuunnassa kohti kärkeä, leikkaavassa käännöksessä kuormittaminen tapahtuu sivusuunnassa suksiin nähden huomattavasti matalammalla laskijan painopisteellä. 

”Leikkaavan käännöksen laskemiseen nykyaikaisilla suksilla on hieman viihteellisesti sanottuna
suksen päällä ”matkustamista”, koska ylimääräinen liike minimoidaan ja lähes koko käännöksen
aika on paineen ylläpitämistä”, kommentoi Leevi Keränen.
Leikkaavan käännöksen aloitus tapahtuu siirtämällä painopiste käännöksen ulkosukselle sekä kallistamalla vartaloa nilkasta ja polvesta käännöksen sisään samalla, kun lantio siirtyy pois suksien päältä.

Leikkaavan käännöksen harjoittelu on hyvä aloittaa suhteellisen loivasta rinteestä, joka viettää tasaisesti alaspäin. Lähdetään laskemaan perusasennossa oikolinjaa suksen kärjet suunnattuna rinteen alaosaan. Kun vauhtia on riittävästi, käännetään ulkosuksen nilkka ja polvi käännöksen sisään. Tällöin suksi kallistuu kantilleen ja lähtee loivasti kääntymään. Tästä harjoitteesta on hyötyä, mikäli suksena on suhteellisen kiertojäykkä rinnesuksi noin 14 – 18 metrin kääntösäteellä. Kun suksen kääntösäde on ”ajettu” loppuun, siirretään paino uudelle ulkosukselle ja aloitetaan käännös samaan tapaan kuin edellinen. 

Leikkaavassa käännöksessä laskija siirtää lantion pois suksien päältä käännöksen sisään ja kiertää
ylävartalon lievään vastaliikkeeseen kohti ulkosuksea. Asento on matala ja laskija pitää saavutetun
maksimaalisen ulkosuksen paineen käännöksen läpi.

Nilkka, polvi, lantio

Leikkaava käännös perustuu pitkälti keskipakoisvoimaan ja laskijan tuottamaan paineeseen ulkosuksella.  Jotta ulkosuksen voi saada kunnolla kantilleen, tulee laskijan siirtyä suksen päältä pois käännöksen sisäpuolelle. Tämän vuoksi ulkosuksen kuormittaminen lähtee nilkan ja polven kallistamisella käännöksen sisään. Jotta kummankin kallistaminen on mahdollista riittävästi, laskijan tulee siirtää lantio myös pois suksien päältä käännöksen sisäpuolelle. Keskipakoisvoima pitää huolen siitä, ettei laskija kaadu. Kun lantio on reilusti pois suksien päältä, muodostuu ulkosuksen jalasta ikään kuin jousi, jolla ulkosuksea paineistetaan. Mitä kovempi on laskijan vauhti tai mitä jäisempi rinne, sitä kovemman paineen suksi vaatii kulkeakseen täysin kantillaan. Leikkaavan käännöksen vaiheet voi yksinkertaistettuina pilkkoa seuraavasti: 

Aikainen painonsiirto, kuormitus ulkosukselle, pito ja hallittu vapautus

Käännöksen aloitus tapahtuu siirtämällä painopiste käännöksen ulkosukselle sekä kallistamalla vartaloa nilkasta ja polvesta käännöksen sisään samalla, kun lantio siirtyy pois suksien päältä. Käännöksen sisäsuksi seuraa ulkosuksea suhteessa noin 80% painopisteestä ulkosuksella ja 20% sisäsuksella. Jotta laskija pystyy tuottamaan maksimaalisen paineen ulkosukselle, laskijan ylävartalo kiertyy lievään vastaliikkeeseen kohti ulkosuksea pitääkseen massan keskipisteen tasapainotettuna. Näin laskijan vartalo muodostaa mahdollisimman tehokkaan ”voimalinjan”, jolla ulkosuksen paine tuotetaan. Yksinkertaistettuna suurin ero leikkaavan ja luisuvan käännöksen tekemisessä on lantion siirtäminen sivuttaissuunnassa suksien päältä käännöksen sisäpuolelle. 

Kun laskijan lantio on saavuttanut käännöksen syvimmän kohdan, toisin sanoen lantiota ei voi enää siirtää sisemmälle, ja paine ulkosuksella on maksimaalinen, tulee laskijan pitää asento ja ulkosuksen paine, kunnes sukset ovat kääntyneet kohti käännöksen lopetusta.

Lopetusvaiheessa sukset kääntyvät sivuleikkauksensa ansiosta takaisin laskijan alle. Tällöin laskija vapauttaa paineen ulkosukselta, vartalo siirtyy hetkellisesti molempien suksien päälle ja painopiste jakautuu tasaisesti molemmille suksille. Laskija seisoo suksilla hieman normaalia matalammassa perusasennossa, jossa hartialinja on suksien suuntaisesti vatsalihakset jännitettyinä ja selkä hieman kuperana. Tämän jälkeen käännös alkaa toiseen suuntaan uudella ulkosuksella yllä olevilla vaiheilla.

”Motorisesti taitava laskija pyrkii tekemään leikkaavan käännöksen liikesarjan mahdollisimman matalassa asennossa. Kohottautuminen ei tuo mitään etua laskemiseen, mutta se haittaa tasapainoa huomattavasti. Matala asento mahdollistaa myös aikaisemman kuormituksen käännöksen jälkeen uudelle ulkosukselle”, täydentää Leevi leikkaavan käännöksen tekniikkaa.  

Lue sarjan ensimmäinen osa TÄSTÄ

Kommentit

kommenttia