Seurasin keväällä 2022 alppihiihdon SM-kilpailuiden ajanottokopista kuuluttajan mikrofonin varresta, kun minulle täysin tuntematon nuori, tuolloin vasta 17-vuotias porilainen Aada Kanto laski melkoisella itsevarmuudella kokeneempiaan vastaan pitkin kisaviikkoa. Viimeisenä kilpailupäivänä paripujottelun finaalissa sama urheilija raivasi tietään kaaviossa ylöspäin ja kansa ala-asemalla pidätteli henkeään. Paripujottelu on alppilajeista varmasti eniten tulos tai ulos -tyyppinen ja siinä harvoin pärjää heikoilla hermoilla tai nöyristelyllä. Finaalin viimeisessä parissa kilpailivat tuolloin kulta- ja hopeamitalista Aada Kanto, vastassaan huomattavasti kokeneempi Riikka Honkanen. Kokemus voitti tuolla kertaa ja Riikka vei SM-kullan nimiinsä, mutta Aada kirjoitti nimensä monen lajia seuraavan mieleen.
Teksti: Teemu Moisio Kuvat: Teemu Moisio ja Aada Kannon kotialbumi
Olemme sittemmin tavanneet Aadan kanssa useita kertoja, ja asenteen lisäksi hänellä on myös sana hallussa.
”Muistan hyvin nuo SM-kisat toki itsekin. Oli ensimmäinen FIS-vuoteni ja kausi oli mennyt ihan hyvin. SM-vauhdeista tuli joku palkintosijakin, mutta totta kai Riikkaa vastaan kisaaminen paripujottelussa oli tuolloin todella kova juttu.”
Porin Slalomseura
”En ollut junnusarjoissa mielestäni mitenkään erityisen hyvä tai loistanut uroteoilla rinteessä. Koko touhu alkoi jotenkin niin, että kaksi vanhempaa veljeäni laskivat ja minut vietiin joskus noin viiden vanhana Porin Slalomseuran toimintaan mukaan. Laskin, koska se oli hauskaa ja koko perheen yhteinen harrastus. Toisaalta olin myös silloin vielä niin pieni, että minua ei voitu kotiinkaan yksin jättää”, Aada muistelee.
Aada laski vuosia veljiltään pieneksi jääneissä varusteissa ja muistaa hyvin sen joulun, kun sai ensimmäisen uuden oman kypärän.
”Se oli Red Bullin väreissä oleva Briko, ja se oli todella odotettu ja mieluinen joululahja. Äitini on myöhemmin sanonut, että näki sisaruskolmikostamme minut lajin parissa vielä aikuisenakin, joten lapsena vanhempani eivät juuri alppihiihtoa edes minulle liikaa tarjonneet, vaan katsoivat vierestä mihin motivaationi riittää. Varmasti myös tuosta syystä he kuskasivat minua mielellään moniin muihin harrastuksiin, jotta suksihommat eivät menisi liian vakaviksi jo pienenä. Harrastin tanssia, cheerleadingia ja painonnostoa, jossa myös vähän kisasinkin joskus”, hän kertoo.
Pori, kuten moni muukaan eteläsuomalainen kaupunki ei välttämättä ole mikään alppihiihdon mekka, josta olisi olosuhteiden puolesta vaivatonta ponnistaa kansainväliseen pujottelukeppiviidakkoon ilman, että panostaa lajiharjoitteluun myös jyrkemmillä ja pidemmillä rinteillä.
Myös Aadan tie vei jo melko nuorena, vain 15-vuotiaana, Tahkolle yläkouluikäisten Talent-ryhmään. Tästä oli myös luonnollista jatkaa Tahkon Alppilukioon, josta myös kutsu kävi maajoukkueeseen parin lukiovuoden jälkeen.
Maajoukkue
”Kerkesin asua Nilsiässä yhteensä kolme vuotta, kunnes maajoukkuekutsu tuli ja kausikalenteri tipahti sähköpostiin. Katsoin kalenteria, jossa oli ohjelmassa heti alkuun ulkomaan leirejä, siitä perään kaksi kuukautta Levillä, josta lähes suoraan reiluksi kahdeksi kuukaudeksi Italiaan. Homma muuttui siis kerta heitolla asteen verran ammattimaisemmaksi taas. Kukapa ei haluaisi tuollaista ohjelmaa, mutta minulla oli lukio vielä pahasti kesken ja sen käyminen Nilsiässä olisi ollut mahdotonta lyhyiden, vain muutaman päivän mittaisten lomien aikana. Otin totta kai kuitenkin maajoukkuepaikan vastaan ja siirsin koulukirjat nettilukion puolelle sekä Väestörekisterin kirjat äidin ja isän ’jääkaapille’ Poriin”, kertoo Aada.
Naisten C-maajoukkue oli tuolloin Aadan mukaan liittyessä vielä täysin uusi ja pitkään kaivattu uudistus sekä parannus suomalaiselle naisalppihiihdolle. Joukkueen vastuuvalmentajana aloitti Johanna Tikkanen apunaan Kaisa Puttonen. Joukkueen ensimmäisen kauden tavoitteeksi asetettiin jokaisen urheilijan nouseminen FIS-rankingissa sekä FIS-kilpailuissa menestyminen kansainvälisesti. Aada teki työtä tavoitteen mukaan ja kehitystä kauden aikana tapahtui roimasti.
”Viime kausi oli todella opettavainen. Toki se oli myös ensimmäinen kokonainen kausi Keski-Euroopassa, jossa alppihiihto on ihan eri tavalla läsnä kuin missään muualla. Kasvoin ja opin koko kauden, enkä pelkästään lajiteknisesti, vaan kasvoin myös henkisesti taas hieman kypsemmäksi, joka mielestäni näkyy tällä hetkellä laskemisessani”, Aada analysoi.
”Treenimäärien kasvettua harjoituslaskuihin tuli luonnollisesti todella paljon lisää toistoja ja samalla lisää mahdollisuuksia keskittyä pieniinkin asioihin ja niiden hieromiseen, jotta itse kilpailusuoritus olisi suoritusvarmempi ja nopeampi. Treeneissä ei läheskään aina pyritä laskemaan välttämättä nopeinta mahdollista vauhtia, vaan keskitytään oppimaan ja siirtämään siitä tullutta kehitystä kisasuoritukseen, jotta siitä saadaan nopeampi. Tämä motivoi minua erittäin paljon”, Aada kommentoi.
Aadan kohdalla parannus toi mukanaan tälle kuluvalle kaudelle myös Eurooppa Cupin kilpailut, jossa osanottajia on parhaimmillaan lähes sata urheilijaa ja se oma starttipaikka on siellä jossain häntäpäässä. Tilanne tässä vaiheessa urheilu-uraa on täysin normaali ja siitä ei oikein voi kuin oppia.
”Ei siellä lähtöviiksellä, eikä oikein edellisenä iltanakaan voi miettiä omaa lähtönumeroaan tai kuinka monta mahdollisesti itseään parempaa tai nopeampaa laskijaa on edessä. Vaikka lähtöjärjestys muodostuukin FIS-pisteiden mukaan, niin se ei aivan täysin tarkoita sitä, että kaikki edellä olevat olisivat parempia tai nopeampia. Tämä on yksi suurimpia oivalluksia Keski-Euroopasta. Lähtöjärjestys on osa tätä polkua ja se täytyy vain kulkea läpi ja sen rämpiminen ottaa jokaiselta aikansa”, Aada pohtii.
Tavoitteet 2025
Päämäärätietoisella Aada Kannolla on selkeät tavoitteet tälle kaudelle.
”Tavoitteet ovat aika selvät, parantaa FIS-pisteitä ja breikata Eurooppa Cupissa. Kauden päätteeksi laskettavista junioreiden MM-kisoista mietin aluksi, että tavoite voisi olla laskea viiden joukkoon, mutta hetken mietittyäni en kyllä halua olla sen enempää viides kuin neljäskään, joten lähden hakemaan tekniikkalajeista mitaleja. Nämä tavoitteet ovat vähän sellaisia myös, että jos näitä ei sano ääneen, niin miksi niitä sitten edes asettaa, joten tässä tämä nyt kaikille tiedoksi. Katsotaan sitten myöhemmin miten ne toteutuivat”, painottaa Aada vakuuttavalla äänellä.
Aadaa on helppo uskoa ja kun hieman kuuntelee lisää, niin selviää myös, että hän itse varsin hyvin tietää, että maailmalla on aika monta kovatasoista alppihiihtäjää täysin samat ”pahat” mielessään. Tavoitteiden täyttyminen ei siis todellakaan ole mitenkään ilmoitusluontoinen asia, mutta jos haluaa jonain päivänä olla maailman paras, niin tavoitteiden tulee olla sen mukaiset.
Aadan alppihiihtofilosofia
Aada Kanto on äärettömän mielenkiintoinen sekä jollain tapaa filosofinen tyyppi, jolla on ikäisekseen todella kypsä tavoiltaan ja ajatusmaailmaltaan. Hän on selkeästi pohtinut urheilemista ja urheilijaksi kasvamista laajasti sekä uskaltaa rohkeasti uskoa itseensä ja ajatuksiinsa.
”Mielestäni koko touhussa yksi tärkeimpiä asioita on osata nauttia matkasta ja kaikesta siitä mitä tässä lajissa saa tehdä ja kokea. Vaikka tässä kehitetäänkin sitä urheilija Aadaa, niin ei pidä unohtaa sitä normaalia Aadaa. Siis sitä millainen olen, kun en treenaa tai kisaa”, hän painottaa.
”Huippu-urheilijana on tärkeä muistaa, kun päivittäin tehdään kovaa työtä, jossa itsekriittisyys ja täydellisyyden tavoittelu on jatkuvasti läsnä, että osaa ymmärtää sen, että urheilijana kasvamisen ohella kasvaa myös ihmisenä. Tämä on yksi iso kokonaisuus, josta pitää osata nauttia kokonaisvaltaisesti”, Aada korostaa.
Hän sanookin, että urheilija urheilee pitkälti sen vuoksi, että hän pitää onnistumisen tunteesta ja voittamisesta.
”Voittaminen kuitenkin jää lopulta aika pieneksi osaksi sitä kokonaiskuormaa, kun katsoo miten paljon tässä voittojen ja onnistumisten eteen tekee töitä. Tästä syystä ajattelen tätä yhtenä todella suurena kokonaisuutena, jossa saan olla keskiössä ja kehittyä hyvin kokonaisvaltaisesti nauttien kaikesta”, Aada summaa ajatteluaan.
Yksin ei tätä tehdä
”Minulle on käynyt todella hyvä onni koko urani ajan valmentajien kanssa. Olen saanut urheilla omalla äidinkielelläni ja jokainen on ollut todella kannustava. Roope Leskisellä on Tahkon ajalta todella suuri rooli monessa asiassa. En ole myöskään tavannut koskaan ketään valmentajaa, joka tekee niin äärettömän kovalla työmoraalilla ja sydämellä töitä urheilijoiden eteen kuin Johanna Tikkanen”, Aada kertoo valmentajistaan.
”Haluan kiittää kaikkia sponsoreita, jotka ovat uskoneet ja uskovat minuun. Tällä on suuri merkitys toki myös taloudellisesti sekä henkisesti. Myös äiti ja isä sekä isovanhemmat ovat tukeneet minua varmasti ihan jokaisella tavalla. Toki veljiä pitää muistaa kiittää, että sain seurata heitä näinkin upean lajin pariin”, kiitollinen Aada sanoo.
”Molemmat veljeni ovat nykyään kamppailu-urheilijoita ja siinä missä heidän lajinsa vaatii nopeutta ja räjähtävyyttä, niin sitä samaa vaatii minunkin lajini. Treenaamme todella paljon yhdessä aina kun se vain on mahdollista. Nykyään on myös kiva, kun he eivät pidä minua enää ihan niin pikkusiskona, vaan ottavat vastaan ihan mielellään liikkeitä ja neuvoja alppihiihdon puolelta ja minä toki myös heidän lajeistaan”, päättää Aada.
Aada Kannon ura ja saavutukset tähän mennessä
FIS
- SL: 2 x kultaa, 2 x hopeaa, 2 x pronssia
- GS: 1 x hopeaa, 3 x pronssia
- SG: 1x pronssia
- EC: 8 starttia, paras sijoitus 42. (SL)
- Maailmancup: 1 startti (World Cup Levi 2024)
SM-kilpailut
- GS: 1 x kultaa
- SL: 1 hopea, 2 pronssi
- DH: 2 pronssia
- Alppiyhdistetty: 1 x pronssia
- SG: 1 hopea, 1 pronssi
- Paripujottelu: 1 x hopeaa
