Vauhdin ja menestymisen nälkä
”Sitä tunnetta ei voita mikään, kun seison syöksyn startissa viiksellä jokainen lihas jännittyneenä ja kroppa adrenaliinista hereillä. Suljen silmäni, viimeinen keskittyminen ja turhat ajatukset pois. Kymppi piippaa kellossa merkiksi, että on mentävä. Haluan voittaa, en mitään muuta kuin voittaa. Annan kaikkeni”.
Alppihiihtäjä Elian Lehto oli vielä kuluvan kauden alussa melko tuntematon urheilija lajia seuraavan väen keskuudessa. Ikää miehellä on vasta hieman vajaa 23 vuotta, mutta tahtoa menestyä löytyy sitäkin enemmän. Lehto on kuulunut alppimaajoukkueen vakiokalustoon vuodesta 2017, ensin junnujoukkueessa vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen a-maajoukkueen jäsenenä. Viimeisen noin reilun vuoden aikana harjoittelu on painottunut pitkälti vauhtilajeja silmällä pitäen ja tämän kauden alussa treenikavereiden vaihduttua kotimaisista sveitsiläisiin alkoikin tapahtua toden teolla, kun syöksyn maailmancupin pistetili avautui Val-Gardenan 20. sijalla.
Palataan kuitenkin ajassa reilusti taaksepäin ja tutustutaan hieman tarkemmin, millaisesta miehestä on oikein kysymys.
”Sain sukset alleni ehkä noin kolmevuotiaana ja pari vuotta myöhemmin menin Santa Claus Ski Teamin järjestämään Tanja Poutiaisen ratalaskukouluun Rovaniemellä. Alkuun alppihiihto oli harrastamista ihan siinä missä mikä tahansa muukin harrastus. Olin nuorempana aika tasavahva kaikessa, ja oli tärkeää, että näki kavereita ja sai laskea mahdollisimman paljon. Joskus ehkä noin neljätoistavuotiaana homma muuttui vakavammaksi ja mielessä alkoi kyteä ajatus, että tätähän saattaa kestää vielä melko kauankin. Nyt kun miettii, niin eihän noista ajoista ole oikeasti kuin muutamia vuosia”, muistelee Elian.
Elian Lehto on siinä mielessä alppihiihtäjänä myös oman tiensä kulkija, kun muut valitsivat paikkojaan alppilukioista, Lehto meni urheilulukioon kotikaupungissaan Rovaniemellä. Alppilukioita pidetään perinteisesti porttina isompiin ympyröihin. Asiassa on toinen puoli tottakin, sillä vaatii todella paljon vaivaa ja suuria panostuksia sekä urheilijalta että urheilijan lähipiiriltä, että tuossa iässä pystyy rakentamaan kilpailukykyisen ohjelman valmiiksi pureskellun alppilukio-ohjelman sijaan.
”Alppihiihtäjien rivistö oli Rovaniemen urheilulukiossa melko harvalukuinen juurikin alppihiihtoon erikoistuneiden muiden lukioiden vuoksi. Olin käytännössä todella paljon pois oman lajini vuoksi koulusta, ja ehkä se lukioaika ei muutenkaan ollut ihan terävintä kynää koulunkäynnin suhteen, joten täytyy kyllä muistaa kiittää koko koulua ja koulun rehtoria myötäelämisestä ja ymmärryksestä noina vuosina”, kommentoi Elian
Vauhtilajien vaikeus ja haastavuus
Nousu syöksyssä ja supersuurpujottelussa maailman terävimpään kärkeen Suomesta ei ole ihan yksinkertaista, mutta ei tietenkään mahdotonta tai tavatontakaan. Kotimaisten urheilijoiden määrä syöksyn maailmancupissa tai missä tahansa kansainvälisen tason kilpailussa on kuitenkin sen verran harvalukuinen, että kotimaan maajoukkueen on mahdotonta rakentaa omaa vauhtijoukkuetta eikä se ole kannattavaakaan. Siinä missä tekniikkalajeissa hommaa pystyy pyörittämään suhteellisen pienellä määrällä taustakäsipareja, tarvitaan vauhtilajeissa useamman henkilön panostus, jotta kaikki onnistuu ja on sujuvaa. Siksi yhteistyö muiden maiden joukkueiden kanssa nousee arvoonsa. Tästä on hyviä kokemuksia takavuosilta, kun Andreas Romar laski useamman vuoden Saksan vauhtijoukkueen mukana ja nyt samaa tietä jatkaa Elian Lehto sveitsiläisten matkassa.
”Laskin pitkään pujottelua ja suurpujottelua, kuten Suomessa on tapana. Vauhtilajit ovat kuitenkin kiinnostaneet minua aina ja kun tarkastelee lajia ihan miltä kantilta tahansa, niin juuri vauhtilajien vaikeus ja haastavuus ovat ne, mitkä siinä kiehtovat. Laskimme viime kaudella supersuurpujottelua treeneissä viitisen päivää ja koska oli olympiavuosi, rupesi valmentajani Osi Inglin tähyilemään maapaikkaa Pekingistä vauhtilajeihin. Paikka jäi sittemmin saamatta, mutta treenitulokset näyttivät sen verran hyviltä, että päätimme katsoa koko kortin.
Lopulta koko touhu sveitsiläisten kanssa sai alkunsa viime lokakuussa, kun hyppäsin heidän Eurooppa Cup- joukkueensa matkaan, mutta sitä oikeastaan kesti vain joulukuun Val-Gardenan maailmacupiin, jonka jälkeen olen kiertänyt Sveitsin vauhtilajien a-maajoukkueen matkassa. Se, että kierrän jonkun toisen maan matkassa ei tietenkään tarkoita sitä, että kotimaassa asiat olisivat jotenkin huonommin yleisellä tasolla. Tässä kun on kuitenkin jo vuosia nähnyt sekä oman maan tekemistä että kaikkien muiden maiden joukkueet samoissa rinteissä, niin meillä täällä Suomessa on asiat todella hyvin ja ammattitaito erittäin korkealla. Vauhtilajit ovat vain jo pelkästään maantieteellisistä syistä huomattavasti helpompia Keski-Euroopan maille, joissa myös perinteet lajeissa ovat todella pitkät. Jos jotain pitää erityisesti mainita sveitsiläisistä, niin juuri nuo pitkät perinteet ja sen myötä syntynyt vuosien kokemus ja varmuus ovat sellaisia seikkoja, jotka tuovat myös varmuutta urheilijalle siihen omaan tekemiseensä. En minä siellä kuitenkaan ihan ainoa suomalainen ole, vaan pitkäaikainen valmentajani Eero ”Erkka” Blomqvist kulkee tätä nykyä todella paljon mukanani ja silloin kun ei kulje, niin olemme muuten yhteydessä päivittäin. Erkasta on todella iso apu ja hänen työstään saan olla äärettömän kiitollinen. Vaikka sveitsiläiset ovat todella osaavaa ja mukavaa porukkaa, niin sillä on kuitenkin iso merkitys, että luottovalmentaja ja henkilö, jonka kanssa on pitkä historia, kulkee matkassa”, päättää Elian.
Tuen merkitys
Lajin parhaat puolet ovat kiteytettynä jutun ensimmäisiin lauseisiin, ja se on helppo uskoa. Alppihiihto kansainvälisellä tasolla on harvojen herkkua ja vauhtilajeissa vielä harvempien. Meillä suomalaisilla on sellainen perisynti, että me mielellämme valmennamme ja arvostelemme urheilijoita kotisohviltamme. Sosiaalisen median jalkautuminen lähes jokaisen penkkiurheilijan puhelimeen on tehnyt urheilijoiden saavutettavuuden sekä hyvässä että pahassa todella helpoksi.
Hyvänä päivänä me muistamme onnitella, kokoonnumme torille ja elämme voitonriemua ja mestaruutta yhdessä. Epäonnistumisen sattuessa me arvostelemme ja väitämme jopa olevamme parempia kuin sellainen, joka on omistanut koko elämänsä urheilun sekuntikamppailulle. Ne todelliset urheilijan taustajoukot ovat hiljaa eivätkä välttämättä vaadi nimeään näkyviin tai muutoin nosta itseään esiin.
”Minua ovat tukeneet vuosien saatossa ja edelleen tukevat todella monet minulle tärkeät kumppanit, mutta toki tärkeimpinä taustajoukkoina ovat tietysti omat vanhemmat. Ilman heitä sekä heidän käsittämättömän suurta ajallista sekä toki taloudellista panostustaan tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Olen todella kiitollinen, että olen saanut aina harrastaa ja kokeilla laajasti kaikkea, vaikka alppihiihto on varmasti syönyt leijonanosan monesta muusta. Muita sellaisia minulle tärkeitä ja pitkäaikaisia kumppaneita ovat esimerkiksi piilolinssitoimittajani ja Vauhti Speed Oy. Piilolinssit eivät nyt ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen alppihiihtäjän varusteita miettiessä, mutta olen ollut todella tyytyväinen yhteistyöhön Koillis-Optiikan kanssa ja kieltämättä näkökyky on melko olennainen osa, kun laskee 130 kilometriä tunnissa rinnettä alas. Vauhdin voiteilla taas on iso merkitys siihen, että voi laskea mäkeä 130 kilometriä tunnissa alas”, kertoo Elias.
Sport Fund mukana tasoittamassa talouden karikkoja
Sport Fund Management Oy on entisten urheilijoiden ja sijoitusammattilaisten perustama suljettu pääomasijoitusrahasto, jonka tarkoituksena on mahdollistaa yksilöurheilijoille urheilu ammattina ja menestyminen pitämällä heidän taloudelliset resurssinsa kunnossa.
Lyhyesti rahaston idea on kerätä 1,8 miljoonan euron pääoma ja sijoittaa se kahdeksantoista nuoren lupaavan urheilijan start up -vaiheessa olevaan uraan. Sijoittaminen tapahtuu urheilijoiden perustamien osakeyhtiöiden kautta. Kuhunkin urheilijaosakeyhtiöön sijoitetaan 100 000 euroa neljän vuoden aikana. Sijoitetulla pääomalla mahdollistetaan ammattimainen urheilu ja investoidaan huippu-urheiluun kunkin urheilijan tarpeiden mukaan yksilöllisesti. Suomalaisista alppihiihtäjistä myös Rosa Pohjolainen ja Erika Pykäläinen kuuluvat Sport Fundin urheilijarinkiin.
”Sport Fund toimii taustallani yhtiökumppanin roolissa tuoden jatkuvuutta ja varmuutta valmentautumiseni rahoittamiseen”, päättää Elian.
Teksti: Teemu Moisio
Kuvat: Agence Zoom/Ski Sport Finland
Ura, saavutukset startit:
- MM-kilpailut, 1. startti, Åre 2009, suurpujottelu.
- Eurooppa Cup, 48 starttia, paras sijoitus 3., Super G Wengen 2023
- World Cup, 8 starttia, paras sijoitus 20., syöksy, Val-Gardena 2022
