Suutarinen saattoi viime vuonna loppuun yrityksensä SkiOne Group Oy:n kymmenen vuotta kestäneen sukupolven vaihdoksen. Nyt hänellä on aikaa kasvattaa seuraavaa sukupolvea hiihtokeskusmaailmaan, lapsenlapsilla on nyt mukava hoitopaikka isovanhempien luona. Yhtiön toimitusjohtajuuden hän on luovuttanut pojalleen Laurille jo vuonna 2015. Yrityksen omistus on nyt täysin Laurilla ja tytär Liisa Salmisella. Ilkka jatkaa edelleen kuitenkin hallituksen puheenjohtajana.
– Se antaa minulle hyvän näköalapaikan siihen, mitä alalla tapahtuu.
Suutarisen ura hiihtokeskusmaailmassa alkoi virallisesti vuonna 1986. Sitä ennen hän toimi Vuokatin Urheiluopiston palloilulajeihin erikoistuneena liikunnanopettajana. Palloilulajien opettamisen ohella hän kävi myös hiihdonopettajakursseja toimien tovin myös hiihdonopettajien kouluttajana.
– Vuokatin silloinen toimitusjohtaja Veikko Mantila soitti ja kysyi toiminnanjohtajaksi. Veikko oli hyvä puhemies ja pienen empimisen jälkeen vaihdoin opiston opettajan hommista rinnekeskuksen puolelle. Johtajana en päässyt leijumaan, sillä kävin Veikon kanssa muun muassa purkamassa Kasurilan pumppaamorakennusta, jotta saimme rakennustarvikkeita Vuokatin uuden hissin ala-aseman rakentamista varten.
Vuokatinrinteet Oy oli tuolloin Vuokatin Säätiön omistama yhtiö. 80-luku oli tunnetusti laskettelun kulta-aikaa. Keskukset ottivat huikeita riskejä, kun pankit rahoittivat toimintaa avokätisesti.
– Vuokatin itärinteiden rakentaminen neljän hengen tuolihissillä maksoi 6 miljoonaa, kun Vuokatin liikevaihto oli 3,2 miljoonaa markkaa. Tilasimme kaudelle 1986-87 Suomen ensimmäisen neljän hengen tuolihissin. Tosin Ruka tilasi pian samanlaisen ja sai sen muutamia viikkoja meitä aiemmin asiakaskäyttöön. Lähtömatollisissa tuolihisseissä olimme Suomen ensimmäinen. Olen pyrkinyt olemaan kehityksessä mukana. Päämääränä on tehdä asiakkaille kokemukset mahdollisimman sujuviksi kaikilla tasoilla.
90-luvun laman alkaessa Vuokatinrinteet kuului SVUL:n omistamaan Huippupaikat Oy:n hiihtokeskuskokonaisuuteen. Kokonaisuudessa oli mukana muun muassa nyt SkiOne Group Oy:hyn kuuluvat Tahko ja Kasurila. SVUL:n ajautuessa talousvaikeuksiin pankit ajautuivat Huippupaikat Oy:n omistajiksi ja tarjosivat Ilkka Suutariselle osaomistusta. Osaomistus kasvoi ajan myötä, ja vuodesta 2006 lähtien Suutarinen omisti Huippupaikat Oy:n koko osakekannan.
Teknistä taitoa
Laskettelulla oli 1980-luvulla vahva juppilajin leima, eikä syyttä. Esimerkiksi laskettelusukset maksoivat keskivertotyöläisen kuukausipalkan verran. Sen sijaan hiihtokeskuksen toimitusjohtajan työt sisälsivät paljon myös rasvanäppitöitä. Alalla ei ollut koulutettuja alan ammattilaisia, ja jokaisen piti opetella asiat itse. Onneksi varhaisessa vaiheessa hiihtokeskukset, maahantuojat ja valmistajat sekä viranomaiset löysivät keskusteluyhteyden, ja oppia jaettiin yli organisaatiorajojen. Kyse oli alan pioneereilta tiedon siirtämistä seuraavalle sukupolvelle.
– Uskoisin pystyväni ratkaisemaan vanhan polven laahaushissin pienet toimintahäiriöt melko nopeasti. Kyselemällä on moni asia selvitetty. Piti ja pitää olla verkosto kunnossa ja ymmärrys siitä, ettei itse todellakaan osaa kaikkea.
Kun sileä rinne ei enää riitä
Vuosituhannen vaihteessa hiihtokeskuksiin tuli erityissuorituspaikkoja temppuilusta tykkääville laskijoille.
– Erityissuorituspaikat, kuten snow parkit, elämysreitit ja lastenmaat, ovat tulleet hiihtokeskuksiin jäädäkseen.
Eikä enää ole pelkästään kyse suksilla tai lumilaudalla laskemisesta.
– Hiihtokeskusten palvelutarjonta lumiliukumiseen on laajentunut, kun mattohissejä on tuotu pulkkamäkeen. Lumiriemun järjestäminen on paikoin hyvin helppoa. Kasurilan suosituin paikka on joka vuosi tykitettävä suuri lumikasa. Pienet lapset muokkaavat siitä talven kuluessa mieleisen puuhapaikan.
Hiihtokeskuksen menestysresepti on yksinkertainen sanoa, mutta hankala toteuttaa.
– Hiihtokeskus on volyymibisnes eli keskuksen pitää olla riittävän isossa kokonaisuudessa, joko taajamassa tai matkailukeskuksessa. Volyymin avulla voi toimintaa kehittää eikä vain ylläpitää. Myös ympäristön pitää olla muutoinkin ympärivuotisesti vetovoimainen.
Vapautta ja vastuuta
Suutarisella on humaani ihmiskäsitys. Hän on luottanut palkkaamiinsa henkilöihin, ja pääsääntöisesti siitä palkintona ovat olleet pitkäkestoiset työsuhteet ja korkea työviihtyvyys. Näiden sivutuotteena on tullut hyvä asiakaspalaute.
– Esimerkiksi Vuokatissa tampparikuskeilla on vastuu ja velvollisuus pitää rinteet parhaassa mahdollisessa kunnossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että he omatoimisesti sääennusteiden perusteella päättävät, ajetaanko rinteet illalla, aamulla vai molempina aikoina. Tällä järjestelyllä olemme saaneet asiakkailta todella hyvää palautetta rinteiden kunnosta.
” – Esimerkiksi Vuokatissa tampparikuskeilla on vastuu ja velvollisuus pitää rinteet parhaassa mahdollisessa kunnossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että he omatoimisesti sääennusteiden perusteella päättävät, ajetaanko rinteet illalla, aamulla vai molempina aikoina. Tällä järjestelyllä olemme saaneet asiakkailta todella hyvää palautetta rinteiden kunnosta. ”
Ilkka Suutarisen aloittaessa Vuokatissa, rinteessä oli neljä lumitykkiä ja Tahkolla kahdeksan. Nyt Tahkolla niitä on yli sata. Modernit veden pumppaamot sekä esijäähdytykset mahdollistavat lumen tekemisen jo pienellä pakkasella.
– Ei nykyaikaista hiihtokeskusta voi pyörittää ilman keinolunta! Se pitää sanoa, että lumettaminen on tosihenkilöiden hommaa. Vaikka paljon asioita automatisoituu, niin hiihtokeskuksissa tehdään paljon töitä, jotka eivät asiakkaille suoranaisesti näy. Meillä on pidetty huolta työturvallisuudesta, joten ehkä sen ja hyvän tuurin ansiosta meillä ei ole tapahtunut suurempia haavereita lumettaessa. Välillä on jäätymisiä ehkäisty lyömällä putkia ja letkuja poikki. Elämyksellisimpiä hetkiä ovat öiset kohtaamiset ilveksen tai vaikka liito-oravan kanssa. Tämä on vähän kaksijakoinen homma, kun öisin tehdään raskaita töitä ja päivällä pitäisi olla edustuskunnossa asiakkaiden edessä.
Vaikuttaja monessa pöydässä
Ilkka Suutarinen on ollut yrittäjäuransa aikana monen toimijan hallituksessa. Hän on istunut Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen (SHKY) ja vaikka Vuokatin ja Tahkon aluemarkkinointiorganisaatioissa, usein myös näiden puheenjohtajana. Hän näkee alueiden kokonaisvaltaisen kasvun elinehdoksi myös hiihtokeskukselle. Hiihtokeskukset, joiden ympärille on kasvanut matkailukeskus, ovat kehittyneet hyvin.
– Toimialana tämmöiset yhteismarkkinointikuviot olivat ja ovat vieläkin edelläkävijyyttä, jota ei muilla aloilla juurikaan tunneta. SHKY:n tunnuslukuja, yhteistä tiedottamista sekä markkinointia äimistellään kansainvälisten kollegojen kesken. Siitä pitää nostaa hattua kollegoille, mutta myös itselle. Yhteismarkkinointi on tietysti aina kompromissin tulos. Useimmiten suurempien organisaatioiden markkinointiammattilaiset pääsevät hyvin yksimielisyyteen. Usein hankaukset syntyvät enemmän innolla toimivien pienyrittäjien kanssa, joille yhteismarkkinoinnin perusajatus ei ole täysin valjennut. Sen tarkoitus on hankkia alueelle ihmisiä, jotka sitten käyttävät myös pienyrittäjien palveluita.
Perheyrittämistä
Kuten mainittua Suutarinen keskittyy nykyään lastenlapsiin, jotta hänen jälkeläisillään olisi mahdollisuus paneutua töihinsä mahdollisimman hyvin. Suutarisen perheyhtiön tarina oli myös lähellä saada toisenlaisen jatkon.
– Olin suunnittelut myyväni yhtiön 2010-luvulla, kunnes Lauri kypsyi opiskelujensa myötä ajatukseen ja ilmoitti haluavansa jatkaa työtäni. Se tarkoitti eläköitymissuunnitelmieni siirtymistä muutamalla vuodella.
Alan pariin poika pääsi samalla isän kokemalla kaavalla.
– Teimme viiden vuoden suunnitelman, jonka aikana hän työskenteli liki jokaisessa hiihtokeskuksessa olevassa työroolissa, kuten vaikka vuokraamossa ja lumetuksessa. Sitten siirryttiin pikkuhiljaa toimiston puolelle ja nyt hän kantaa vastuun koko yrityksestä. Koulutus meni hyvin tai kuten Lauri sanoi: “Koulutuksen viisi vuotta meni isän kanssa hyvin, mutta ne kolmekymmentä vuotta ennen sitä oli vähän niin ja näin”.
Perheen sietokykyäkin on koeteltu. Suutarinen kertoo, että paikoin 24/7 -yrittäminen toi mukanaan myös sanaharkkaa. Tukea on kuitenkin tullut, ja lapset ovat saaneet kasvaa hyväntuulisessa ja sporttisessa matkailumiljöössä.
– Eivät taida lapset edes tietää klo 16 – 8 -vanhemmuudesta, mutta lapsista on tullut ihan fiksuja vanhemmista huolimatta!, Suutarinen naurahtaa omaan hersyvään tyyliinsä.
Tulevaisuudessa keskukset kansainvälistyvät
Kun on liki 40 vuotta seurannut aitiopaikalta hiihtokeskusalan kehittymistä, on kertynyt myös näkemystä alan tulevaisuuden näkymistä.
– Keskusten määrä vähenee, ja omistus keskittyy. Toivon, että asiakkaiden kansainvälistyminen jatkuu. Se mahdollistaa keskusten kehittymisen, suomalaisten väkimäärä ei siihen riitä. Hiihtokeskusten ympärille nousee monipuolisemmin lumeen liittyvää elämystoimintaa.
Ilkka Suutarinen on ollut tuttu näky Vuokatin ja Tahkon rinteillä. Vähän takapainoisen laskuasennon, takaraivolla keikkuvan tupsupipon sekä leveän hymyn on tunnistanut jo kaukaa. Polvivaivat ovat vähentäneet miehen laskupäiviä, nykyään hänet näkee rinteillä lastenlasten kanssa.
– Ei minua enää Vuokatissa tai Tahkolla päästetä kuin lastenhoitajaksi tai kahvilan asiakkaaksi. Ja hyvä niin!
SkiOne Group Oy
- Perustettu 1989
- Toimitusjohtaja: Lauri Suutarinen
- Hallituksen PJ: Ilkka Suutarinen
- Työllistää noin 70 henkilöä
- Konsernin liikevaihto 12,7 milj. €
- 3 Hiihtokeskusta: Tahko, Vuokatti ja Kasurila
- Yhteensä 47 Rinnettä ja 30 Hissiä
Teksti: Jussi Ovaskainen Kuvat: Antti Harju
