Alppihiihto

Julia Toiviainen

Alppihiihtäjä Julia Toiviainen (23 v) lähti tammikuussa 2020 hakemaan uutta suuntaa urheilijauralleen Yhdysvalloista. Ennen muuttoa Salt Lake Cityn Toiviainen oli laskenut Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa lähes 250 FIS-kategorian kisaa, joista 15 oli päättynyt hyvinkääläisen voittoon. Juniorivuosina Julia edusti Hyvinkään Slalomseura Sukkulaa. Lukion sujui Ounasvaaran lukiossa Rovaniemellä ja samalla seura vaihtui Santa Claus Ski Teamiksi.  Nuorten MM-kisoihin Toiviainen osallistui Italiassa vuonna 2019. MC-kisastartteja on kertynyt viisi ja EC-startteja kymmenen. Yhdysvaltoihin muuton myötä kisaohjelmaan tuli UNI-kategorian yliopistokisat, joista menestystä on tullut kiitettävästi. 

Opiskelun aloittaminen Westminster Collegessa (WMC) ja liittyminen koulun alppihiihtojoukkueeseen sujui, valoisan luonteensa ansiosta, Toiviaiselta ongelmitta. Uuden oppimista on ollut paljon. – Yhdysvaltojen college systeemissä urheilija pystyy urheilemaan korkealla tasolla ja opiskelemaan täysipäiväisesti. Toiminnan rakenne on minulle tuttu jo Rovaniemen lukioajalta. Talvella ma-la aamuisin mennään mäkeen ja klo 12 jälkeen koulunpenkille. Iltapäivällä on fysiikkatreenit, joiden jälkeen voi olla vielä tunti tai pari koulua tai vähintään kotitehtäviä. Opiskeluun menee aikaa huomattavasti enemmän kuin lukiossa, mutta vuorokauteen jää myös hyvin tunteja, jolloin voin rauhassa levätä.  Opiskelun ja urheilun yhdistäminen on ainoastaan itsestä kiinni. Kaikki on tarjolla niin urheilussa kuin opiskelussa, jos on valmis tekemään töitä.    

Yliopisto tarjoaa urheilijalle kaiken tarvittavan fysiikkavalmennuksesta lajivalmennukseen sekä tarvittavan fysioterapian. Koululla on omat salit, uimahallit ja pelikentät, joissa harjoittelu sujuu vaivattomasti, sillä omakustanteinen asuminen on taloissa lähellä campusta. Koulumme lähistöllä, tunnin ajomatkan päässä, on viisi isoa laskettelukeskusta, mikä tarkoittaa, että leirireissuille ei ole tarvetta talvikaudella. Kaikki harjoittelu tehdään lähellä, vain kilpailuihin joudutaan matkustamaan. Lähimmät UNI-kisat ovat tunnin automatkan päässä ja kauimmat viiden tunnin lentomatkan takana. Koulun järjestämät rinneharjoitukset aloitetaan lokakuun lopussa. Yliopistokisoihin ja Nor-Am Cupin kisoihin valmistautumisaikaa on riittävästi, mutta MC-Sölden menee ohi ja Levin MC-kisoja varten lumipäiviä täytyy saada lisää, arvioi Julia Toiviainen.

World Cup Levi. Julia Toiviainen

Opiskelu- ja urheilupaikkaansa Julia on tyytyväinen. – Tämä on ihan maanläheistä hommaa. Lyhyen pyöräilymatkan päässä on University of Utah, jossa on yli 30 000 opiskelijaa. Alue on kuin oma kaupunkinsa, jossa jokaisella lajilla on omat fasiliteetit ja talot. Yliopistourheilu-, NCAA-lajeja heillä on 25. Meitä on 3000 ja kaikki tilat kahdeksan lajin käytössä. Alppihiihdossa massiivinen naapuri on meidän pahin vihollisemme, mutta me voitimme heidät kauden päätöskisassa. 

Alppihiihto on täällä joukkuelaji ja se vaatii eurooppalaiseen systeemiin tottuneelta asennemuokkausta. – Kilpailusysteemissä on ollut paljon opittavaa ja yllätyksiä tulee vieläkin. Kaikki kilpailut ovat koulujen tai yliopistojen välisiä tapahtumia ja kilpailuja käydään eri tasoisissa divisioonissa. Alppihiihdossa toimitaan muiden lajien tapaan.  Pääkilpailumme ovat UNI- kategorian kisoja, joissa keräämme pisteitä omalle koululle. Jos osallistun FIS-kisoihin, niin niistäkin voin hankkia koulupisteitä omalle WMC:lle, joka alppihiihdossa kilpailee kovimmassa, ensimmäisessä divisioonassa.

Asennemuutoksesta Julia kertoo selventävän esimerkin. – Meillä oli Ounasvaaran urheilulukiossa hyvä treeniporukka. Hauskaa oli ja koulussa pärjättiin, mutta kisoissa parhaimmat kaverit olivat pahimmat kilpakumppanit. Sijoituksilla ei ollut merkitystä omalle seuralle eikä pisteitä kerätty Ounasvaaran lukiolle vaan kaikki tavoitteet olivat omassa pärjäämisessä. 

Joukkuekilpailussa ei voi pärjätä yksin vaan hyvää menestykseen tarvitaan jokaisen laskijan tulos. Omat treenikaverit eivät ole vastustajia vaan yhdessä yritämme nujertaa muut koulut.  Periksi ei anneta vaan kisoissa taistellaan jokainen piste WMC:lle.  Jos oma kilpailusi on mennyt pieleen, niin päivästäsi voi sittenkin tulla hyvä, jos oma joukkueesi on tehnyt hyvän tuloksen. Meidän alppijoukkueessamme kannustaminen ja huolenpito ylettyy myös pärjäämiseen opinnoissa. Joukkueemme arvosanat opiskelussa ovat kiitettävällä tasolla ja siitä haluamme pitää kiinni. Pärjätään opinnoissa, niin voimme urheilla rauhassa. 

Yhteisöllisyyttä ja joukkuehenkeä lisää myös se, että kaikki koulumme urheilijat olemme lajista riippumatta griffineitä. Go Griffins on kannustushuutomme, jokin mytologinen lintuhahmo on logomme ja oman lippumme liehuu jokaisessa kilpailussa, myös alppihiihdossa lähtöpaikalla. Jos aikatauluun sopii, niin tietysti ollaan kannustamassa griffineitä muissa lajeissa. 

Yhteisöllisyys ja kouluun tulemisen ajankohta – suoraan kilpailukauden alkuun – helpotti sopeutumista uuteen ympäristöön. Julia Toiviaisen ensimmäinen kisakausi Griffinsesissä alkoi käsi paketissa Levin MC-kisassa tulleen vamman vuoksi. Kauteen mahtui 12 yliopistokisaa ja neljä FIS-kisaa. Jatkokisoja ei pidetty ja koko Nor-Am kisakiertue peruttiin, joten kisakausi 2020 USA:ssa päättyi jo helmikuun lopussa.

Toiviaisen kisakausi jatkui marraskuussa 2020 Suomulla kahdella harjoituskisalla Levin MC-kisaa varten. Neljäs osallistuminen Levin MC-kisaa ei tuonut Julialle jatkopaikkaa toiselle kierrokselle. Kisassa, jossa Rosa Pohjolainen villitsi kansaa, Julia jäi jatkokierrokselta sekunnin ja 11 sadasosan erolla. Ennen palaamista Yhdysvaltoihin Julia Toiviainen voitti suurpujottelun Suomen mestaruuden Suomulla. Pujottelun SM-kisasta Leviltä tuli hopeamitali.

Paluu Salt Lake Cityn rinteisiin onnistui eriomaisesti. Alkuvuodesta 2021 Toiviainen osallistui Yhdysvalloissa kymmeneen FIS-kisaan ja kymmenen UNI-kategorian kisaa. FIS-kisoista tuli neljä voittoa ja UNI-kisoista kolme kärkisijaa sekä useita sijoituksia kolmen parhaimman joukkoon. 

Alppihiihdon yliopistokisoissa maa on jaettu kahteen lohkoon. Itä ja Länsi kohtaavat kauden päätteeksi NCAA Championships-tapahtumassa, johon kilpailijat valitaan alueellisten cup-kilpailujen tulosten perusteella. Loppukilpailuissa koulujen paremmuus ratkaistaan alppi- ja maastohiihtäjien keräämien yhteispisteiden perusteella. -Läntisen puolen suurpujottelukisoista kokosin kaikista eniten pisteitä ja pujottelussakin oli toiseksi paras, joten pääsin mukaan Lännen joukkueeseen.  Kisaan kutsuttiin 33 naista ja pärjäsin mukavasti – pujottelussa olin kolmas ja suurpujottelussa neljäs. Vaikka voitimme alpin kokonaiscupin läntisellä puolella, jäimme NCAA:ssa viidenneksi. Kokonaiskilpailuissa olimme seitsemäs, koska meidän koulussamme ei ole maastohiihtäjiä ollenkaan. Alpin ja maastohiihdon yhteiskisan voitti rakas vihollisemme naapurista University of Utah pääasiassa hyvien maastohiihtäjien ansiosta, selvitti kilpailusysteemiä Julia Toiviainen.

Julia Toiviainen nimettiin RMISA MVP (most valuable player) -urheilijaksi yliopistokisakauden jälkeen. – Täydellinen yllätys! En edes tiennyt, että tällainen tapa on olemassa. Alppihiihto on täällä joukkuelaji, joten siinäkin voidaan näköjään valita arvokkain pelaaja. Jos oikein ymmärsin, niin tämä titteli tuli läntisen alueen kilpailuista, joista keräsin eniten pisteitä koululleni.

NCAA Championships-kisojen jälkeen tuli vielä suurempi kunnianosoitus, kun Toiviainen sai arvonimen National Women´s Alpine Skier of the Year.  Vuoden naisalppihiihtäjä -tittelin myönsi United States Collegiate Ski Coaches Association – yliopistojen hiihtovalmentajien järjestö. Vuoden päävalmentajaksi valittiin WMC:n valmentaja Chris Hendrickson, jonka apuna valmennuksessa toimi ex-maajoukkuelaskija Victor Malmström.

Kauden päättäneessä USA:n mestaruuskisassa Julia Toiviainen oli GS-kisassa neljäs, eroa voittajaan jäi vain 27 sadasosaa. Neljännestä sijasta FIS-pisteitä tuli 24.42. Kisa oli kovatasoinen, vain Mikaela Shiffrin puuttui kisasta, mutta muut USA:n MC-urheilijat olivat mukana. Kauden parhaimmat pujottelupisteet (28.64) Toiviainen laski tammikuussa Eldorado Mountain UNI-kisassa. – Aika erikoista! Meidän arvostetuin kilpailumme oli NCAA Division I Championships, mutta siitä ei noteerattu FIS-pisteitä, koska se oli kutsukilpailu. Parhaat olivat kisassa mukana, hyvät sijoitukseni menivät FIS-pisteiden osalta hukkaan, harmitteli Julia.

Viime kauden jälkeen Toiviaisen FIS-ranking suurpujottelussa oli 100 ja pisteet 24.75. Pujottelussa lukemat olivat 127 ja 28.23. – Suomen GS-rankingissa olen toinen ja pujottelussa kolmas. Maajoukkueeseen en mahtunut, mutta haastajaryhmään pääsin. Tällä USA:ssa ryhmävalinnalla ei ole mitään merkitystä. Minulla on selvä tie seuraaviksi vuosiksi. Tietysti toivon tasavertaista kohtelua, kun valitaan laskijoita esim. EC-kilpailuihin. Kesällä olisin kyllä tarvinnut apua jäätikköleirikuvioihin, mutta hyvällä tuurilla yksi leiri onnistui. Seattlelainen alppijoukkue otti yhteyttä ja tarjosi pacesetter-paikkaa omalle leirilleen Sveitsin Saas-Feehen. Pari viikkoa olin kirittäjänä, mallilaskijana, esikuvana, suksihuoltajana, apuvalmentajana – monipuolinen työnkuva ja hyvää aivojumppaa alppihiihdosta. Omia harjoituslaskuja tuli parhaimpina päivinä kymmenkunta. Työntäyteinen leiri, joka toi varmuutta laskemiseen.

Hyvillä mielin palaan Salt Lake Cityyn. Valmentaja Mikael Kurjen ohjein treenasin kovaa koko kesän. Piristävää vaihtelua urheilijan arkeen toi hyvä työpaikka Kytäjä Golfin caddie masterina.  Tehtäväkuvaan kuului myös pelaaminen ja golfkierroksia tulikin ennätysmäärä. 

Haastattelu tehtiin Hyvinkäällä 24. elokuuta, pari päivää ennen matkaa Yhdysvaltoihin. Tarkennuksia on tehty monin sähköpostiviestein ja viimeisetkin avoimet kohdat saivat vastauksen. 

– Tulevaisuuden tavoite on edelleen kova – ranking lähelle 50. sijaa. Aloitan kauteni marraskuun alussa Coloradossa Nor-Am -kisalla ja sen jälkeen päätän, tulenko Leville vai tähtäänkö Universiadeihin, jotka pidetään Sveitsissä 13.–19. joulukuuta. Vuoden vaihteen EC-kilpailut kiinnostavat.  Tammi- ja helmikuussa kerätään taas pisteitä UNI-kisoissa WMC:lle.  Ja joulu tietenkin kotona Hyvinkäällä ja loppuun terveisin tutuille, viestittää Julia Toiviainen Salt Lake Citystä. 

Teksti ja kuvat: Hannu Kuikkaniemi

Edellinen

Kommentit

kommenttia