Katselen hieman huvittuneena joskus joulun aikaan vuonna 2007 isovanhempiensa keittiön lattialla touhuavaa reilun vuoden ikäistä lasta. Hän tyhjentää varmoin ottein keittiön alalaatikosta kaikkea mitä käteensä sattuu samaan. Pastakauhat ja paistolastat saavat kyytiä, kun tämä pieni pellavapäinen tyttö ”uudelleen organisoi ja konmarittaa”.
Kun laatikko on osapuilleen tyhjä, hän laittaa kaiken oma-aloitteisesti takaisin. Tähän hänen isoäitinsä toteaa minulle, että lapsi on selkeästi nero. En ole oikea henkilö ottamaan kantaa kenenkään nerokkuuteen, mutta selkeän päämäärätietoinen ja periksiantamaton Kia Suni selkeästi on.
Suksille on päästävä
Kian isovanhempien mökki sijaitsee Rukalla, jossa he käyvät ja viettävät lomiaan paljon. Kolmen vanhana päättäväinen tyttö ilmoittaa, että mäkeen on päästävä ja näin äidin vaihtoehdot ovat vähissä. Niinpä sukset hommataan ja asianmukaiset poronsarvet liimataan kypärään. Tähti on syntynyt.
”En oikeasti muista tai edes voi muistaa miten lasketteluharrastus alkoi, mutta minulle on kerrottu, että ilmoitin haluavani mäkeen muiden kanssa joskus noin kolmevuotiaana. Alkuun laskeminen painottui loma-aikaan pääosin Rukalle, jossa isovanhemmillani oli mökki. Olin vasta alakoulun ensimmäisillä luokilla, kun aloitin GrIFK Alpinen valmennusryhmässä”, muistelee Kia.
Kia Sunin luonnetta urheilijana kuvaa ehkä parhaiten vahva kilpailuvietti, joka näkyy voitontahtona sekä kurinalaisena harjoitteluna. Jo lapsena hänelle oli ominaista rinteessä laskea muiden edellä, oli laskuseura sitten mitä hyvänsä. Nämä lapsen itsevarmuudella varustetut hurjapäiset otteet saattoivat aiheuttaa muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä muissa.
”Ensimmäiset seuramuistoni liittyvät ensimmäisiin kisoihin, joihin osallistuin. Toki tärkeintä kaikessa oli laskemisen hauskuus ja kivat kaverit, mutta tuo kasisarjassa laskettu seuran sisäinen viikkokilpailu on jäänyt sen vuoksi mieleen, että voitin sen”, muistelee Kia.
Kipinä syttyy
Olkoonkin, että Kian alppihiihtoura on alkanut voittopuolisesti jo junnusarjoissa, mikään varsinainen ”lapsitähti” hän ei ole ollut. Kian puheissa nousee esiin yhä edelleen vahvat perusarvot, joissa pääosaa näyttelevät seura- tai joukkuekaverit sekä koko tekemisen mielekkyys.
”En ollut ihan pienenä mikään Etelä-Suomen aluecupin ennakkosuosikki, vaan tekemisen keskiössä olivat kaverit ja koko homman hauskuus. Rupesin pärjäämään vasta noin 12–14-vuotiaana ja tuolloin alkoi syttyä ajatus siitä, että alppilukion ovet voisivat olla jossain raollaan. Harrastin myös yleisurheilua, mikä oli todella hyvää vastapainoa alppihiihdolle sekä toi kesäaikaan todella tehokasta treeniä ja vaihtelua. Lopulta suksihommat veivät kuitenkin voiton, kun muutin Kittilään ja aloitin Levi Snow Sport Academyssa”, Kia toteaa.
Hän on tyytyväinen tekemäänsä valintaan.
”Nyt muutamia vuosia myöhemmin voin todeta, että tuolloinen päätös Leville muutosta ja alppilukion aloittamisesta siellä, on ollut varmasti tuon aikaisen elämäni tärkeimpiä ja parhaita päätöksiä. Alppikoulun mukanaan tuoma itsenäistyminen ja todella korkeatasoinen valmennus sekä Levin olosuhteet ovat kehittäneet minua todella paljon. Toki kehittyminen on aina paljon urheilijastakin kiinni, mutta minulla oli ja on edelleen todella suuri motivaatio tähän”, Kia kertoo.
Kia Suni urheilijana
Tähän väliin on hyvä kysyä joltain sellaiselta Kiasta, joka on viettänyt hänen kanssaan merkittävän paljon aikaa viimeisten vuosien aikana rinteessä. Selaan puhelimestani Levi Snow Sport Academyn päävalmentaja Jukka Leinon numeron ja kysyn häneltä mitä hän haluaisi kertoa Kia Sunista urheilijana.
”Kia on äärimmäisen kilpailunhaluinen ja joskus myös jääräpää loppuun asti. Kia osaa ja myös kyseenalaistaa valmentajaa, mikä tekee urheilija-valmentajasuhteesta mielenkiintoista sekä opettavaa puolin ja toisin. Kia pohtii omaa tekemistään suksilla paljon ja näin ollen osaa reflektoida tekemistään todella pitkälle. Niinpä hänelle on usein perusteltava miksi joku asia laskemisessa olisi hyvä tehdä niin tai näin. Hieman malttamattomana luonteena hän haluaisi saada myös kellon kertomaan heti, onko joku muutos laskemisessa hyödyksi vai ei. Kian työmoraalilla tulee varmasti tulosta ennemmin tai myöhemmin oikeassa ympäristössä, kunhan mustaa, että vain omalla kehityskaarella on merkitystä”, Leino kertoo.
Päätän koittaa tehdä pienen hyväntahtoisen testin, koska osapuilleen tiedän jo vastauksen. Niinpä pyydän Kiaa kommentoimaan omaa alppikouluaikaista valmentajaansa. Homma menee vihkoon heti alkuunsa ja en saa tästä urheilijasta mitään järkevää irti, ennen kuin olen perustellut tarkasti, miksi haluan kysyä tällaista ja olenko kysynyt vastaavan kysymyksen Leinolta. Ei auta muu kuin vuotaa valmentajan sanat urheilijalle, jotta pääsen hommassa eteenpäin. Ja näin Kia vastasi:
”Jukka on todella ammattitaitoinen ja motivoitunut työssään. Hän ajattelee aina urheilijan parasta ja etua. Hän osaa myös vaatia urheilijoilta tarpeeksi paljon ja haastaa miettimään eri näkökulmista laskemista. Neljän vuoden aikana Jukan valmennuksessa on myös tullut selväksi, että hän osaa tukea ja lohduttaa aina silloin kuin sitä tarvitaan. Kyllä se vähän niin on, että jos minua laskuhommissa joku mietityttää, niin Jukka on ensimmäinen, keneltä kysyn apua ja keneen tukeudun edelleen.”
Maajoukkue
Kaikki päättyy aikanaan, niin myös Levi Snow Sport Academy. Kialle aukesi paikka try out -kortilla naisten C-maajoukkueeseen jo viime kaudella ja tälle kaudelle paikka vakiintui joukkueen kuopuksena. Todellisuudessa Kian menohalut maailmalle ovat olleet puheissa jo paljon aiemmin, mutta kerkeää niitä Keski-Euroopan uria kiertää, vaikka nyt ei ihan lukion kakkosluokalla vielä talvea Dolomiiteilla vietäkään.
”Kyllä aivan varmasti ajattelin alppikoulun alussa, että kolmantena vuotena lasketaan Keski-Euroopan FIS-kisoja, Eurooppa Cupia ja ehkä maailmancupiakin, mutta eihän tämä nyt niin tietenkään mene”, Kia sanoo.
Hän sanookin, että hänen kohdallaan siirtyminen maajoukkueeseen ei oikeastaan poikkea hirveästi alppikoulusta.
”Levin resurssit ja valmennus ovat niin kansainvälistä tasoa ja joissain tapauksessa jopa parempaakin, että vain suurin muutos tekemiseen on tullut olosuhteissa. Nyt on vaihtelevampia treenirinteitä ja totta kai kovatasoisempia kisoja. Ensimmäiset Eurooppa Cupin kisat starttinumerolla niin sanotusti ynnä muut ovat hieman eri asia, kuin FIS-kisat Pohjoismaissa ja monta kertaa todella kestävällä pinnalla”, Kia mainitsee.
”Täytyy sanoa, että täällä kun välillä perutaan kisoja säiden vuoksi, niin on käynyt mielessä, että Levillä voisi samaan aikaan vetää huippuolosuhteissa. Muutoin kausi on mennyt ihan hyvin, toki haastetta on tuonut täysin uudet valmentajakuviot sekä myös tuo mainitsemani kisojen vaikeustason nouseminen”, hän kommentoi.
Narvik 2026
Tämän lehden tullessa painosta, junioreiden (vuosina 2005–2009 syntyneet) alppihiihdon MM-kilpailut Norjan Narvikissa ovat todennäköisesti juuri käynnissä tai päättyneet. Kilpailut järjestetään 4.-15.3.2026
”Aion laskea kaikki neljä lajia: pujottelun, suurpujottelun, supersuurpujottelun ja syöksyn, mutta en nyt ota mitään valtavia paineita kisamenestyksestä. Junnujen MM-kisat ovat perinteisesti todella kovatasoiset. Ikähaarukkaan mahtuu monta Eurooppa Cupin kuuman ryhmän laskijaa sekä myös useampi maailmancupia kiertävä laskija. Tai no, kyllä me Aadan (Kanto) kanssa ajateltiin joku mitali Team Combista tuoda, pitäisi vain ensin päättää kumpi laskee pujottelun ja kumpi syöksyn”, naurahtaa Kia.
Tulevaisuus
”Lähipäivinä käyn moikkaamassa kotona koiraani Pacoa, jota on aina eniten ikävä reissussa. Sen jälkeen on vuorossa vielä englannin ylioppilaskirjoitukset, mutta ne hoituvat kotimatkalla Narvikista. Ensi kauden päätavoite on laskea Eurooppa Cupissa pisteille ja siitä sitten jatkaa matkaa kohti kamppailua kärkisijoista. Tämän jälkeen painopisteen siirtäminen maailmancupiin on varmasti ajankohtainen. Projektissa menee ehkä noin 4–5 vuotta”, päättää Kia.
Teksti ja kuvat: Teemu Moisio
