Reilu kolmikymppinen Hanne Mäkinen elää unelmaansa. Hän saa olla suksilla yli 200 päivää vuodessa. Vaikka suurin osa päivistä on työn täyteisiä, nauttii Hanne ulkona ja suksilla olemisesta. Unelman eläminen näkyy myös hänen kasvoiltaan. Kun Hanne on vuorilla, hän hymyilee aurinkoisesti. Persoonasta hehkuu onnellisuus.
Juvalta kotoisin oleva Mäkinen on nykyään todellinen maailman kansalainen. Kotipaikka on Itävallan Bad Gastein ja toimipisteet vaihtuvat vuoden aikana Itävallasta Sveitsiin ja Japanista Uuteen-Seelantiin.
Tällä hetkellä hän toimii Elämysmatkojen oppaana Nisekossa. Keväisin ja syksyisin hänet voi kohdata matkatoimisto Mandalan vaellus- ja pyöräilyreissujen vetäjänä.
Elämä alamäkeen
Alle kouluikäisenä Hanne pääsi serkkujensa kanssa Hasamäkeen laskemaan. Innostus lajia kohtaan oli välitön. Vuosien varrella tutuksi tuli myös lumilauta, ja nyt tuoreimpana telemarksukset.
Ensimmäiseltä koulutukseltaan Hanne on hevosten hoitaja. Reipas 15-vuotias nuori nainen muutti Etelä-Savosta Kanta-Hämeeseen, Ypäjän sisäoppilaitokseen. Hevoshoitajan koulutuksen jälkeen hän suoritti ylioppilastutkinnon sekä restonomiopinnot. Opintopolku jatkui Tampereelle matkaoppaaksi opiskelemaan. Ajatus suksiammattilaisuudesta syntyi Australiassa.
”Olin maailmanympärimatkalla ja tein töitä australialaisessa, nyt palaneessa Selwyn Snowfieldsin hiihtokeskuksessa. Sieltä sain kipinän tehdä enemmänkin töitä laskettelun parissa. Päädyin STS Alppimatkoille 10 vuodeksi. Noina vuosina toimin STS:lle oppaana, koordinaattorina, kohde- ja aluepäällikkönä sekä hotellinjohtajana. Kesät vedin vaelluksia STS:n asiakkaille.”
Itsensä kehittäminen
Opasvuosien varrella Hanne on kasvattanut osaamistansa eritoten lasku- ja opastaitojen tiimoilta. Hän on käynyt aktiivisesti Itävallan hiihdonopetusjärjestelmän kursseja.
”Kävin Itävallan järjestelmästä kolme tasoa, ja lisäksi myös alppikurssin, jossa on vapaalaskuun liittyviä asioita, sekä lumiturvallisuutta. Olen siis Landesskilehrer. Lisäksi olen Bergwanderführer, eli vuorivaellusopas. Koulutukseen sisältyi paljon hyödyllisiä asioita, kuten ensiaputaidot, navigointi, ryhmän hallinta ja johtaminen.”
”Uudessa-Seelannissa kävin hiljattain “wilderness first aid” -kurssin, lähinnä taitojen ylläpitämistä ajatellen. Tärkeintä on kuitenkin kokemuksen hankkiminen. Siinä auttaa toiset samanhenkiset ja etenkin itseäni taitavammat kaverit ja kollegat.”
Sujuvasti neljää kieltä puhuva Mäkinen tutustuu huolella alueisiin, ennen asiakkaiden saapumista. Siten opastukset sujuvat mukavan rennoissa, mutta varmoissa tunnelmissa.
Ennakkoluuloja
Elämysmatkojen oppaat ovat suurimmaksi osaksi miehiä. Moni asiakas yllättyy, kun opas onkin nainen.
”Harvemmin se epäluulo tulee suoraan sanoina, enemmänkin semmoisina rivin välyksinä. Se on ihan joka päiväistä. Mutta kun lähdetään mäkeen, niin epäluulot karisevat ja päivän jälkeen asiakkaat ovat hyvin tyytyväisiä.”
Mäkinen on taitava laskija, kaikissa olosuhteissa. Oppaana hänen viesteistään on karsittu turha pois ja suusta tulee lähinnä tiukkaa asiaa. Asiakkaan kannattaa myös olla kuulolla, jotta tarjottu tieto ei livahda ohi korvien. Jos joku ei takamaastossa kuuntele ohjeita, Mäkiseltä löytyy myös napakampi äänenpainotus.
Kulttuuria ja huolta
Vaikka laskeminen on Hannen toiminnan keskiössä, hän haluaa osoittaa asiakkaille myös paikallista kulttuuria toivoen, että ihmiset kiinnostuisivat myös siitä. Näin matkasta tulisi kokonaisvaltaisempi elämys.
”Japanissa on huikea kulttuuri ja olisi sääli, jos jengi tulisi tänne vain laskemaan. Ohjaan asiakkaitani kunnioittamaan paikallisia tapoja. Onsenissa käynti on ensimmäisiä askelia japanilaiseen kulttuuriin, ja siihen liittyy paljon tärkeitä sääntöjä kuten huolellinen peseytyminen istuen ja juomien sekä kameroiden jättäminen pukuhuoneeseen. Sen oluen voi juoda sitten onsenin jälkeenkin”, Hanne kertoo.
”Hiihtoreissun aikana täytyy tietenkin myös nauttia japanilaisesta ruokakulttuurista, muunkin kuin sushin muodossa. Paikalliset pikkubistrot, Izakayat tarjoavat tyypillisintä japanilaista sapuskaa.”
13 vuotta Alpeilla ja maailmalla kulkeneena Hannen hymyilyyn tulee katko, kun keskustelu kääntyy ilmastonmuutokseen.
”Talvet ovat tuntuneet Alpeilla niukemmilta ja niukemmilta lumen suhteen, kunnes viime talvena sitä tuli liikaakin. Samaan aikaan Japaninkin lumimassat ovat alkaneet vähentyä ja lumisateet epäsäännöllistyä, Uudessa-Seelannissa lunta tulee väärään vuodenaikaan tai tulvii, kun taas Australia palaa pahemmin kuin ikinä hirvittävässä kuumuudessa. Joskus on vaikea hahmottaa mikä on uutta ja mikä paremman tai helpomman tiedon levityksen ansiota, mutta ilmasto on todellakin muutoksessa. Jokainen tekee omat valintansa ja jokainen voi tehdä jotain omasta puolestaan.”
Runsasta reissaamista Mäkinen kompensoi mm. lihattomalla ruokavaliolla, sekä elämällä materiaalisesti kohtuullisen minimalistista elämää.
“Jokainen voi tehdä jotakin”
Varusteita ja kehonhuoltoa
Yli 200 laskupäivää vuodessa haastaa myös käytettävät varusteet. Hän valikoi käyttämänsä varusteet harkiten. Reissuelämä ei mahdollista mittavan varusvaraston keräämistä.
”Periaatteessa minulle käy aika monenlaiset varusteet. Monot ovat ainut asia, joista en suostu tinkimään. Tecnicalta löytyi oiva jalkaani ja tarpeeseeni sopiva mono. Merinovilla-asuista en luopuisi. Atomicin ja Salomonin suksilla olen laskenut työn kautta jo vuodesta 2009.”
”Tykkään Peak Performancen vaatteista tosi paljon. Olen ollut onnekas, kun saan heiltä kuorivaatteet. Ne kestävät vuosia minunkin käyttöäni. Myös lämpösukat ja untuvakintaat on tulleet varusteisiini jäädäkseen. Koska matkustan talvitöihin rajoitetuilla kilolla, minusta on tullut todella taitava grammanviilaaja. En ota mukaan turhaa, ja mukaan pääsevien varusteiden on oltava todella toimivia.”
Hannelle kroppa on työkalu, jonka huoltamiseen hän käyttää aikaa mahdollisuuksien mukaan.
”Laskemisen vastapainoksi yritän aina tehdä jotain muuta liikuntaa. Paikasta ja mahdollisuuksista riippuen se voi olla juoksua, uintia tai vaikka joogaa. En tingi myöskään säännöllisestä kehonpainotreenistä ja venyttelystä. On paljon juttuja, joita voi tehdä missä vaan, ilman varusteita tai paljoa aikaa.”
Mitä tulevaisuudessa?
Aurinkoinen Hanne nauttii elämästä, jonka hän on itselleen luonut. Tarvetta muutokseen ei näyttäisi olevan. Jatkuuko suksikiertolaisen elämä myös tulevaisuudessa?
”Teen tätä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Juuri nyt en näe mitään syytä muuttaa elämäntyyliäni, elänhän joka päivä juttuja, joita moni pääsee tekemään vain lomalla. Ehkä joskus saan tarpeekseni hiihtohommista. Tai sitten en! ”
Hannen vuosi
- Marras-joulukuussa alkaa talvikausi kotona Itävallassa.
- Kun puuterikausi, joulun seutuvilla alkaa, lähden Japaniin.
- Maaliskuussa palaan Alpeille nauttimaan keväthiihdosta, skinnauksesta ja kavereista. Ehkä teen muutaman vaelluskeikan Mandalalle.
- Vappuna Norjaan skinnailemaan, samalla reissulla Suomeen sukuloimaan.
- Toukokuussa vaellusoppaana Bad Gasteinissa STS Alppimatkojen ruotsalaisasiakkaille.
- Kesäkuussa Uuteen-Seelantiin, matkalla viikon stoppi jossain lämpimässä kohteessa. Hiihdonopetusta Cardronassa Wanakassa lokakuun puoliväliin. Kotiin paluu jonkun mielenkiintoisen kohteen kautta.
- Marraskuussa vähän Alppeja, visiitti Suomessa ja mahdollisesti Mandalan opaskeikkoja, ennen kuin kierros alkaa uudestaan.
Teksti ja kuvat: Jussi Ovaskainen
