Alppien itäinen häntä päättyy Sloveniaan peittäen maan pinta-alasta noin 40 %. Kaikkiaan maassa on kymmeniä yli kahteen kilometriin ulottuvia vuorenhuippuja. Korkein vuori on Triglav, jonka korkeus on 2864 metriä.
Maassa on myös kymmeniä hiihtokeskuksia, jotka ovat varsin pieniä. Korkeuseroja on tarjolla kuitenkin mukavasti, mikä sai tasamaan harrastajan innostumaan. Tutustumista helpotti, kun GoExpo Winterillä tutustuin Eetu Touruseen. Hän on asunut Sloveniassa jo kahdeksan vuotta.
Naisen perässä Sloveniaan
Jyväskylästä kotoisin oleva Eetu on ulkoilma-aktivisti, joka viihtyy talvella touring-hiihdon ja vapaalaskun parissa ja kesäisin polkupyörän selässä. Sloveniaan Eetu ajautui ensin opiskelemalla Rovaniemen ja Innsbruckin yliopistoissa. Innsbruckissa amor puuttui peliin ja tutustutti hänet slovenialaiseen Najaan.
”Sloveniassa ollaan paljon perhekeskeisempiä, joten minun oli helpompaa muuttaa Balkanille kuin Najan pohjolaan. Eikä päätös ole harmittanut. Vuoret ovat tuossa vieressä, eikä Välimerellekään ole pitkä matka”, Eetu kertoo.
Reilu vuosi sitten Eetu siirtyi Elanin palvelukseen digimarkkinoinnin johtajaksi.
”Tässä työssä saan yhdistettyä ammatilliset ja harrastukselliset intohimot, joten olen oikein tyytyväinen. Elanilla on omistajan vaihdoksen jälkeen hyvä tekemisen meininki”, mies myhäilee.
Eetu oppaana Sloveniassa
Eetu lupautui isännäksi Slovenian vierailulle, ja ohjelmana oli käynti kahdessa eri keskuksessa sekä tutustuminen Elanin suksitehtaaseen. Hiihtokeskuksiksi Eetu oli valinnut Kaninin sekä Vogelin.
”Maribor ja Kranjska Gora ovat alppihiihdon maailmancupin ansiosta Slovenian tunnetuimmat keskukset, mutta parhaita ne eivät ole. Maribor sijaitsee rannikolla ja taistelee usein lumipulan kanssa. Kranjska Gora on oikeasti aika pieni keskus”, tietää Eetu.
Eetun kodista, Ljubljanan keskustan lipeiltä automatka Vogeliin kesti tunnin ja vartin. Suurin osa matkasta taittui hyväkuntoista moottoritietä.
”Vogel on hieno keskus, keskellä luonnonpuistoa. Hissejä on yhdeksän, rinteitä 18. Korkeuseroa saa parhaimmillaan yhdelle laskulle pientä vaille 1,5 kilometriä. Rinteet ovat mukavan viettäviä ja kulkevat metsän keskellä. Tärkeintä kuitenkin on mitä rinteiden ulkopuolelta löytyy. Täällä on helposti saavutettavia offareita, niin avorinteillä kuin metsässä”, Eetu kehuu.
Edellispäivän lumisateen vuoksi Postaja Sijan (1800 m) huipulle nostava tuolihissi oli edelleen suljettu. Se vähän korpesi, sillä Elanin testisuksiin ei ollut kilkutteluvarusteita. Lohtua kuitenkin toivat naapurihuipun Kratki Plazin oivat hissiltä saavutettavat puuteripätkät.
Kanin – pisin hissimatka?
Toisen päivän kohteeksi Eetu oli valinnut Kaninin hiihtokeskuksen. Keskuksen toinen puoli on Italian puolella ja kantaa Sella Nevea -nimeä.
”Italian puolelle on helpompi ajaa. Nyt se on suljettuna lumen runsauden vuoksi. Normaalin kahden tunnin sijaan ajoaikaa tulee nyt lähemmäs kolme tuntia. Italian puolella on moderni keskus nykyaikaisine gondoleineen ja tuolihisseineen”, oppaani kertoo.
Eetun mukaan Slovenian puolella Kanin on tekniseltä kannaltaan paljon vanhempaa. Keskus oli jopa muutaman vuoden suljettuna, kun vanhan gondolin vaijeri putosi alas hajottaen päähissin. Keskus oli myytävänä muutaman vuoden, ja nyt se on toista talvea taas avoinna.
Kaninin ala-asema on karu. Peltikopista myydään hissiliput ja noustaan munahissiin. Peltihallin vieressä on ihan viehättävä ravintola. Siinä kaikki.
”Hissimatka on aika pitkä. Yläasemalle hissimatka kestää yli puoli tuntia, joten monoja ei kannata kiristellä heti hissikoppiin päästyä”, Eetu vinkkaa.
Hissimatka tuntui todella pitkältä
Ylhäällä odottivat upeat maisemat ja ankea yläasema. Ennen rinnealueiden ulkopuolelle menemistä Eetu muistutti Kaninin vaaroista.
”Täkäläisen aika särmikään kallion muotojen takia täällä on paljon suuria koloja lumessa. Kaninissa järjestetään myös Slovenian jäätikkökurssit.”
Hissistä nähtynä lumisessa maisemassa olevat linja-auton mentävät kolot osoittivat Eetun varoitukset perustelluiksi. Päivä Slovenian korkeimman hiihtokeskuksen Kaninin rinteillä ja rinteiden vierustoilla sujui kuitenkin hymy huulilla. Aurinko paistoi ja laskettavia kelpo siivuja löytyi aina iltapäivään saakka, vaikka lumi muuttuikin päivän aikana aika raskaaksi. Vähän jäi harmittamaan, että Italian puoli jäi kokematta.
”Kun Italian puoli on avoimena, siellä lasketaan käytännössä koko aika. Se on vuoren pohjoispuolella, joten siellä on pidempään hyvää lunta. Lounaalle ja afterille tullaan sitten Slovenian puolelle. Keväällä täällä voi laskea ainakin vappuun ja laskupäivän voi päättää ajamalla alle tunnin matkan Adrianmeren rannalle uimaan”, Eetu tunnelmoi.
Slovenian keskuksia
Vogel: www.vogel.si
Kanin: www.kanin.si
Teksti ja kuvat JUSSI OVASKAINEN
