Alppihiihtoa seuraavan lajikansan tietoisuuteen Eduard ”Eddie” Hallberg nousi viimeistään vuonna 2023 hänen laskettuaan nuorten MM-kilpailuiden suurpujottelun hopeasijalle Itävallan St. Antonissa. Tämä avasi mahdollisuuden tuolloin vielä Norjan Oppdalissa alppilukion penkkiä kuluttaneelle Hallbergille osallistua samana vuonna laskettaviin aikuisten MM-kilpailuihin Ranskan Courchevel Meribeliin. Jonkinlainen myrskyvaroitus nousevasta ja kunnianhimoisesta urheilijasta oli annettu.
Teksti ja kuvat Teemu Moisio
21-vuotias Hallberg on harvinaisen kypsä ja ajatteleva huippu-urheilija, josta ei voi puhua enää kovin nuorena lupauksena, vaikka ikää on vasta reilun parikymmentä vuotta. Meriittilista on Hallbergin ikäiselle urheilijalle jo varsin hyvä ja edessä on vielä pitkä ja hieno urheilu-ura.
Katse on terävä ja käden puristus jämäkkä, kun tapaamme Levi Glacierin päällä. Montaa sanaa ei tarvitse vaihtaa, kun molemmat tietävät mitä tapahtuu ja lasken alemmaksi kameroineni. Spottaan kuvauspaikan treenibaanan varrelta niin, että jos tuo 194-senttinen järkäle jostain syystä yrittää lipsahtaa radalta syliini, niin minulla on edes jonkinlainen mahdollisuus väistää alta pois.
Pelko on turha, suksi puree Levin palkkijäähän ja lasku on erittäin vakuuttavaa. Toisaalta mitä muutakaan voi odottaa viime kauden pujottelun Eurooppa Cupin kokonaiskilpailun kolmanneksi laskeneelta urheilijalta.
Monista lajeista rakennettu alppihiihtäjä
Monipuolisesti lapsena urheilua harrastaneelle Hallbergille alppihiihto on aina ollut niin sanotusti se ykkösjuttu, vaikka lajikirjo onkin melko laaja.
”Olin noin kaksi ja puolivuotias, kun vanhemmat veivät minut ensimmäistä kertaa mäkeen ja viisivuotiaana aloin käymään Slalom66:n harjoituksissa Porvoon Kokonniemessä. Rinne, kuten Etelä-Suomen rinteet yleisestikään, ei ole kovin suuri, mutta siellä sai toistoja todella paljon ja mäessä riitti haastetta oikein mukavasti”, Hallberg kertoo.
Laskemisen ohella Hallberg pelasi salibandya, jalkapalloa ja yleisurheili vielä melko pitkään alppihiihdon ohella. Myös maastohiihto on hänelle tuttua myös kilpailumielessä, vaikka hän ei varsinaisesti mihinkään seuraan kuulunutkaan.
”Kokeilin myös suunnistusta, mutta Sipoonkorven kansallispuiston rastikartat eivät vieneet minua mennessään, vaan löysin metsästä pois. Kaiken liikkumisen ohella lauloin myös kuorossa ja olen kuulunut myös koulun tanssikerhoon. Kaksi jälkimmäistä eivät ehkä ole niitä tyypillisimpiä poikien harrastuksia, mutta pidän siitä, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa ja harrastaa mitä vain”, Hallberg korostaa.
”Alppihiihto oli kaikessa urheilussa ja harrastamisessa kuitenkin aina se mitä halusin eniten ja missä halusin kehittyä. Joka syksy odotin kauden alkua ja odotan sitä toki edelleen. Lajissa kiehtovat vauhti ja käännökset, mutta toki myös yhteisö missä lajia harjoitellaan. Nuorempana he olivat seurakavereita sekä Slalom66:sta että myös GrIFK Alpinesta, joiden kanssa leireilin melko paljon. Nykyään seurakaverit ovat vaihtuneet joukkuekavereiksi sekä tietysti myös kilpakumppaneiksi kansainvälisestikin”, laskija kertoo.
Nykyään alppihiihdossa puhutaan paljon monilajisuudesta ja muiden liikuntaharrastusten tuomista hyödyistä urheiluun. Ei toki ole väärin erikoistua nuorena vain yhteen lajiin, mutta varmasti mielenkiinnon säilymisen ja toki myös sosiaalisten taitojen kehittymisen vuoksi monipuolinen liikunta eri ryhmissä on nuorelle urheilijalle hyväksi.
”Minun kohdallani useista eri lajeista on ollut pelkästään hyötyä. Palloilulajit ovat tuoneet räjähtävyyttä ja nopeutta siinä missä yleisurheilu taas on antanut valmiuksia todella monipuoliseen kuivaharjoitteluun. Pelaan edelleen myös jonkin verran tennistä ja golfia, joista varsinkin jälkimmäinen tunnetaan keskittymistä vaativana lajina”, jatkaa Hallberg.
Alppilukioon Norjaan
Kun alppihiihtäjä saavuttaa 16 vuoden iän, saa hän halutessaan oikeuden osallistua kansainvälisiin FIS-kilpailuihin. Suomalainen seuratoiminta tarjoaa lähes poikkeuksetta erilaisilla kuvioilla kattavan valmennuspaketin ja mahdollisuudet harrastaa lajia tuohon ikään saakka.
Etelä-Suomen suurimmat seurat leirittävät melkoisen määrän lapsia ja nuoria talvikauden aikana Lapin tuntureilla ja kauden ulkopuolella Keski-Euroopan jäätiköillä sekä eri lajiharjoittelua varten rakennetuissa halleissa.
16 vuoden iässä monelle käy kuitenkin niin, että tavoitteet ensin kohti kansallista aikuisten kärkeä kirkastuvat ja haaveet kohti maailman huippua myös saavat enemmän konkretiaa nuoren laskijan mielessä.
Tällöin monella matka tutun seuran treeneistä ja leireiltä jatkuu johonkin toisen asteen opintoja tarjoavaan kouluun, jossa ammattimaisen alppihiihdon harjoitteleminen on mahdollista.
Suomessa alppikouluja on kolme; Tahkolla, Rukalla ja Levillä. Tätä nykyä monet valitsevat myös ulkomaisen tarjonnan parista ja varsinkin Pohjoismaiden koulut sekä Ruotsissa että Norjassa ovat tulleet monille tutuiksi.
”Yhdeksännellä luokalla, kun alppikoulujen haut alkoivat, en aluksi ollut ihan täysin varma, minne olen menossa. Sain Suomesta paikan, mutta halusin nähdä vähän muutakin. Pohdin Ruotsin ja Norjan välillä ja päädyin Oppdaliin, Norjaan, jossa tiesin olevan loistavat harjoitteluolosuhteet. Oppdalissa valmennus on erittäin kovatasoista ja koulu muutenkin hyvässä maineessa. Toki päätös muuttaa ulkomaille oli iso, mutta päätin mennä sinne, mikä oli alppihiihdon näkökulmasta paras vaihtoehto, ja olen edelleen todella tyytyväinen päätökseeni”, Eddie kertoo.
Yleisesti Norjaa pidetään eräänlaisena edelläkävijämaana alppihiihdossa Sveitsin ja Itävallan ohella. Maalla on pitkät perinteet lajin parista ja toki norjalaisittain talouskin on kunnossa. Raha ja pitkät perinteet eivätkä edes vuonomaan korkeammat mäet tarkoita yksistään sitä, että voittavia urheilijoita syntyy tämän tästä, vaan taustalla on paljon muutakin.
Hallberg ei tietenkään voi verrata suomalaista ja norjalaista alppikouluvalmennusta keskenään, mutta hänen kohdallaan norjalaisesta toiminnasta jäi muutamia asioita mieleen, jotka auttoivat ja kehittivät häntä todella paljon laskijana neljän vuoden aikana.
”Ensimmäisenä nostaisin tekemisen kulttuurin ja joukkueessa urheilemisen. Kun aloitin, olin todella kaukana kotoa ja ES-Cupista tutut äidin eväsleivätkin olivat vain lämmin muisto lapsuudesta. Vanhemmat urheilijat ottivat minut ja meidät muut aloittaneet todella hyvin vastaan. Koin, että siellä ollaan kaikki samassa veneessä ja vaikka toki laskimme toisiammekin vastaan, niin yhteisön sisällä me olimme kavereita keskenämme, jossa kokeneemmat auttoivat nuorempia. Tämä on tärkeä perinne siellä, joka jatkuu vuodesta toiseen”, Hallberg painottaa.
”Toisena tärkeänä asiana haluan nostaa valmennuksen, jossa urheilija kokee aidosti olevansa keskiössä. Valmennuskulttuuri, jossa valmentaja ja urheilija käyvät aitoa vuoropuhelua tekniikasta ja laskemisesta toimii ainakin minulle niin, että siinä ikään kuin samalla valmentaa myös itse itseään oivallusten kautta. Toki myös se, että lukion ja urheilun yhdistäminen on mahdollista, vaatii se koululta paljon vastaan tulemista. Norjassa koin, että koulu ymmärtää poissaolevaa urheilijaa, kunhan urheilija vain hoitaa opiskelupuolen hommat sovitusti”, hän kuvailee.
Yksin ei hommasta tulisi mitään
Olkoonkin, että alppihiihto on yksilöurheilulaji, urheilijan taustalla toimii moninainen joukko ihmisiä ja asiantuntijoita, näin on myös Eddie Hallbergilla.
”Varmasti tärkeimmät ihmiset taustallani löytyvät omasta perheestäni, jotka seuraavat luonnollisesti edelleen läheltä tekemisiäni. Isäni toimi myös juniorivuosieni valmentajana ja äidin eväsleivät jo mainitsinkin, mutta kaikki se huoltotyö, joka ei näy niin sanotusti rinteessä tai starttikopeissa, on myös todella tärkeää. Sillä on vaikutusta, kun tietää, että asiat on mietitty valmiiksi, oli kyseessä sitten eväsleivät tai lentoliput”, muistelee Eddie taustavoimiaan.
”Juniorivuosien valmentajistani muistan lämmöllä Granin matkassa tutuiksi tulleet Jonne Ruopan ja Joni Sandvallin. He ottivat aina meidät porvoolaiset matkaansa ja valmensivat kuin omiaan. Norjassa alppikoulun todella pitkäaikainen valmentaja ja koko koulun selkäranka Hallgeir Vognild on henkilö, jolle valmennustyössä tulee aina ensin urheilija ja urheilijan etu. Norjan vuodet tuovat varmasti vielä pitkään tietynlaista peruskalliota tekemiseeni ja siihen, miten suhtaudun alppihiihtoon”, hän jatkaa.
Tuleva kausi
Eddie Hallberg polkaisee ensimmäistä kertaa kisamielessä Fischerit jalkaan Levin maailmancup-viikonlopun päätöspäivänä sunnuntaina 17.11.2024 ja kausi jatkuu siitä viikon päästä laskettavaan Gurglin pujottelukilpailuun Itävaltaan.
”Pujottelussa kauden tavoite on maailmancupin puolella, jossa ajatuksena on laskea kaikki kilpailut. Suurpujottelussa ohjelma painottuu Eurooppa Cupin puolelle, jossa tavoite on FIS-pisteparannukset ennen maailmancupin kilpailuihin siirtymistä. Leville starttaan todella hyvällä mielellä. Levin kisa oli jo lapsena unelmana. Tämä on minulle ensimmäinen sekä Levin että myös pujottelun maailmancup-startti ja on äärettömän hienoa tehdä se kotimaassa”, Hallberg toteaa.
”Rinne sopii minulle hyvin ja olen treenannut sekä kisannut Levi Blackissa paljon. Kumpuileva, mutta suhteellisen loiva alkuosa on vaihteleva ja hauska. Siinä saa polkea ihan kunnolla vauhtia, mikä osaltaan sopii minun kokoiselleni laskijalle. Jyrkälle tultaessa saa olla rytmin muutoksen vuoksi hereillä ja osata hieman ennakoida, mutta kuitenkaan menettämättä vauhtia. Sitten vain rohkeasti paino eteen, jyrkän kummun ylitys ja pitää antaa vain mennä. Jyrkän pohjalla tullaan kompressioon, josta saa vielä hyvät vauhdit maaliin ja siinä se on”, Hallberg kertoo, miten Levi Black selvitetään mahdollisimman nopeasti.
”Tavoite on totta kai ensimmäisellä kierroksella 30 parhaan joukkoon ja toisella kierroksella pieni nousu. Jos homma jostain syystä päättyisi penkkaan, niin viikon päästä on uusi kisa ja uudet kujeet. Ylipäätään kisapaineista ajattelen lyhyesti niin, että kun kaikki taustatekijät ovat kunnossa, mieli itsevarma, niin riittää vain kaksi asiaa: muistan laskea itselleni ja toki annan kaikkeni, mutta tason tulee olla niin korkealla, että perusvarma tekeminen riittää”, päättää Eddie Hallberg.
Lopuksi
Kirjoittajan omia mielipiteitä ei ehkä aina ole järkevää kirjoittaa kaiken kansan luettavaksi, mutta välillä siihen on aihetta. Eduard Hallberg on silmiinpistävän rauhallinen ja terveen itsevarman oloinen urheilija. Verrattain nuoresta iästään huolimatta hän on selkeästi miettinyt urheilijaminäkuvaansa ja osaa persoonana olla sellainen, että hänestä on monelle nuorelle idoliksi ja esikuvaksi.
Eduard ”Eddie” Hallberg
Syntynyt: 6.8.2003
Seura: Slalom66
Instagram: @eduard.hallberg
Ura ja saavutukset tähän mennessä:
MM-kilpailut
2 starttia
Nuorten MM-kilpailut
hopeaa (GS)
Maailmancup
3 starttia (GS)
Eurooppa Cup
Pujottelun kokonaiscupin 3. sija kaudella 2023–24
14 starttia, 2 voittoa (SL)
16 starttia (GS)
2 starttia (SG)
SM-kilpailut
2 kultaa (GS)
1 kulta (SL)
