Keskeinen osa jatkuvasta urheilumenestyksestä perustuu urheilijan omien ajatusten jäsentelemiselle ja ajatustoiminnan ohjaamiselle. Saamme suorituskyvystämme mahdollisimman suuren potentiaalin irti keskittyessämme kyseessä olevan hetken olennaisimpaan asiaan. Mielenohjaaminen on opeteltava taito, joka vaatii urheilijalta paljon harjoitustunteja. Tämän vuoksi on käytännönläheistä ottaa psyykkisen suorituskyvyn kehitystyökaluja mukaan päivittäisiin valmennusprosesseihin.
Matikan ja Roos-Salmen (2012) mukaan omaa sisäistä ajatusmaailmaa havainnoimalla on mahdollista saada oma osaaminen tehokkaammin käyttöön ja kyetä avaamaan mielen solmukohtia. Ajatusmallia tukee Salmela-Aron ja Nurmen (2017) esittämät ihmisen hyvinvoinnin perustarpeiden (autonomia, pystyvyys ja yhteenkuuluvuus) täyttyminen. Omasta tahdosta lähtevä asioiden tekeminen synnyttää autonomisuuden tunteen. Asioiden suorittaminen ja osaaminen vastaavasti synnyttävät pystyvyyden tunteen. Samojen tavoitteiden ja arvojen suuntaan kulkevan yhteisön tukea kutsutaan yhteenkuuluvuuden tunteeksi.
Salmela-Aron ja Nurmen (2017) mukaan Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria toimii nykyaikana suosituimpana motivaatioteoriana. Teorian mukaan motivaation keskeisimpänä voimana toimii ihmisen mahdollisuus päättää omista tekemisistään, jolloin yksilön omasta ajattelusta syntyvät vaikuttimet ohjaavat hänen toimintaansa ja motivaatiota kyseessä olevaa asiaa kohtaan. Soveltaessani teoriaa urheiluun haluan nostaa esille urheilijan mukaan ottamisen, kun rakennetaan urheilijan ja joukkueen valmennussuunnitelmaa. Urheilija on aina henkilö, joka tekee itse urheilusuorituksen. Kilpaurheilijalla on halu kehittää itseään, joten jokainen harjoituspäivä on hänelle tärkeä. Tämän vuoksi urheilijan tulee olla valmennusprosessin keskeisin osa. Hänen ajatuksiaan tulee kuunnella niin, että hän voi vaikuttaa omaan harjoittelemiseensa.
Perustarpeet kunniaan
Urheilijan psyykkinen kehittyminen perustuu perustarpeiden vahvistamiselle. Käytännössä urheilija rakentaa yhdessä valmentajan kanssa erilaisia työkaluja, joilla mahdollistetaan perustarpeiden täyttyminen muuttuvissa olosuhteissa. Salmela-Aron ja Nurmen (2017) mukaan sosiaalinen yhteenkuuluvuus ilmenee kuudesta ryhmän toimintavasta, joita ovat valmennusryhmän jäsenten keskusteleminen henkilökohtaisista asioista, vastuunottaminen ryhmän asioista, vapaa-ajan viettäminen yhdessä, ryhmän toimintaan osallistumisen miellyttävyys, arvostuksen ja ymmärryksen kokeminen sekä ryhmästä etäännyttävän toiminnan välttäminen. Parhaimmillaan päästään tilanteeseen, jossa urheileminen tukee itsearvostuksen kehittymistä.
Urheilua harjoitellaan yleisesti joukkueissa, joten joukkueen yhteenkuuluvuuden kautta pystytään tukemaan yksilöiden itsearvostuksen kehittymistä. Joukkuehenkeen panostaminen on investointi urheilijoiden kehittymisen eteen. Itsearvostuksen kehittyessä urheilija oppii tuntemaan itsensä paremmin, jolloin urheilija itse oppii löytämään omat vahvuutensa. Gilbertin (2017) mukaan vahvuuksia hyödyntäessä ihmiset kokevat suurta iloa, energiaa, optimismia ja sitoutumista sekä suorituskykyä tehtäväänsä kohtaan. Vahvuuksien kautta valmentaminen rakentaa luottamusta urheilijan ja valmentajan välille, jonka vuoksi harjoituksissa on mahdollista keskittyä itse tehtävään.
Gilbert (2017) esittää seuraavat viisi vahvuuksiin nojaavaa periaatetta:
Vahvuuksien tarkastelu huomioi, mitkä asiat ovat oikein, mitkä toimivat ja mitkä ovat vahvoja.
Vahvuudet ovat osa ihmisen perusluonnetta, joten jokainen yksilö ansaitsee vahvuuksistaan arvostusta.
Suurin potentiaalimme on suurimmissa vahvuuksissamme.
Voimme onnistua kehityskohteiden korjaamisessa, kun otamme kaiken irti vahvuuksistamme.
Vahvuuksien käyttämisellä saamme suurimman hyödyn työn määrään nähden.
Urheilija löytää oman mielensä maailmaa tulkitsemalla sopivia ajatusmalleja sekä oppimiseen että tunnemyrskyjen ratkaisemiseen. Mielenohjauksen kehittämiseksi urheilijan tulee työskennellä tavoitteellisesti. Esimerkiksi päiväkirjan pitäminen omasta mielialasta sekä mielenohjauksesta toimii yhtenä urheilijan työkaluna.
Urheilija rakentaa psyykkisiä taitojaan joka päivä
Urheilija, jolla on hyvä itsetuntemus, on tietoinen omista vahvuuksistaan ja kehityskohteistaan, joten nuoresta pitäen itsetuntemuksen kehittymiseksi urheilijan ja valmentajan on tehokasta keskustella näkemyksistään. Vuorovaikutukselliset keskustelut, jotka sisältävät ajatuksien ja näkökulmien vertailua perusteluineen, mahdollistavat urheilijan itsetuntemuksen kehittymisen. Erityisesti vahvuuksista keskusteleminen on tärkeä osa valmennussuhteen vuorovaikutusta, koska se luo pohjan oppimisprosesseille. Vastuullisena ja luotettavana aikuisena vuorovaikutuksen rakentaminen on valmentajan tehtävä. Toimivana työkaluna toimii eläytyvä ja aktiivinen kuuntelu, joka luo urheilijalle kuulluksi tulemisen ja välittämisen tunteen. Tämä vahvistaa näin urheilijan ymmärrystä omasta toiminnastaan, koska urheilija pääsee tulkitsemaan kokemuksiaan uudelleen.
Urheilija rakentaa lapsesta lähtien itseluottamustaan omien vahvuuksiensa tunnistamisen kautta. Weinbergin ja Gouldin (2011) mukaan urheilija oppii luottamamaan itseensä tietyn asian tekemisessä, kun hän on onnistunut siinä useasti harjoituksissa. Esimerkiksi kilpailuissa eteen tulevia tilanteita voidaan tietoisesti harjoitella harjoituksissa. Siten itseluottamus kilpailutilannetta kohtaan vahvistuu.
Kuitenkin tietoisen mielen ohjaamisen opetteleminen on keskeisin tekijä henkilökohtaiselle tyytyväisyydellemme. Voimme tietoisesti syöttää mieleemme toimintaamme ohjaavia ajatuksia, joten samanlaista tietoista ajatusten syöttämistä urheilija voi käyttää itseluottamuksen kehittämiseen. Weinberg ja Gould (2011) esittävät, että itseluottamuksen näyttelemisellä urheilija voi tukea itseluottamustaan. Mitä itseluottavammalta yksilö näyttää, niin sitä helpommin hän tuntee itseluottamusta. Positiiviset itsepuheet kykenevät nostamaan mielen energiatasoja ja ylläpitämään motivaatiota sekä antamaan luottamusta tietyn taidollisen asian suorittamiseen. Itsepuhe toimii myös työkaluna vaikeiden aikojen ylittämisessä.
Eteenpäin vievät voimat
Urheilussa menestymistä tukee grit-luonteenpiirre, joka kuvastaa sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Luonteenpiirrettä eteenpäin ajavina voimina toimivat innokkuus ja kunnianhimo, jonka lisäksi urheilijan on tärkeää kokea sopivia haasteita omiin taitoihinsa suhteuttaen. Nuoren urheilijan itseohjautuvuuden kehittymistä voidaan tukea ottamalla urheilija mukaan hänen ohjelmansa suunnitteluun ja harjoitustoiminnan reflektoimiseen. Tällöin urheilijan kokee korkeampaa sitoutumista ja omistajuutta omaa urheiluaan kohtaan, minkä vuoksi hän haluaa myös entistä enemmän saavuttaa tavoitteensa.
Urheilijan itseohjautuvuuden kehittymistä kehitetään antamalla hänelle vastuuta ja ottamalla hänet mukaan päätöksentekoprosesseihin. Käytännössä valmentaja toimii urheilijan ohjaajana yhdessä vanhempien kanssa, jolloin he näyttävät urheilijalle suuntaa. Tavoitteena on opettaa urheilijalle itsereflektoinnin taito, jonka kautta urheilijan pystyvyyden tunne kehittyy. Reflektiossa urheilija käsittelee omia kokemuksiaan voidakseen muodostaa kuvan suorituksensa tavoitteellisesta onnistumisesta ja vaatimustasosta suhteessa omaan suoritettuun suoritukseen. Lisäksi urheilijaa opetetaan tunnistamaan urheilutoiminnan eettiset periaatteet eli tunnistamaan rehellisen kilpailemisen ja dopingista vapaan harjoittelun toimintatavat. Tavoitteena on tukea urheilijan kiinnostusta omasta lajistaan, jolloin hän on valmis aktiiviseen oppimiseen ja vastuun ottamiseen omasta harjoittelustaan.
Käytäntöön jalkauttaminen tekee teoriasta konkreettista toimintaa
Itseluottamus rakentuu onnistuneiden suoritusten kautta, joten urheilijan itsereflektiossa ja keskusteluissa valmentajan kanssa on tärkeää kehittyä onnistuneiden suoritusten tunnistamiseen. Tällöin hyödynnämme vahvuuksiin nojaavan valmentamisen periaatteita.
Weinbergin ja Gouldin (2011) mukaan kilpailuissa eteen tulevia tilanteita tulisi tietoisesti harjoitella siten, että niissä koettaisiin onnistumisen tunteita. Tietoisesti tulisikin rakentaa tilanteita, joissa koetaan onnistumisen tunteita. Näen, että onnistumisen tunteiden rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota urheilijan taitotasoon. Vahvistamme urheilijan itseluottamusta eniten, kun kykenemme luomaan onnistumisen tunteen urheilijan suoritustason ylärajalla. Valmennuksessa voimme antaa urheilijalle vaikeaan hetkeen sopivan työkalun haastavassa harjoituksessa ja rakentaa onnistumisen tunteen myös todella haastavissa suorituksissa.
Itsepuheella kykenemme ohjaamaan omaa toimintaamme haluamaamme suuntaan. Weinbergin ja Gouldin (2011) mukaan voimme nostaa mielemme energiatasoja ja ylläpitää motivaatiota positiivisen itsepuheen kautta. Lisäksi voimme lisätä luottamustamme jonkin tietyn taidollisen asian suorittamiseen. Näen positiivisen itsepuheen tärkeänä työkaluna urheilijan taitotason kehittämisessä. Käytännössä kehittyminen perustuu toistoihin, jotka aika ajoin tuntuvat puuduttavilta ja jopa tylsiltä. Tällöin voimme positiivisen itsepuheen kautta kantaa itsemme pitkästyttävien ja haastavien hetki yli.
Valmistautumissuunnitelman tekeminen sekä harjoituksiin että kilpailuihin on järkevää, koska sen kautta urheilijalle luodaan luottamuksen tunne omaan tekemiseen. Tämä perustuu siihen, että urheilija toimii aina samanlaisten rutiinien kautta eli tuntee toimintatapansa ja tietää mitä tekee. Rutiinit luovat urheilijalle harjoitusten ja kilpailujen läpi kantavan sillan. Vahvat rutiinit sisäistänyt urheilija kykenee keskittymään omaan harjoitteluunsa myös muuttuvissa olosuhteissa ja osaa ottaa suorituskyvystään maksimaalisen tehon irti kilpailuissa.
Lähteet
- Matikka, L., Roos-Salmi, M. 2012. Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellinen seura ry. Helsinki.
- Salmela-Aro, K., Nurmi, J-K. 2017. Mikä meitä liikuttaa. Motivaatiopsykologian perusteet. 3. täysin uudistettu painos. P-S Kustannus. Jyväskylä.
- Weinberg, R., Gould, D. 2011. Foundations of Sport
and Exercise Psychology. Fifth Edition. Human Kinetics. Champaign.
Teksti Petter Berggren Käännös Carcci Bengs