Home » Voitelun merkitys korostuu keväällä
Alppihiihto

Voitelun merkitys korostuu keväällä

Tosihiihtäjä tekee suksihuollon vaikka ruokapöydän ääressä, mutta ihan noin yleisen perhesovun vuoksi suosittelen sitä kuitenkin välttämään viimeiseen asti. Yleisesti ottaen tee se itse -suksen voitelijalle sopivia tiloja löytyy monesta kodista todella niukasti muutoinkin ja sieltä Lapin vuokramökiltä todennäköisesti vielä niukemmin. Yhtä totta lienee myös se, että voitelun tekemiseen tiedetään yleisesti vain yksi ja se vaivalloisin sekä ehdottomasti sotkuisin tapa – kuumavoitelu. Käydään siis läpi muutama eri voitelutekniikka jolla pääsee varmasti nauttimaan liukkaista suksista. Nämä seuraavat vinkit käyvät myös sekä lumilaudan että maastohiihtovälineiden luistovoiteluun. 

Nestemäiset voiteet vaativat vain korkilla levittämisen jälkeen harjauksen ja suksi on valmis mäkeen.

Kuumavoitelu

Tämä on se perinteisin sekä varmasti aikaa vievin ja sotkuisin tapa hoitaa homma. Jotta voitelu onnistuu, on siihen hyvä varata tukevat suksipuristimet, voiteenpoistoainetta, akryylisikli, pari eri kovuutta olevaa voiteluharjaa sekä voitelurauta. Voiteluraudan voi korvata toki ihan perinteisellä silitysraudallakin, mutta sen on syytä olla vailla höyrytoimintoa. 

Homma aloitetaan kiinnittämällä puristimet pöytään ja sen jälkeen suksi kiinni puristimiin. Tämän jälkeen suksen pohja puhdistetaan voiteenpoistoaineella. Voiteenpoistoaine ei niinkään poista pelkästään voidetta vaan myös kaiken epäpuhtauden suksien pohjasta. Suojakelillä esimerkiksi hissitolpissa olevat vaijerien ohjauspyörät pudottavat vaseliinia hissiladuille ja tämä imeytyy suksen pohjaan mustaksi töhnäksi.  Voiteluraudasta säädetään lämpötila jonnekin noin 110 – 130 asteen välille ja luistovoide sulatetaan suksen pohjaan. Sulatus tapahtuu pitämällä kiinni voidepalaa kuumassa raudassa ja rautaa kuljetetaan suksen yllä niin, että voide valuu norona tai pisaroina suksen pohjan päälle. Raudalla ei siis tässä vaiheessa kosketa suksen pohjaan lainkaan. Kun voide on valutettu suksen pohjalle, se levitetään voiteluraudalla. Rautaa kuljetetaan suksen pohjaa pitkin sen koko matkalta niin, että voide sulaa ja leviää tasaisesti suksen pohjalle. Lämpötila on hyvä säätää niin, että voide sulaa tasaisesti, mutta se ei käryä. Tässä on hyvä muistaa, että mitä kovempi voide, sitä suuremmalle raudasta voi joutua säätämään lämpöä. 

Kun voide on sulatettu ja levitetty suksen pohjalle, annetaan sen jäähtyä ja imeytyä rauhassa pohjaan kiinni. Jos kyseessä ei ole kova pakkasvoide, voi suksen huoletta jättää tekeytymään yön yli. Voiteen jäähtymisen jälkeen kaikki ylimääräinen voide siklataan pohjasta pois. Tämä on se vaihe missä herttaisinkin kodinhengetär viimeistään muuttuu pirttihirmuksi, jos tätä erehtyy kokeilemaan samassa pöydässä missä anopille normaalisti tarjoillaan kahvia ja muuta apetta. 

Siklaamisen jälkeen suksen pohja harjataan vielä sinne jääneistä voidejäämistä eroon. Voideharjoja on hyvä olla vähintään pari erilaista. Harjaaminen on hyvä aloittaa karkeammalla nylonharjalla, joka ottaa voidetta syvemmältä, ja päättää harjaaminen hienommalla hevosenjouhiharjalla. Tämän jälkeen suksi on valmis rinteeseen. 

Luistonauhat

Niin kutsuttu pitoteippi tuli maastohiihtovälineisiin jo vuosia sitten, mutta myös luistopuolelle on saatavissa hieman samaan tapaan toimivia voiteita. Muun muassa Optiwaxin luistonauha onkin tuonut suurta helpotusta suksen voitelijan arkeen. Tämä voitelutapa on periaatteeltaan täysin sama mitä edellä esitelty kuumavoitelu, mutta tässä jää vain siklaaminen pois, sekä tämän voi tarvittaessa tehdä jopa ilman suksipuristimia. Voiteen lämmittämisen jälkeen sen työstäminen käsipelillä toki onnistuu myös, mutta voide on sen verran kovaa, että kannattaa hankkia akkuporaan kiinnitettäviä rotoharjoja ja rotokorkki.

Homma tapahtuu siten, että vanhan voiteen poiston ja suksen pohjan puhdistuksen jälkeen voidepaketista otetaan suksen mittainen pala voidepaperia, joka lämmitetään voiteluraudalla suksen pohjaan kiinni. Voitelurauta on hyvä kääntää hieman kuumemmalle mitä perinteisesti voidetta pohjaan sulatettaessa. Hyvä lämpötila on noin 160 – 170 astetta. 

Voidetta lämmitettäessä rautaa liikutetaan tasaisesti noin 5-10 cm sekunnissa voidepaperin päällä niin, että voide sulaa pohjaan. Mikäli voide ei ensimmäisellä vedolla kunnolla tartu pohjaan, voi homman toistaa niin kauan kuin saavutetaan hyvä lopputulos. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että rauta käy melko kuumana ja polttaa helposti pohjamuovin, jos sitä liikuttaa liian hitaasti tai pitää jopa paikallaan. 

Voiteen sulattamisen jälkeen paperi repäistään pohjasta irti. Tämän jälkeen pohjassa olevaa voidetta voi levittää vielä pelkällä voiteluraudalla, mikäli se sitä vaatii. Välittömästi voiteen levittämisen jälkeen se on vielä hyvä ”korkittaa” pohjaan kiinni. Tämä tapahtuu akkuporaan kiinnitettävällä korkilla. Porasta valitaan pyörimissuunta niin, että korkki pyörii vastaan poran työntösuuntaan nähden. Korkki lämmittää vielä hiukan voidetta sekä työntää sen samalla kunnolla suksen pohjamuoviin kiinni. Tämän jälkeen pidetään pyörimissuunta samana ja valitaan nylonrotoharja,  jolla harjataan ylimääräinen voide pois.  Lopuksi voitelu on vielä hyvä viimeistellä hevosenjouhirotolla. 

Optiwaxilla voideltaessa on hyvä muistaa, että varsinaista voiteen jäähtymisvaihetta ei tehdä ollenkaan, vaan suksi tehdään kerralla loppuun. Mitään vahinkoa ei tietenkään pääse syntymään, vaikka suksi jäähtyisikin välissä, mutta voiteen työstäminen muuttuu hankalammaksi. 

Optiwaxilla laskee helposti useamman päivän ja siinä vaiheessa kun suksen pohja alkaa näyttää harmaalta, voi sen vielä harjata kiiltäväksi ja liukkaaksi ennen seuraavaa voitelua. 

Nestemäiset voiteet

Nestemäiset voiteet levitetään joko voidepullon sienellä tai suihkuttamalla. Nämä ovat todella nopeita ja helppokäyttöisiä, mutta ei läheskään niin kulutusta kestäviä kuin yllä olevat. Sienellä levitettävä voide ei tarvitse levityksen jälkeen muuta jälkikäsittelyä kuin liinalla kiillottamisen ja suksi on valmis.

Suihkutettavaa voidetta taas voi työstää hieman enemmän ja näin siitä saa myös kulutusta kestävämmän luistopinnan. Voidetta suihkutetaan parinkymmenen sentin välein suksen pohjalle, jonka jälkeen voide levitetään kevyesti korkilla pyyhkimällä tasaisesti suksen pohjaan. Tämän jälkeen voiteen annetaan kuivua pohjaan ja lopuksi ylimääräinen voide harjataan pois. 

Mitä matkaan mukaan?

Tosihiihtäjä toki pakkaa taitettavan voitelupöydän suksiboksiin ja täyttää puoli peräkonttia erilaisilla huoltovälineillä silläkin uhalla, että puolison maastohiihtovälineet joutuu jättämään kotiterassille. Järjen käyttö on tässä kuitenkin sallittua ja jopa järkevää, joten mitä siis matkalle vähintään mukaan: 

Voiteenpoistoainetta

Suihkutettavaa nestemäistä luistovoidetta pakkasalueille 0 – 20 astetta

Korkki

Harjat, kovempi nylon- ja pehmeämpi hevosenjouhiharja

Karkeudeltaan 400 – 600 oleva timanttiviila, jolla voi antaa ensiapua kanteille jos sattuu laskemaan kiville.

Silloin kun hiihtomatkan onnistumista ei ratkaista sekuntikellolla suurpujotteluradalla, vaan pääosassa on yhdessäolosta nauttiminen ja ulkoilu luistavilla välineillä, niin nestemäisten voiteiden käyttö säästää todella paljon vaivaa ja aikaa jää kaikelle muulle tärkeämmälle. 

Teksti ja kuvat: Teemu Moisio

Optiwaxin levittämisessä rauta saa käydä normaalia kuumavoitelua lämpimämpänä.  

Kommentit

kommenttia