Etusivu / Artikkelit / Janne Lahtela – freestylen puhdas ammattilainen

 

Teksti SANNI KIVIPELTO
Kuvat HIIHTOLIITTO

Janne Lahtela tunnetaan Suomen kautta aikojen menestyneimpänä freestylelaskijana. Olympiamitaleja mieheltä löytyy kaksi kappaletta. Naganon olympialaisissa vuonna 1998 Lahtela laski hopealle ja kultamitalin hän saavutti neljä vuotta myöhemmin vuoden 2002 olympialaisissa Salt Lake Cityssä.

Kaikkiaan Lahtela osallistui talviolympialaisiin viisi kertaa. Lopettaessaan kilpauransa 32-vuotiaana vuonna 2006 oli hän kilpaillut kumparelaskun maailmancupissa 17 vuoden ajan, voittanut osakilpailun 20 kertaa ja kokonaiskilpailun kolmesti.

Maailmanmestaruuden Lahtela voitti vuonna 1999 Meiringenissä. Luonnollisesti meriitit kertovat, että mies on freestylen ammattilainen sataprosenttisesti, mutta mitä muutoksia lajissa on tapahtunut kilpauran jälkeen ja miten matka Suomen freestylejoukkueen päävalmentajaksi on sujunut.

”Aloitetaan siitä, että tähän päivään verrattuna laji oli paljon fyysisempää. Sukset olivat ennen huomattavasti pidemmät ja raskaammat. Välineet eivät olleet vielä niin kehittyneitä, vaan sitä vedettiin 195-senttisillä suksilla”, naurahtaa Lahtela.

Aikaisemmin kropalta vaadittiin freestyle-laskemisessa enemmän voimaa ja tehokkuutta. Rinteessä kummut olivat paljon isompia, joten voimaa piti tehdä pienestä pitäen, jotta jaksoi liikuttaa välineitä.

”Plus voimaa piti olla myös, että jaksoi laskea rinteitä. Totta kai oman uran loppuvaiheessa myös välineet olivat kehittyneempiä uran alkuun verrattuna.”

Välineiden kehittyessä myös treenaaminen on siirtynyt monipuolisemmaksi

Nykyään treenaaminen on paljon akrobaattisempaa. Hypyissä tehdään voltteja ja urheilijoiden taidot ovat kehittyneet entisestään. Samalla hypyt ovat kasvaneet ja samoin myös laskunopeus. Rinnettä tullaan alas kovemmalla vauhdilla kuin aikaisemmin.

”Tänä päivänä painatus on enemmän nopeudessa ja taidossa. Siihen auttaa myös, että välineet ovat kevyemmät ja niitä helpompi liikuttaa”, lisää Lahtela.

Nykyään rinteiden pohjat tehdään aina koneella

Rinteet ovat standardeja; kuinka korkea hyppyri on, mitkä ovat välimatkat kumpareiden välillä ja missä kulmassa kumpareet ovat. Kaikki on paljon järjestelmällisempää.

”Ennen rinteet muodostettiin laskemalla ja sitä kautta niissä oli enemmän epärytmiä. Puhuttiin luonnonkumpareikosta. Siitä mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle. Rinteeseen muodostunut kumpareikko määräsi mihin laitetaan lähtöportti ja maali eikä päinvastoin”, kertoo Lahtela.
”Tänä päivänä rinteiden laskuosuus tuntuu helpommalta. Toisaalta kun miettii mitä hyppyjä tehdään, niin on alastulojen oltava kunnossa.”

JanneLahtela_I

Se miten laji löytää harrastajia on tuntunut pysyvän samana

Takapihoille rakennetaan omia hyppyreitä ja temppuja fiilistellään kaverien kanssa. Nykyajan treenipaikat antavat mahdollisuuden monipuoliselle treenaamiselle.

”Samanlaisen kulttuurin kautta laskijat eksyvät kumpareisiin. Ennen treenaaminen oli paljon lajikohtaisempaa. Silloin voimistelualueet olivat vain voimistelijoille eikä niihin saanut laskijat mennä. Nyt vartalon hallinnassa käytetään akrobaattisia treenausmuotoja ja tämä on lisääntynyt myös muiden lajien keskuudessa. Perushiihtäjätkin ottavat sen tänä päivänä huomioon omassa treeneissään.”

Lahtelan puheissa paistaa valmennuksellinen puoli

Oman pitkän uransa jälkeen mies oli valmis jättämään kisarinteet seuraaville. Viimeisissä kisoissaan ei motivaation hakeminen itse kisaan ollut enää niin helppoa.

”Sitä oli laittanut monen vuoden ajan oman kroppansa likoon. Huomasin, että piti keskittyä ja tsempata itseään kisoihin paljon enemmän. Se urheilijan polte tekemiseen oli hiipunut, mikä vaikeutti omaa jaksamista”, kertoo Lahtela tunnelmistaan uransa lopettamisen aikoihin.

Kisaamisen jälkeen valmentajaksi

Pitkän uran jälkeen hän halusi vielä jatkaa lajin parissa ja antaa oman panoksensa harjoitteluun ja valmennukseen. Valmentamisen Lahtela oli aloittanut aikoinaan treenileirien kautta Kanadassa. Lopulta Lahtela päätyi valmentajaksi Japaniin, mikä tuntui olevan luonnollinen valinta.
”Minulla oli oma suksimerkki Japanissa ja niillä suksilla olin laskenut myös olympiakultaa. Olin viettänyt siellä myös paljon aikaa kumpareleireillä, joten maa oli minulle tuttu. Paikan päältä löytyi paljon kumppaneita sekä henkilökohtaisia sponsoreita”, kertoo Lahtela.
Japanin kulttuuri vaikutti mielenkiintoiselta suomalaisesta näkökulmasta. Se toi mukanaan myös jotain muuta valmentamisen lisäksi. Japanissa Lahtelalle luvattiin vapaat kädet tehdä ja kehittää lajia oman näkemyksensä mukaan. Tämä riitti syyksi ja Lahtela viihtyikin Japanin joukkueen kanssa vajaan kymmenen vuoden ajan.

”Kun aloitin Japanista löytyi paljon laskijoita, mutta ei niin paljon yksittäisiä huippulaskijoita, jotka olisivat pärjänneet kotimaan kisojen ulkopuolella. Pikku hiljaa alettiin tehdä töitä kohti arvokisamitaleita.”

Menestystä naisten puolella tuli jo toisen Lahtelan valmennustalven jälkeen, kun ensimmäinen naispuolinen kokonaiscupin voitto tuli Japaniin. Ensimmäisissä olympialaisissa valmennettaviltaan Lahtela ei vielä odottanut kirkkainta menestystä, mutta seuraavissa kilpailtiin jo mitaleista.

Japanin freestylejoukkueessa naiset menestyivät

Maailmanmestaruus tuli sekä MM-hopea. Miehet treenasivat ja alkoivat näyttämään myös hyviä tuloksia. Menestystilanteissa japanilainen kulttuuri näytteli välillä isompaakin roolia.

”Japanilaiseen kulttuurin kuuluu, että ei herätetä liikaa huomiota. Muistan kerran japanilaisen naisen aluksi juhlineen voittoaan palkintokorokkeella kunnes äkkiä peittikin hymynsä. Hän muisti, että ei voittoa saa näyttää ja juhlia näin isosti.”
Vastaavanlaisia tarinoita kulttuurien kohtaamisesta Lahtelalta löytyy useampia. Niin valmennusajoilta kuin sitä ennen. Tuohon aikaan japanilaiset eivät puhuneet hyvää englantia, joten valmennuspestinsä aikana Lahtela opetteli myös kommunikoimaan paikallisten kielellä.

Japanin vuosien aikana menestystä tuli ja Lahtela sai nostettua Japanin laskijoita maailmankärkeen niin miesten kuin naisten puolella. Mies on tyytyväinen omaan valmennusurakkaansa Japanissa. Puuttuva olympiamitali on ainut asia mikä noilta vuosilta on jäänyt vähän kaivamaan mieltä.
”Kun aloitin Japanissa he ajattelivat, että nyt aletaan tekemään mielettömiä juttuja olympiavoittajan kanssa. Yllätyksenä tulikin, että halusin keskittyä perusasioihin” kertoo Lahtela.

”Valmentajana en yritä tehdä asioista monimutkaisia. Tämä on niitä harvoja asioita, minkä minä tiedän perusteellisesti tässä maailmassa. Tekemisestä ei pidä tehdä liian monimutkaista. Perustekniikan hiominen ja toistot ovat ne tärkeimmät asiat.”

Sotsin olympialaisten jälkeen Lahtela päätti pitää sapattivuoden. Reissaaminen alkoi painaa ja fakta, ettei mies ollut asunut kokonaista kuukautta putkeen samassa maassa moneen vuoteen oli tehnyt tehtävänsä.

”Oli siistiä vain olla. Tuntui, että en vuoden aikana poistunut Katajanokalta kuin muutamia kertoja ja se teki vuosia reissanneelle hyvää”, kertoo Lahtela.

Suomen freestylemaajoukkueen päävalmentajaksi

Tälle kaudelle Lahtela on ottanut vastaan pestin Suomen freestylemaajoukkueen päävalmentajana. Keskustelut Suomen joukkueen valmentamisesta käytiin ensimmäisen kerran jo ennen Japania. Elokuussa työt aloittanut Lahtela on lähtenyt liikkeelle joukkueeseen tutustumisesta.

”Duuni on maistunut hyvältä ja on jännä tehdä töitä suomeksi. Nyt olen tutustunut niin sanotusti materiaaliin, että tiedän mistä lähdetään liikkeelle. Muiden valmentajien kanssa on käyty urheilijat läpi ja mietitään miten kehittää ja viedä taitoja eteenpäin.”

Suomen nuoren freestylejoukkueen tilanteen Lahtela näkee positiivisena

Ryhmissä on hyvä tekemisen meininki päällä, mutta valmentajan mukaan urheilijoissa on vielä paljon irti otettavaa.
”Lahjakkaita kavereita löytyy. On hyvä muistaa, että lahjakkuus vie aina tietylle asteelle. Vaikka olet hyvä niin tosi kovasti pitää tehdä töitä, että sinusta tulee paras. Työmäärä on valtava, mikä tehdään lahjakkuuden päälle”, muistuttaa Lahtela.

Henkilökohtaisen uran ja monen vuoden valmentamisen jälkeen Lahtela haluaa tuoda Suomen joukkueeseen oman näkemyksensä siitä mitä laji vaatii.
”Haluan tuoda joukkueeseen sitä realismia mitä tämä tekeminen todellisuudessa vaatii. Saada urheilijoille se intohimo tekemiseen. Aina se ei ole mukavaa. Huippusuorituksen tekeminen on todella vaikeaa ja pitkäjänteistä tekemistä ja aina ne jokapäiväiset toistot eivät välttämättä näy, mutta tuntuu ainakin siellä pään sisällä.”

Lahtela painottaa, että urheilijalla pitää olla näkemystä. Ajatusta ja tavoitteita minkä takia harjoitelleen kohti kisoja. Harjoittelu ei saa mennä hakuammunnaksi. Tulevaan kauteen Lahtela lähtee motivoituneena, mutta maltillisena.

”En ole vielä nähnyt yhtään varsinaista kisaa. Treenikautta on nähty ja olen saanut tuntumaa siitä missä mennään tällä hetkellä. Mitä urheilijoiden kanssa on keskusteltu, niin totta kai tavoitteena on olympia- ja mm-mitalit ja niin pitää ollakin. Se millä aikataululla mitaleita otetaan selviää tulevan kauden aikana, mutta uskon, että seuraavissa olympialaisissa meiltä löytyy potentiaalisia mitalisteja.

Janne Lahtela

-Suomen freestylemaajoukkueen päävalmentaja
-Syntynyt 28.2.1974
-Olympiavoittaja Salt Lake City 2002, kumparelasku
-Hopeaa Naganon 1998 Olympialaisista, kumparelasku
-Maailmanmestari 1999 Meiringen, kumparelasku

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
0