Minulta kysyttiin, haluaisinko tehdä juttua urani jälkeisestä polusta. Enhän minä ollut mikään maajoukkuelaskija tai pärjännyt kansainvälisellä tasolla. Rupesin pohtimaan asiaa tarkemmin ja totesin, että minähän olen juuri oikea henkilö, sillä Suomessa alppilukion jälkeen lopettaneita urheilijoita on varmasti enemmän kuin maajoukkueessa lopettavia. Tähtään tämän kirjoituksen niille urheilijoille, jotka pohtivat omaa jatko-opiskeluaan ja elämäänsä urheilu-uran jälkeen.
Koen itseni urheilun aktiivikuluttajaksi ja joka lajin höyläksi. Olen lapsesta asti aina urheillut hyvin paljon, ja tämä on vaikuttanut myös uravalintaani. Aloitin alppihiihtourani Hyvinkään Sveitsin rinteiltä, jota siihen aikaan vielä kutsuttiin Kulomäeksi. Nuorena kilpailin ES-cupia sekä Audi-cupia. Menestykseni oli tasaista kymppisakkia. Lukioikäisenä siirryin Tahkon alppilukion riveihin ja harrastus muuttui enemmän huippu-urheilua muistuttavaksi. Lukion suoritin kunnialla maaliin, ja loppua kohden ajatus hiipi koko ajan enemmän mieleeni, mitä seuraavaksi tapahtuu. Maajoukkueeseen minulla ei ollut asiaa taitojeni perusteella, ja Tahkon akatemiaryhmä ei tuntunut oikealta. Kilpailemista kohtaan ei ollut enää sisäistä motivaatiota. Päiväni kilpailevana alppihiihtäjänä päättyivät tähän vaiheeseen.
Mitä seuraavaksi?
Päätin kokeilla onneani opiskelun suhteen ja lähdin nokka pystyssä kohti ensimmäisiä pääsykokeitani. Ensimmäisenä vuotena en ollut lähelläkään pääsyä mihinkään hakemistani kouluista. Tuli siis välivuoden aika. Tämähän ei minua haitannut, sillä fanaattisena golffarina pelailin kesän tyytyväisenä golfia ja talven toimin Tahkolla kausityöntekijänä. Keväällä oli taas aika miettiä elämääni vähän tarkemmin. Koin, että liikunta ja urheilu ovat elämässäni olleet aina läsnä, joten se on varmasti vahvuuteni. Liikuntatieteellisestä olin jo hyvin tietoinen. Ystäväni ehdotti minulle liikunnanohjaajan koulutusta. Tutkin koulutusta tarkemmin ja huomasin, että pääsykokeet olisivat soveltavia ja sisältää myös liikuntataitojen testaamista. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden myös yliopiston liikuntatieteille, mutta totesin hyvin nopeasti, ettei minua kiinnosta lukea pääsykokeisiin. Näin päätin, että minusta tulee liikunnanohjaaja ja pääsinkin Haaga-Helian korkeakouluyksikköön Vierumäelle. Tähän mennessä ylivoimaisesti paras valintani elämässä.
Liikunnanohjaajakoulutus kuulostaa monen korvaan jumppapirkkojen hommalta, mutta itse koin valaistumisen ensimmäisen puolen vuoden aikana. Koulutus on jotain aivan muuta. Vasta kahden opiskeluvuoteni aikana olen jo päässyt tutustamaan huippu-urheilun saloihin, terveysliikunnan oppeihin ja saanut olla mukana järjestämässä monenlaisia urheilutapahtumia ja -kilpailuja. Yhtenä esimerkkinä voisin antaa jokaiselle suomalaiselle tutun Urheilugaalan. Ilman koulumme opiskelijoiden apua tapahtuman järjestäminen vaikeutuisi huomattavasti.
Monipuolinen koulutus
Koulutus jaetaan kolmeen eri osaan: kunto- ja terveysliikunta, kilpa- ja huippu-urheilu ja liikuntapalvelut. Kunto- ja terveysliikunta koostuu pitkälti kansan liikuttamisesta ja antaa myös PT- valmiudet. Kilpa- ja huippu-urheilu, josta olen itse hyvin kiinnostunut, antaa valmiuksia valmentajana toimimiseen, seuratoimintaan sekä urheilijatestaukseen. On ollut hauska huomata, kuinka suuret valmiudet alppilukio ja alppihiihtourani on antanut huippu-urheilusektoriin. Nyt vielä pääsen syventämään osaamistani ja joskus toivottavasti pääsen jakamaan sitä alppihiihtäjien keskuuteen. Kolmantena oppimisympäristöistä on liikuntapalvelut, jotka laajana kokonaisuutena sisältävät niin urheilumarkkinoinnin perusteet, kilpailujen ja tapahtumien järjestämisen sekä urheilun tuotteistamisen.
Liikunnanohjaajakoulutus on mahtava koulutus, jonka kautta pääsee tutustumaan suomalaiseen ja myös kansainväliseen urheiluun. Olen päässyt jo lyhyen opiskeluaikani kuluessa hyödyntämään tietojani monella saralla ja pyrkinyt tietysti antamaan rakkaalle lajille hieman takaisin. Olen toiminut hiihtokoulussa ja valmentanut jonkin verran.
Nyt olen löytänyt itseni Ski Sport Finlandin päämajasta työharjoittelijana. Lajiliitot ovat tärkeitä näköalapaikkoja lajin kannalta ja koen, että koulutukseni antaa minulle myös valmiuksia toimimaan lajiliitoissa. Hyvä nähdä alppihiihtoa tästäkin suunnasta. Vaikka en lajin kannalta ammattilainen ole, uskon, että jossain vaiheessa pääsen tekemään näkyviäkin muutoksia ja auttamaan lajin yhteisöä ja urheilijoita.
Teksti: Tuukka Kuikkaniemi
