Home » Järvikareen kaksoset maailmalla
Laskettelijat

Järvikareen kaksoset maailmalla

Niklas ja Henrik Järvikare tunnetaan alppihiihdon lahjakkaana kaksikkona. Viime syksynä 16-vuotiaat kaksoset ottivat askeleen eteenpäin omilla urillaan ja he aloittivat harjoittelun ja koulunkäynnin Itävallan Stamsin urheilulukiossa.

Teksti SANNI KIVIPELTO   Kuvat JÄRVIKAREIDEN ARKISTO

Hyvinkään Slalom –seuran kasvattien tavoitteena on käydä koulu viidessä vuodessa; treenata ja kehittää itseään kohti maailman kärkeä. Matka kohti maailmankärkeä Järvikareen veljeksillä alkoi jo hyvin nuorena.

”Ensimmäistä kertaa olimme suksilla Sälenissä 2-vuotiaana perheen kanssa. Ja vähän myöhemmin innostuttiin siitä sitten lisää”, kertoo Henrik.

”Vanhempien mukaan se oli meille kiva kokemus. Sen jälkeen alettiin laskea Tahkolla ja aloitettiin hiihtokoulu Granissa. 7-vuotiaana oltiin sitten mukana jo kisoissa”, jatkaa Niklas.

Nuorena poikien tekeminen oli pitkään harrastelua ja kisoissa käytiin enemmänkin huvin vuoksi. Hyvien kisatulosten kautta kipinä lajia kohtaan kasvoi isommaksi.

”Huomattiin, että pärjätään. Hyvät kisatulokset kannustivat vakavampaan tekemiseen”, kertoo Henrik.

Alusta alkaen veljekset ovat laskeneet, treenanneet ja kisanneet yhdessä

Molemmat tykkäsivät laskemisesta eikä muita lajeja ollut kilpailemassa huomiosta. Veljekset allekirjoittavat edelleen saman tahtotilan lajia kohtaan, joka kannusti heitä laittamaan numerolapun rintaan jo vuosia sitten.

Kunnianhimoiset kaksoset ovat toisilleen luonnollisesti se tärkein treenikumppani. Oman veljen ja valmentajan kautta rinteissä tavoitellaan aina parempia tuloksia.

”Me tykätään tehdä asiat omalla tavallamme. Aina kun treeniä tehdään niin silloin tehdään täysillä. Oma veli ja valmentaja ovat tärkeä apu saamaan itsestä se parhain tulos ulos”, kuvailee Niklas.

Kilpaurheilussa on aina tarkoituksena olla parempi kuin toinen. Treeneissä lasketaan aikaa vastaan ja monesti veljestä tuleekin vastustaja.

”Yleensä meillä treenaaminen menee kilpailuhenkiseksi, mutta jos toisella on huono päivä ja menee huonommin, niin sitten tulee sanottua, että kyllä sinä vedät ihan hyvin”, jatkaa Niklas veljesten treeneistä.

16-vuotiaat veljekset ovat ehtineet kilpailla suksilla jo melkein kymmenen vuoden ajan

Nyt Stamsin urheilulukion aloittaminen on tehnyt tekemisestä taas yhden askeleen vakavampaa.

”Tällä hetkellä se on vielä vähän enemmän hupia kuin työtä, mutta aika samassa tasossa mennään. Alppilukion kautta päivät ovat pitkiä ja sitä kautta tulee sitä työnteon fiilistä”, kuvailee Henrik.

”Kyllä se pikku hiljaa alkaa mennä työn puolelle enemmän kuin ennen. Nyt kun on tosissaan pitänyt tehdä töitä, niin se tuntuu enemmän työltä, mutta edelleen laskeminen on kivaa”, Niklas kertoo omasta puolestaan.

Stamsin urheilulukio tunnetaan tasokkaana kouluna

Moni Itävallan lumilajien huipuista on käynyt kyseisen koulun. Tänä vuonna Järvikareen veljekset ovat koulun ainoat suomalaiset. Heidän lisäkseen kaikki syyskuussa aloittaneet urheilijat ovat itävaltalaisia lukuun ottamatta yhtä liechtensteinilaista urheilijaa.

Sisään Stamsiin pääsee kolmen päivän mittaisten pääsykokeiden kautta. Kokeet pitävät sisällään muun muassa fyysisiä testejä, päivän rinteessä ja saksan kielen kokeen.

”Sisäänpääsy jännitti vähän, mutta olemme kuitenkin aika tasavertaisia ja yhtä hyviä. Alusta alkaen ajateltiin, että joko molemmat pääsevät kouluun tai sitten ei kumpikaan”, Niklas selittää.

Veljesten suunnitelmat pitivät ja nyt koulua on takana puolen vuoden verran

Nyt talvella on keskitytty enemmän urheiluun ja haastattelun aikaankin kaksoset ovat kisareissulla.

”Syksy oli tosi rankka. Oli tosi paljon koulua ja fysiikkatreeniä ja sopeutumien siihen päälle. Mutta loppusyksystä kun saksakin alkoi sujumaan paremmin ja talven myötä on keskitytty enemmän laskemiseen on ollut helpompaa”, kertoo Niklas.

”Nyt keskitytään selkeästi enemmän treeneihin ja kisaamiseen”, täydentää Henrik.

Stamsissa kaikki opiskelijat ovat alppilaskijoita, mäkihyppääjiä tai hiihtäjiä, joten koko koulu tukee urheilua. Tekeminen on hyvin organisoitua eikä meininki poikien mukaan ole niin vapaata kuin Suomessa.

”Stamsissa on aika tiukat säännöt . Sääntöjä ja aikatauluja pitää noudattaa. Parin minuutin myöhästymisestä tulee heti sanomista”, Henrik selittää.

Järvikareen kaksosille Itävalta ja sen rinteet eivät olleet täysin uusia, sillä heidän valmentajanaan toimii itävaltalainen Wolfgang Rieder.

”Hän on ollut meillä valmentajana jo viisi vuotta. Samalla hänestä oli apua sopeutumisessa Stamsiin. Wolfgang tunsi koulun valmentajan ja henkilökuntaa. Plus auttoi meitä valmiiksi saksan termien kanssa”, Niklas kertoo poikien valmentajasta.

Stamsissa opinnot käydään pääsääntöisesti saksaksi. Sen takia tuleville hakijoille pojat antavatkin vihjeeksi opetella Saksan kieltä etukäteen. Jos kieltä ei osaa tarpeeksi, niin sitten fysiikassa ja laskutesteissä on näytettävä osaamisensa.

”Oma saksa oli ihan ok. Kaksi vuotta oltiin luettu saksaa koulussa, mutta siellä puhutun murteen vuoksi aluksi oli vaikeuksia ymmärtää. Nyt kieli sujuu jo hyvin”, Henrik kertoo.

Pojat kertovat koulusysteemin olevan
erilainen Suomeen verrattuna

Kokeista pitää saada 50 % oikein, jotta niistä pääsee läpi.

”Aineista päästään läpi; kymppejä ei niinkään haeta. Eri lajeihin verrattuna toiset ottavat rennommin kuin toiset. Freestylelaskijat ottavat koulun aika rennosti ja hiihtäjät taas vakavammin. Alppihiihtäjät ovat siinä välissä”, kuvailee Niklas.

Koululla on oma valmentaja, jonka kanssa urheilijat treenaavat. Lisäksi treenaamisessa on mukana myös oma valmentaja. Valmentamista tehdään yhteistyössä ja mikäli oma valmentaja ei pääse paikalle on koulun valmentaja paikkaamassa. Treenaamiseen Stamsissa molemmat veljeksistä ovat tyytyväisiä. Ainut asia mitä Suomesta kaipaa liittyy enemmän makuihin.

”Suomalaista ruokaa täällä kaipaa, mutta muuten kaikki sujuu aika mallikkaasti”, naurahtaa Niklas.

Tulevaisuuteen veljekset suhtautuvat maltillisesti, mutta selkeät tavoitteet ovat myös jo asetettu.

”Ensin suunnitelmana on käydä koulu loppuun. FIS -kisoissa pärjääminen ja hyvien pisteiden saaminen. Päästä kymmenen parhaan joukkoon omassa ikäluokassa kauden lopussa molemmissa lajeissa”, luettelevat kaksoset yhdessä.

Tällä hetkellä pujottelussa pojat ovat maailmanlistalla kahdenkymmenen parhaan joukossa ja suurpujottelussa sijoitus on vähän yli viidenkymmenen.

”Koulun jälkeen viiden vuoden päästä olisi maajoukkuepaikka ja laskisi maailmancupissa ja sieltä nousisi koko ajan korkeammalle”, Henrik avaa pitemmän aikavälin tavoitteita.

”Realistisilla tavoitteilla mennään. Silloin ollaan 21 -vuotiaita niin kyllä se on ihan tavoitettavissa.”

stubai-2
”Me tykätään tehdä asiat omalla tavallamme. Aina kun treeniä tehdään niin silloin tehdään täysillä”, veljekset sanovat Stubain treeneissä.

SAMANLAISIA VAI ERILAISIA? 

Millainen olet urheilijana?

HENRIK: ”Vaikea kysymys…minä olen vähä järjestelmällisempi ja tykkään tehdä asiat järjestyksessä.”

NIKLAS: ”Minä taas teen asioista miten ne itselle sopii ja mikä sinä päivänä tuntuu paremmalta. Vetelen enemmän fiiliksellä.”

Mitä olet oppinut toiselta?

HENRIK: ”Viisi vuotta sitten en oikein yhtään keskittynyt Niklaksen tekemiseen vaan tein omiani. Nyt olen alkanut enemmän seuraamaan mitä sekin tekee. Laskemisessa olen oppinut ottamaan mallia Niklaksen hyvästä laskutuntumasta. Sillä on hyvä tuntuma ja osaa laskea pehmeästi. Aina kun on pehmeä keli niin Niklas laskee hyvin ja pesee minut treeneissä.”

NIKLAS: ”Jos on jäinen pinta niin Henrik laskee vähän kovemmalla paineella ja siitä minä olen ottanut mallia.”

Onko toisella erikoisia tapoja tai rituaaleja?

NIKLAS: ”Ennen kisastarttia en halua antaa kenellekään yläfemmoja. Aina kun niin olen tehnyt on mennyt huonosti ja nyt siitä on tullut rutiinia.”

HENRIK: ”Joo, Niklas ei halua vetää yläfemmoja, jos vaikka valmentaja tulee tsemppaamaan ennen kisaa. Se on välillä hauskan näköistä, kun monet tulee tsemppaamaan, niin Niklas toivottaa vain onnea.”

Kommentit

kommenttia