Voiko kansainvälisen kasvuliiketoiminnan ja hiihdon yhdistää? Totta kai voi ja sitä Joni Lampinen on tehnyt yli 20 vuoden ajan. Tavoitteena elämässä on hiihtää monipuolisesti hyvässä seurassa kaikki ne ylitsejääväät päivät, mitä perheeltä ja työelämästä ehtii. Tämä elämäntyyli jäi pahemman kerran päälle 25 vuotta sitten kahden Verbierissä vietetyn kauden jälkeen eikä vuoriin ja mäenlaskuun liittyvä kiima tunnu hellittävän.
Perustukset on valettava huolella
Lampisen laskuinnostus sai alkunsa perheharrastuksen parista. Muutaman kerran talvella Pohjois-Helsingistä kotoisin olevan Lampisen vanhemmat pakkasivat perheen laskuvälineet ja suuntasivat matkalle Pohjoismaihin tai toisinaan Alppien suuntaan. Hieman kasvettuaan pelkkä ajoittainen perhelomailu laskemisen parissa ei riittänyt tyydyttämään nuoren miehen tarvetta työntää suksensa alamäkeen ja antautua vauhdin vietäväksi. Näin ollen laskeminen pelkkänä ajoittaisena harrastuksena ei riittänyt, vaan oppia mäenlaskuun oli saatava jostain paljon kokonaisvaltaisemmasta. Opiskeluaikoina piti vaihto-oppilaspaikkaa katsoa sillä silmällä, että mäkeen pääsisi huomattavasti enemmän. Ajatus Alpeilla vietettävästä vaihdosta alkoi kyteä Lampisen mielessä. Yhden jos toisenkin asian summan vuoksi ajatus ei kuitenkaan koskaan päässyt täyteen lentoon, sillä oikeaa aikaa eikä paikkaa oikein löytynyt. Ajatus ajasta Alpeilla ei jättänyt miestä rauhaan ja tradenomiopintojen jälkeen ennen toimistoon siirtymistä Lampinen päätti ottaa pienen tauon ja lähteä Alpeille laskemaan. Kun pirulle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden ja näin kävi miltei myös Lampiselle. Yhden kauden kokemus puraisi niin, että alppiaurinkoa oli saatava lisää ja niin toinenkin kausi kului vuorten äärellä Verbierissä. Kausilaisen arki oli sitä normaalia ihannetta. Päivät kuluivat pääasiallisesti puuterikenttiä laskiessa ja illat taskurahaa kerryttämässä normaaleilla kausilaisen töillä muun muassa baarityöntekijänä. Aika hiihtopummina oli Lampisen mielestä nuorelle miehelle paras tapa käyttää aikaa.
”Se oli ikään kuin living the dream -tyylistä elämää. Mäessä oltiin niin paljon, että nykyisin sitä ihmettelee, miten se on ollut fyysisesti mahdollista”, muistelee Lampinen. Opiskeluaikojen jälkeen ajatus mäenlaskusta ei missään vaiheessa poistunut uraputkeen astuneen Lampisen elämästä. Kuukausi sieltä ja viikko toisaalta oli nipistettävä mäkihommia varten. Laskupäivien maksimoiminen oli jatkuvasti takaraivossa takova ajatus, jota ajatellen kalenteria organisoitiin parhaaksi katsomalla tavalla.
Hiihto keskiössä
Toisin kuin osalle Lampisen laskuystävistä, niin Alpeille juurtuminen ei koskaan käynyt Lampisen mielessä. Lopulta ajatus aikuisesta elämästä saavutti vuorilla elämää viettävän miehen.
”Jossain vaiheessa sitä alkoi ajattelemaan, että tässä on pakko mennä ikään kuin oikeisiin töihin ja yrittää siinä sivussa hiihtää niin paljon kuin mahdollista” tuumailee Lampinen. Missään vaiheessa ei ollut mielessä, että hiihtopummielämän jälkeen Alpeista olisi tullut koti, vaan Suomeen piti palata. Hiihtämisen Lampinen mahdollisti ottamalla lomarahat lomana, tekemällä ylitöitä ja olemalla palkattomalla vapaalla. Nykyään perheellisenä toki mennään perheen ehdoilla ja jotain hommia sitä on tehtävä, että laskut saa maksettua. Lampinen onkin myynyt itselleen ajatuksen perheen, työn ja laskettelun pyhästä kolminaisuudesta, jotka kaikki kulkevat hyvässä harmoniassa ajankäytön suhteen.
”Kaikille sitä yrittää antaa mahdollisimman paljon ja samaan aikaan saada kolminaisuuden palasista mahdollisimman paljon takaisin. Jokaiselle asialle tulee löytää oma tila ja aika ja samalla yrittää nauttia niistä kaikista. Onneksi muukin perhe nauttii laskettelusta ja laskemista harrastetaankin koko perheen voimin, sanoo Lampinen”.
Työ ja laskettelu
Työn ja rakkaan harrastuksen nivouttaminen on usein hyvinkin hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Lampisen suhteen tilanne ei kuitenkaan ole näin. Vuonna 2008 Vaconilla aloitettuaan töiden kautta avautui mahdollisuus olla tekemisissä alppihiihdon ja laskemisen parissa. Lasketteluhisseissäkin käytettäviä taajuusmuuttajia valmistava Vacon oli jo muutaman vuoden ajan ollut miesten ja naisten alppimaajoukkueiden pääyhteistyökumppani. Niinpä kuin taikaiskusta pääsi tuore markkinointiviestintäpäällikkö toteuttamaan laskemista hieman eri perspektiivistä. Samalla avautui myös mahdollisuus hypätä suoraan alppimaailman syvään päätyyn.
”Yhteistyön kautta tehtävä laskeminen ei aina tarkoita sitä, että seistään suksilla, vaikka sitäkin pääsee tekemään. Laskeminen yritystoiminnassa on paljon muutakin ja sen huipentumana on tapahtumat, joiden parissa pääsee viettämään aikaa niin liikekumppaneiden kuin alppitähtienkin parissa, sanoo Lampinen.”
Vaconin aikona yhteistyökuvioita tehtiin muun muassa Kalle Palanderin, Andreas Romarin, Markus Sandelin ja amerikkalaisen Resi Stiglerin kanssa. Vacon hyödynsikin aktiivisesti kumppanuuksiansa muun muassa markkinointiviestinnässä. Asiakasaktivitettejä järjestettiin myös kilpailuiden ja harjoitusleirien yhteydessä. Kumppanuuksien kautta tie on kaksisuuntainen. Myös tuen vastaanottaja Ski Sport oli järjestämässä omille tukijoilleen mahdollisuuksia olla tekemisissä laskemisen kanssa omissa sidosryhmäaktiviteeteissa ja bisnesseminaareissa. Tällä tavalla liiketoimintaa tehtiin laskemisen välityksellä. Hiihdon kautta ja hiihdon sivussa tehtiin monenlaista vaikuttajamarkkinointia ja kasvatettiin brändin tunnettuutta.
Lampisen mielestä taustavaikuttamista ja urheilijayhteistyötä voisi Suomessa olla huomattavastikin enemmän.
”Olisi hienoa nähdä enemmän yrityksiä ja henkilöitä mukana tekemässä suomalaista urheilua tunnetummaksi ja menestyneemmäksi sekä samalla kasvattaa oman liiketoiminnan arvoa. Myös se, että esimerkiksi alppihiihto olisi enemmän esillä, niin sillä olisi suurempi rooli kuin mikä sillä tällä hetkellä suomalaisten mielissä on.”
Lampinen uskoo, että nuori sukupolvi esimerkkinä Isabel Rautio nousee vielä ja tulevaisuudessa syntyy uusia Palandereita ja Poutiaisia.
Kilpaurheilussa ja kasvuyrityksen viemisessä eteenpäin on samanlaisia piirteitä
Samalla tavalla kuin huippu-urheilussa, niin myös liike-elämässä pitäisi olla selvitettynä itselleen, että tietää, mitä on tekemässä. Pitää olla suunta kunnossa, eli täytyy olla visio siitä, minne ollaan matkalla ja miten. Myös taustatyö ja kotiläksyt tulee olla hoidettuna ja strategia jalkautettuna. Kalle Palanderia lainatakseen Lampinen toteaa, että kun jokaisena päivänä tekee paremmin kuin parhaansa, niin luultavasti pääsee huipulle. Samoja lainalaisuuksia löytyy liike-elämästä. Pärjätäkseen kilpailussa on oltava parempi kuin vastaavaa liiketoimintaa tekevä kaveri ja käyttää omia vahvuuksiaan. Voi olla, että se vaatii hieman enemmän verta, hikeä ja kyyneleitä kuin kilpailijalta, mutta todennäköisesti lopussa seisoo kiitos. Sitoutuneisuus ja usko omaan tekemiseen tulee säilyttää. Poukkoilu tai päivästä toiseen uuden linjan etsiminen tuskin vie haluttuun lopputulokseen. Jääräpäisyys ei tietenkään ole tapa tehdä liiketoimintaa ja kasvuyrityksille tyypilliset nopeus, innovointikyvykkyys sekä vahva asiakasfokus tulee pitää kirkkaana mielessä.
”Esimerkiksi Vacon oli alallaan haastajan roolissa ja haastajan rooli on yleensä helpompi kuin markkinaykkösen rooli, joka puolustaa paikkaansa. Alppihiihdon kautta saatiin rakennettua hienosti Vacon-tarinaa ja sitä kautta kasvatettua liiketoimintaa. Alppihiihdon avulla erottauduimme muista alalla toimivista yrityksistä ja saimme tietyn markkinaposition ja voittamisen asenteen. Omalla tavalla toimme huippu-urheilun tekniselle, teolliselle alalle – tavalla, mitä meidän sektorillamme ei kukaan ollut vielä tehnyt. Kliseisesti sanottuna ajattelimme laatikon ulkopuolelle. Samoja elementtejä ja hyviä tuloksia olemme tehneet Iloqilla yhdessä Kimi Räikkösen kanssa 2019 – 2022. Tärkeää on löytää oma polku ja rakentaa sitä määrätietoisesti.”
Hyvä kumppanuus
Urheilu on brändin rakentamisessa helpompi hyödyntää kuin moni muu asia. Varsinkin b2b- liiketoiminnassa vuorovaikutus urheilun kautta toimii erinomaisesti elämysten ja yhteisten kokemusten kautta. Urheilu on hyvin helposti liitettävissä markkinointiviestintään, sisällöntuotantoon ja sitä kautta brändin rakentamisesta saa paljon laajempaa ja leveämpää. Kumppanuuksissa on kyse siitä, paljonko sitä aikoo hyödyntää ja käyttää. Kaikista suurin lasku on sellaisessa kumppanuudessa, missä maksetaan aloitusmaksu, mutta ei ymmärretä hyödyntää kumppanuuden tuomaa arvoa. Jos taas on osaamista ja osaa hyödyntää kumppanuuden hyvin, niin mukaanlähtölaskun hinta ei ole lainkaan kallis. Jos osaamista ei omasta takaa löydy, niin sellaiseenkin löytyy keinot. Lampinen toivoisikin, että moni yritysjohtaja näkisikin mahdollisuuden käyttää ulkopuolista osaajaa sen sijaan, että sanoisi alkumetreillä, että talosta ei osaamista löydy ja ajatus urheiluyhteistyöstä tyssää heti alkumetreillä.
”Hyvä kumppanuus on sellainen, joka allekirjoittaa samat arvot ja näkee asiat tietyllä tavalla saman suuntaisesti. Arvomaailman tulee olla yhtenevät. Molempien osapuolten on oltava omalla tavallaan itsekkäitä, mutta silti asioita tehdään yhdessä. Kummallakin on omat tavoitteet ja niistä tulee keskustella avoimesti ja luovimisen kautta molemmilla osapuolilla pitää olla sellainen tunne, että kumpikin saa kumppanuudesta sen, minkä on ajatellut.”
Lampinen itse on aina lähtenyt siitä, että kumppanin agenda menee aina oman agendan edelle ja asioissa edetään kumppanin ehdoilla. Yhteisiä aikatauluja sovitetaan kalenteriin niin, että kumppani pystyy täysipainoisesti suoriutumaan harjoittelusta ja kilpailuista.
”Ja ennen kaikkea kasvutarinan tulee olla yhteinen. Siinä missä yritys kasvattaa toimintaansa, niin myös urheilija kasvaa omassa tekemisessään.”
Kumppanuuksien tuomia huippuhetkiä
Lampinen muistelee, miten Kalle Palander oli varma toimittaja. Maailmancupeissa Palander laski usein itsensä kympin sakkiin.
”Se on aina juhlanhetki, kun näkee onnistumisia.” Toinen erittäin hyvä muisto on se, kun Schladmingin alppiyhdistetyn kilpailussa Andreas Romar laski neljänneksi. Pronssinen MM-mitali jäi vain neljän kymmenyksen päähän. Sitä ei varmaan moni osannut odottaa. Suorituksia oli upea olla seuraamassa asiakkaiden kanssa aivan lähituntumassa.”
Myös Tanja Poutiainen oli jatkuvasti tapetilla. Upean uran tehnyt Poutiainen oli yksi varmimmista laskijoista. Näistä yksilön uskomattomista venymisistä tulee usein onnistumisen tunnetta, joka tuntuu myös omissa luissa ja ytimissä.
”Se luo sellaisen voittajatunteen koko kaikkiin, jotka ovat mukana vieraina kilpailuissa. Sitä ei ole pelkästään kumppanina kilpailuissa, ottamassa vain itse onnistumista vastaan vaan kyllä se tunne leviää koko siihen ryhmään, jonka kanssa siellä ollaan kokemassa tapahtumaa. Mutta sehän on yksi syy olla mukana kumppanuuksissa, että sieltä tulee sellaista tunnetta jaettavaksi.”
Kumppanuus avaa myös monia ovia syvemmälle lajiin. Yhteistyökumppanina katsomon puolella on mahdollista oppia tuntemaan lajin parissa töitä tekeviä ihmisiä, yrityksiä ja tietenkin myös laskijoita.
Sitä pääsee lähemmäs lajia, lähemmäs sitä tunnetta, mikä laskijalla kenties on kilpaillessaan. On mahdollista keskustella ihmisten kanssa, jotka valmistavat laskijoita suoritukseen tai valmistavat tietyn henkilön monot. Yhteistyökumppanuuksien kautta pääsee hyvinkin lähelle itse tekemistä. ”Muistan senkin kerran, kun olin Kitzbühelin lähtöportilla. Se mikä näky radan lähtöportilta laskijaa odottaa on niin hullu, että useimmilla menisi kerrasto pesuun ajatuksesta, että pitäisi työntyä tuohon rinteeseen ja vielä laittaa paketti kasaan. Siitä tulee ymmärrys, mitä se touhu oikeasti on. Se on hyvin erilaista, kuin seurata lajia televisiosta. Sitä pääsee kumppanuuksien kautta niin lähelle lajia, että seuraava askel on suurin piirtein se, että on itse vetämässä kilpailuhaalaria päälle.”
Digitaalinen tunturi
Digitalisaatio ja vastuullisuus ovat tulleet vahvaksi osaksi laskukokemusta. Tänä päivänä varsinkin johtavissa hiihtokeskuksissa, kuten Levillä, asiat rakentuvat vahvasti digitaalisen kokonaisuuden ympärille. Kokemus alkaa heti siitä, kun astuu majoituksen ovesta sisään tai ostaa hissilipun netin kautta etäkorttiin. Ajatuksena on tehdä matkaajalle mahdollisimman helppo ja miellyttävä lomakokemus tai mahdollistaa hissiyhtiön henkilökunnalle mobiilisti pääsy oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Nykyisin digitaalista pääsynhallintaa valmistavan Iloqin palkkalistoilla oleva Lampinen näkeekin oman roolin sekä hiihtokeskusten palveluiden käyttäjänä että samalla edustamansa yrityksen ratkaisuiden kautta mahdollistajana. Asiakaskokemuksen parantaminen ja helpottaminen on Lampiselle arkipäivää. Iloqin jalanjälki näkyy tänä päivänä Levin ja Tahkon lisäksi myös muualla Pohjoismaissa. Tämän lisäksi Keski-Euroopan saksankieliset alueet ja Ranska ovat Iloqin markkina-alueita. Tavoitteena tulevaisuudessa on askel kerrallaan saada myös jalansijaa Pohjois-Amerikassa.
Levillä viihtyy
Koronan iskiessä maailma sulkeutui. Lampinen itse viettää mieluusti aikaansa Levillä, ja osa korona-ajasta kului perheen mökillä etätöitä tehdessä. Koronan alkaessa ja keskuksen mennessä kiinni tapahtui laskeminen lähinnä lihasvoimin, mutta nyt rajoitusten hellittäessä mäkeen on ehtinyt töiden ohessa nauttimaan laskettelusta.
”Kyllähän se on hienoa viettää aikaa Lapissa. Päivät tekee töitä ja illalla sitten mäkeen ja mikä parasta niin lähellä sijaitsevat Ylläs ja Pallas, mikä moninkertaistaa tarjonnan.”
Tulevaisuus
Tulevana talvena laskeminen on vahvasti Lampisen suunnitelmissa. Silmissä kiiluu Lapin tunturit mutta myös Alppien huiput ja helihiihtoreissu Georgian lumisille vuorille.
”Kausi tuli avattua Levin maailmancupia seuratessa, mutta eiköhän tässä kaikenlaista mäenlaskua ehdi harrastamaan.” Lampisella on seuraavaksi vuorossa muutto Pohjois-Amerikkaan, minne Iloq on ottamassa harppausta Lampisen johdolla. ”Tulee töiden kautta nyt oltua Pohjois-Amerikassa ja toivottavasti USA-Kanada -akselilla tulee tutustuttua laskukulttuuriin ja sitten keväällä Kilpisjärvi ja Lyngen -osastoa. Jos edes jotain tuosta ehtii toteuttamaan, niin eikös se kuulosta jo ihan hyvältä talvelta”
Joni Lampinen
- Mukana kasvattamassa Vaconia 20 maasta yli 30 maahan ja liikevaihtoa 200M eurosta 440M euroon
- Mukana kansainvälistämässä iLOQ:ta Pohjoismaista globaaliksi yritykseksi ja kasvattanut liikevaihtoa 40M eurosta yli100M euroon
- Paras lasku maailmalla: Hakuba, Japani
- Paras lasku Suomessa: Ridni, Kilpisjärvi
- Suosikkipaikat: Verbier, Levi
- Suosikki afterski The Loft, Verbier
Teksti: Jan-Erik Blomberg Kuvat: Joni Lampisen albumi
