Home » Jose Partanen, Nilsiä Ski – erilainen polku alppihiihtäjäksi

Jose Partanen, Nilsiä Ski – erilainen polku alppihiihtäjäksi

Hämähäkkimies erikoistui alppihiihtoon vasta 15-vuotiaana.

Nilsiäläinen 19-vuotias abiturientti Jose Partanen käy Tahkon alppikoulua. Josen tämän kauden tavoitteena on pärjätä hyvin omassa ikäluokassaan ja saavuttaa SM-mitaleita, sekä tavoitella aikuisten sarjassa kärjen tuntumaa ja saada FIS-pisteet alkamaan kakkosella. Tulevaisuudessa Josea kiinnostaa kokeilla kuinka lähelle kansainvälistä huippua hän voi päästä.

”Minusta tulee isona hämähäkkimies, joka kiipeilee seinillä ja katoissa”, totesi Jose lapsena. Josen äiti, Tahkon alppikoulun valmentaja Kati Partanen kertoo Josen olleen lapsena hyvin liikkuvainen, välillä jopa yliaktiivinen. ”Päiväkodin johtaja sanoikin, että Jose ei olisi voinut syntyä sopivampaan perheeseen, koska teillä liikunta on elämäntapa”, Kati kertoo.

Jose oli suksilla ensimmäisen kerran jo 2-vuotiaana, mutta rinteessä hyppyrit ja metsäreitit kiinnostivat eniten. Eivätkä vanhemmat Kati ja Janne lajin vaativuuden tietävinä ainakaan painostaneet ratalaskuun ja lajin pariin. Jose tosin kävi Nilsiä Skin viikkotreeneissä 8-vuotiaasta alkaen ja viihtyi kavereiden kanssa rinteessä.

Erikoistuminen alppihiihtoon tapahtui vasta 15-vuotiaana

Siihen asti Jose harrasti monipuolisesti jalkapalloa, salibandya, voimistelua, yleisurheilua ja tennistä. Siirryttyään yläkoulun 9. luokalle poika itse kertoi haluavansa keskittyä enemmän alppihiihtoon ja muut lajit jäivät pelkästään oheisharjoittelun asemaan.

Siirryttyään harjoittelemaan Tahkon alppikoulun mukana, Jose lähti vasta 16-vuotiaana ensimmäiselle jäätikköleirille Itävaltaan. Lisääntynyt lajiharjoittelu toikin nopeasti tuloksia ja Jose huomasi saavuttavansa ikäluokkansa parhaita. Ensimmäinen todellinen yllätys olikin vuonna 2014 Sallassa voitettu U16-sarjan suurpujottelun Suomen mestaruus ja saman kauden superkombin pronssi.

Nilsiä Skin edustajat, veljekset Jose (vas.) ja Jimi kilpailutunnelmissa Pääskyvuoressa. Kuva Janne Partanen.

FIS -kisoihin siirtyminen tuo haasteita ja vammoja

Siirtyminen aikuisten sarjaan oli haasteellista. Aikaerot kärkeen kasvoivat, eikä 183 cm pituisista suksista vaihto 195 cm suoriin suurpuikkareihin ollut helppoa. Samaan aikaan fysiikkaharjoittelun panostettiin enemmän, mutta virheellisesti. Tehoharjoittelua lisättiin ja voimaominaisuuksia ruvettiin parantamaan liian yksipuolisesti unohtaen palauttavat harjoitteet ja pienten, asentoa ylläpitävien lihasten vahvistus.

Selän oireilu lisääntyi ja alkava rasitusmurtuma toi toiseen FIS-vuoteen pitkän kuntoutusjakson. Jose sai kuntoutukseen parhaan mahdollisen avun manipulatiiviselta fysioterapeutilta Teemu Leppämäeltä, joka vastasi Josen selän kuntoutuksesta. Teemu näki Josen potentiaalin ja jaksoi luoda uskoa tulevaan vakuuttaen, että kunhan paikat saadaan kuntoon, on parhaat suoritukset vielä edessäpäin.

Titaania rintaan, mutta suksi kulkee

”En jaksa laskea, olen puolessa välin rataa jo aivan puhki”, valitti Jose. Murrosiässä ilmaantunut kuopparinta heikensi sydämen ja keuhkojen toimintaa painamalla kylkiluut lähes kiinni sydämeen. Aikaisemmin juokseminen oli ollut helppoa, mutta nyt lyhyilläkin juoksulenkeillä oli seurana pistos rinnassa. Kesäkuussa 2016 tehdyssä leikkauksessa rintakehä oikaistiin titaanisella kaarella, mikä kiinnitettiin kylkiluihin. Kaari on ollut nyt paikallaan kaksi vuotta ja kahden vuoden päästä se on tarkoitus poistaa. Poiston jälkeen rintakehä toimii normaalisti eikä metalli ole jäykistämässä ja laskemassa suorituskykyä.

Vaikka metallipanta tuntui rinnassa, oli keuhkojen ja sydämen toiminta parempaa. Kauden 2017 parhaaksi sijoitukseksi tuli U21-sarjan suurpujottelun Suomen mestaruus Ylläkseltä. Kuluvan kauden 2018 aikana Jose on onnistunut voittamaan Tahkon FIS-pujottelun, Suomun FIS-suurpujottelun ja Pyhällä U21-suurpujottelun Suomen mestaruuden.

Keski-Eurooppaan vai kotimaan kisoihin?

Jose on leirikauden ulkopuolella harjoitellut ja kilpaillut lähes yksinomaan kotimaassa. Hän on käynyt kolmissa kisoissa Ruotsissa ja kerran tuli valinta edustamaan Suomea Italian Abetoneen Pinocchio-kisoihin. Jäätikköleirit alppikoulun mukana ja pari perheen yhteistä hiihtomatkaa Alpeille talvella ovat Josen ja äiti Katin mielestä olleet aivan riittävästi. ”Miksi lähteä Keski-Eurooppaan kisoihin, kun en voita täällä kotimaassakaan”, miettii Jose tästä Keski-Euroopan hypetyksestä. ”Aika vähän meillä Suomessa on alppihiihdolla elantonsa tienanneita urheilijoita, joten koulua ei voi unohtaa. Menestyminen koulussa tuo tasapainoa henkiselle puolelle ja se auttaa kehittymään myös lajissa”, toteaa puolestaan Kati.

Jose on laskenut aivan pienestä pojasta lähtien Fischerin kalustolla

Valmentajaäidin mielestä vielä lasten sarjoissa laskevien on tarpeetonta uusia koko kalustoa joka kausi ja aina kun suksen reunojen tai pintalaminaatin väri vaihtuu. ”Kovemmilta” laskijoilta saa usein hyviä käytettyjä suksia tai monoja, jotka ovat laadukkaita välineitä ja nopeaksi todistettuja. Kati ei usko, että kovinkaan moni alle 18-vuotias pystyy luotettavasti itse analysoimaan kalustoaan, vaan suksien ja monojen valinnassa ja säätämisessä jää suurin vastuu valmentajalle.

Tulevaisuus näyttää

Keväällä Josen on tarkoitus painaa päähänsä ylioppilaslakki. Pitkä matematiikka, englanti ja lukion oppimäärä on jo kunnialla hoidettu. Kevään kirjoituksissa pitää vielä selvittää äidinkieli ja terveystieto sellaisilla arvosanoilla, että ovet joskus tulevaisuudessa aukeavat myös jatko-opintoihin. Lukion jälkeen Josella on tavoitteena pelastusopisto.

”Voiko sitä opintojen aloitusta siirtää, koska enhän minä sinne kuitenkaan vielä ensi syksynä mene, jos sattuisinkin pääsemään”, kyseli poika äidiltään. Tästä Kati osasi varmuudella tulkita, että lajin parissa jatketaan ja paloa menestymiseen sekä harjoitteluun löytyy.

Jose Partanen ja puikkanäyte Rukan FIS -kisoista 2018. Kuva Esko Räty.

On mielenkiintoista nähdä kuinka Josen kohdalla käy

Voiko lajissa edetä kansainväliselle tasolle erikoistumalla alppihiihtoon vasta 15-vuotiaana? Auttavatko fyysinen monipuolisuus ja taitavuus, vai onko ikävuosien 10-15 puutteellinen lajiharjoittelu estämässä kehittymisen 20 ikävuoden jälkeen? Alppihiihto on Josen ja Kati äidin mielestä laji, joka antaa ainakin Joselle parhaat eväät elämään.

Kun lukio on suoritettu voi Jose vihdoin panostaa täysillä lajiin. Silloin on aika lähteä kokeilemaan ”hämähäkkimiehen” siipien kantoa myös Keski-Euroopassa. Jose pystyy parhaaseensa kisoissa ja tulevaisuuden tavoitteena on nähdä, kuinka lähelle kansainvälistä huippua hän voi nousta.

Kiitos tukijoille:

www.tahkonrinteet.fi

www.patrol.fi

www.jyvasparkki.fi

www.tahkonalppikoulu.fi

Kommentit

kommenttia