Elias Syrjän nimi on noussut jo vuosia sitten freestyleä seuraavien tietoisuuteen. Nyt persoonallisella tyylillä laskeva oululainen on ylittänyt urheiluruudun uutiskynnyksen maailmancupin menestyksillään. Edessä on jälleen kausi, jossa on tarkoitus kiertää kaikki Big Airin osakilpailut.
Urheilijana ja persoonana Elias tietää miten haluaa, ja sanavalmis urheilija on erittäin itseohjautuva. Laskijana hän on luova ja haluaa ilmaista itseään myös laskiessaan. Ski Sportin panostuksen myötä hänen mukanaan maailmancupia kiertää myös valmentaja Jussi Mononen, jolle Syrjän valmentaminen antaa mukavia haasteita.
”Hän on tottunut työstämään asioita omalla tavallaan. Viestin läpiviemisessä saa olla tarkkana, koska ja miten sen antaa. Häntä pitää enemmänkin oivalluttaa, kuin perinteisesti valmentaa. Hänelle autonomian tunne on tosi tärkeä, oli kyse sitten välineistä tai laskemisesta. Nyt työn alla on hänen suoritusvarmuuden kasvattaminen, että ne vaikeatkin hypyt irtoaisivat kaikissa olosuhteissa.”
Valmentajan mukana kulkeminen tekee kisareissut urheilijalle aiempaa helpommiksi.
”Kun yksin kiersin kisoja, niin silloin minun piti osallistua captains meetingeihin ja muutenkin seurata organisaation tiedotteita. Nyt voin paremmin keskittyä itse kisaamiseen.”
FIS ei ole vain kirosana
Kun big air sai olympiastatuksen, kisakalenteriin tuli myös FIS:n maailmancupin osakilpailut, joista saa karsintapisteitä viiden renkaan kisoja varten. Muutoksen myötä lajista hävisi rahaa, tai pikemminkin se menee uusiin paikkoihin.
Nyt kisoissa on valtioiden rahoittamia maajoukkueita, joka tekee toiminnasta yhä ammattimaisempaa. Kisatapahtumista tuli myös aiempaa kilpailuhenkisempiä.
”Kisoja on sopivasti, ennättää myös harjoitella ja kehittyä talven aikana. Sekä osallistua kutsukisoihin, mikäli kutsuja tulee.”
FISn kisaformaatti on Syrjän mieleen. Ainoa asia mikä harmittaa on, että ensi vuodelle voimaan tuleva sääntö, joka pakottaa kisaamaan myös slope stylea.
”Jatkossa big airin ja slope stylen maailmancupin pisteet lasketaan yhteen. Se tarkoittaa sitä, että mikäli olympialaisiin mielii, niin niitäkin kisoja on käytävä laskemassa.”
Vaihteleva tuomarointi
Nuoren lajin tuomarointi on hakenut vähän linjaansa, eikä selkeää jatkuvaa linjaa ole ollut näkyvyvissä. Laskijoiden keskuudessa siitä ei ole juurikaan nuristu. Kisojen luonnetta se on muuttanut siten, että yhä useammin laskijat haistelevat tuomareiden tuntoja ja suosivat kunkin kauden suosikkitemppuja. Italiassa käydyssä maailman cupin avauksen finaalissa kuusi laskijaa teki tuplarkorkki 16 -temppua. Temppu löytyy myös Eliaksen repertuaarista, haastavalla tailgrabilla.
”Olen huomannut, että tuomarointi suosii trenditemppuja. Ennen menin oman pään mukaan, mutta viime aikoina olen tajunnut sen, että jos menestystä haluaa, niin tuomareita pitää miellyttää. Olisi hienompaa, jos jokaiselta laskijalta nähtäisiin erilaisia temppua. Tuli parempi show myös niille katsojille, jotka eivät kaikkia lajin hienouksia niin ymmärrä. Vähän harmittaa, kun niitä muotitemppuja pitää tehdä pärjätäkseen.”
Vaikkei Syrjä ole veteraani, hänellä omakohtainen vinkki lajista innostuneille nuorille: Tee asioita fiilispohjalta.
”Laskin nuorempana enemmän tyylin ja fiiliksen pohjalta. Ensimmäisiin kisoihin osallistuin silloisessa kotikylässäni Vuokatissa vasta 14-vuotiaana. Kisamoodin ehtii oppimaan myöhemminkin.”
Joukkueella olisi hauskempaa
Elias kiertää nyt maailman cupia valmentaja Monosen kanssa. Yksittäisiin kisoihin hän saattaa kauden aikana saada myös sinivalkoista seuraa. Se olisi Syrjälle mieleen.
”Viime vuonna MM-kisoissa meillä oli joukkue ja se oli todella mahtavaa. Toivottavasti joukkue täydentyy kauden mittaan.”
Freeskin kilpailut, varsinkin kutsukisat, päättyvät bileisiin. Juhlissa Syrjä ottaa roolia, jos siihen on aihetta.
”Minulla on semmoinen sääntö, että juhlitaan, jos menestystä on tullut. Menestystä saa ja suorastaan pitää juhlia.”
Juhliin Syrjä on saanut viime vuosina monta syytä. Kisamenestystäkin enemmän hän haluaisi jättää itsestään lajiin pysyvän jäljen.
”Olisi todella hienoa, että kehittäisi semmoisen nimikkotempun tai -tyylin, joka jäisi elämään myös urani jälkeen. Se olisi mielestäni kovempi juttu, kuin arvokisamitali.”
Elias Syrjä instagramissa: @syrja
Teksti: Jussi Ovaskainen Kuvat: Borja Azurmendi
