Ruka Parkin historia ulottuu jo 30 vuoden taakse. Tänä päivänä se on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen johtavista parkkilaskemisen keskuksista. Kun lähdin asiaa pohtimaan, niin ei ole ollut kirkossa kuulutettua, että 90-luvun alkupuolella hiihtokeskus alkaisi investoimaan parkkitoimintaan.
Teksti: Jan-Erik Blomberg Kuvat: Arttu Heikkinen, Rami Hanafi, Rukan arkistot
Parkkilaskeminen ei ollut kovin yleistä ja 90-luvun alussa vallitsevia lajeja olivat alppi-ja freestylehiihto. Lumilautailu ja sitä myötä parkkilaskeminen oli vasta trendaamassa. Lautailijat nähtiin hieman outoina yksilöinä, ehkä jopa häiriköinä. Useat keskukset ajattelivat, että kyseessä olisi ollut ohimenevä ilmiö. Näin ei kuitenkaan käynyt ja tässä ollaan.
Suomalaisten lautailijoiden tehdessä tuohon aikaan nousua kansainväliseen kärkeen Sipoon Talmassa panostettiin lautailuun. Talmasta tulikin monen laskijan kotikeskus. Laskijoista lähestulkoon jokainen asui tuolloin pääkaupunkiseudulla ja laski Talman tai Vihdin parkissa. Ruuhka-Suomesta katsottuna Rukan rinteille on kosolti matkaa. Tässä valossa nähtynä parkkiin investoiminen on ollut varsinaista visionääriyttä.
Helsingin keskuksista Rukalle suuntasi osa kansainvälisesti menestyneistä suomalaislautailijoista. Satu Järvelä, eräs 90-luvun menestyksekkäimmistä lautailijoista, muisteli asiaa näin: ”Käytiin Rukalla jo ysärin alussa. En oikeastaan muista parkin alkua, me ootettiin aina et pipe valmistui”, hän kertoo.
Hyvänkokoinen half pipe oli minullekin se mitä ysäriajan Rukasta ensimmäisenä muistuu mieleen. Tuli siinä pipessä omatkin mutkat ja ilmat heitettyä, mutta näitä käännöksiä säväyttävämpiä olivat ‘piipussa’ pidettyjen maailmancupin osakilpailujen seuraaminen. Muistan hyvin kuinka Miikka Hast kumppaneineen piti kisoissa Suomen lippua korkealla.
Mitä parkki on antanut eri laskijoille?
Jos jollain muotoa haluaa kertoa, mitä Ruka Park edustaa suomalaisessa parkkiskenessä, niin parhaiten se tulee esiin silloin kun ääni annetaan niille laskijoille, jotka ovat parkkiin elämänsä ammentaneet. Kysyimmekin suomalaisilta lumilautailijoilta ja freeskilaskijoilta, mitä parkki heille merkitsee, mitä parhaita muistoja siihen liittyy ja mitä suomalainen parkkiskene olisi ollut ilman Ruka Parkia.
Jussi Mononen, freeski-päävalmentaja
”Ruka Park merkitsee minulle samanaikaisesti montaa asiaa. Merkitykset ovat päällekkäisiä, aikaan sidottuja kerroksia. Viimeisimpänä se merkitsee minulle 2017 alkanutta prosessia saada parkki päivitettyä. Nyt kirkkaissa valoissa loistava mäki täynnä ympäri maailmaa olevia laskijoita nostaa hymyn pintaan”, Mononen kehuu.
”Prosessin aikana usko parkin päivitykseen on ehtinyt olla monesti koetuksella, ja vaikka minä en ole tätä päivitystä aikaan saanutkaan, olen silti ylpeä, että se on viimein tapahtunut. Ruka Park on minulle työpaikka, vapaa-ajan viettopaikka ja alusta, joka mahdollistaa lajikulttuurien kukoistamisen ja kehittymisen”, hän jatkaa.
”Parhaat muistot menevät omaan nuoruuteen. 9. luokan hiihtolomaa isojen poikien kanssa, 18-vuotisreissu ja noin 2007 tienoilla keväiset sessarit ‘Rollon jengin’ kanssa. Jouni Järvelinin (JouniJ) korkkiseiskat lukemattomilla eri gräbeillä. Huh huh”, Mononen tunnelmoi.
”Ruka Parkin rooli on ollut merkittävä suomalaiselle parkkilaskemiselle sen alusta asti. Nykyään parkki toimii freeski- ja lumilauta-akatemioiden kotina, jossa nuoret laskevat päivittäin ja vievät sen tarinaa eteenpäin. Vuosien varrella parkissa kuvatut ennennäkemättömät temput (NBD) ovat muodostaneet Rukan ympärille kansainvälisessä skenessä kulttimaineen. ‘There is something in Ruka water’. Ilman Rukan parkkia skene olisi jotakin muuta, ehkä johonkin toiseen keskukseen olisi kehittynyt jotain jollain tavalla vastaavaa tai sitten ei”, Mononen pohtii.
Enni Rukajärvi, lumilautailun slopestylen maailmanmestari & olympiamitalisti
”Se on mun toinen koti ja siellä on tullut vietettyä ihan älytön määrä aikaa. Rukan kupeesta kun olen kotoisin niin veikkaan että Ruka Park on iso syy siihen että ensinnäkin kiinnostuin lumilautailusta ja siellä on ollut hyvä mahdollisuus kehittyä monipuolisena parkkilaskijana”, Rukajärvi taustoittaa.
”Itse tykkään erityisesti vetää hyndiä ja mun mielestä Rukalla on ollut aina Suomen parhaat ja isoimmat hyndät. Kun oma kehitys on mennyt vuosi vuodelta eteenpäin niin myös parkki on kehittynyt vuosi vuodelta. Ja tietty se on myös auttanut laskijana kehittymisessä että Rukalta on löytynyt muutakin laskettavaa”, hän korostaa.
”Varsinkin kiireisinä kisa-aikoina parasta oli tulla välissä Rukalle ja laskea rauhassa hyvällä fiiliksellä kavereiden kanssa. Myös Tyttösessareista on huippumuistoja kun sitä kautta sai uusia laskukavereita, pääsi skeneen mukaan ja lähti snoukkaura urkenemaan”, Rukajärvi muistelee.
”Kyllä mä pidän Ruka Parkia luottotekijänä ja Suomen parkkiskenen kohtaamispaikkana. Eri tapahtumilla se on yhdistänyt laskijoita eri puolelta Suomea vuosikymmenien ajan. Yksi jos toinen on myös asustellut sen juurella ja Ruka Park on place to be jos haluaa panostaa laskemiseen”, Rukajärvi summaa.
Antti-Jussi Kemppainen, US Open half pipen voittaja
”Oon viettäny melko paljon aikaa Ruka Parkissa ja joka ikinen vuosi se on ollut innostavin leikkikenttä, missä oon koskaan ollut. Samalla se oli myös teleportti Kuusamon ulkopuoliseen maailmaan, kun laskijat ympäri Suomen tulivat leipomaan härveleitä”, Kemppainen sanailee.
”Seurasin ankkurihississä rohkeampien laskijoiden esimerkkiä, kuinka ulkopaikkakuntalaisille voi uskaltaa puhua. Tämä ei ollut maalaiselle alkuunkaan luonteenomaista, mutta siitä huolimatta, hissimatkoilla Saaruan huipulle ystävystyin parhaimpiin kavereihin. Samojen tyyppien kanssa on saanut myöhemmin jakaa aivan hillittömiä kokemuksia ympäri maailman”, hän kertoo.
”Parhaimmat muistot liittyvät uuden vuoden aaton parkkisessareihin vuosina 2002-2004. Tähtitaivaan alla oli pakkasta 30 astetta, mutta silti Saarua 1 -rinne oli pakattu täyteen katsojia varsin tukevassa juhlahumussa. Ylälootan kummulla höyrysivät jätkänkynttilät ja vauhdinotto kuhisi olympialautailijoita. Kaiuttimista soi laskuleffamusiikkia ja kuulin juontajan höystelevän värikästä tarinaa samoista superstaroista, joita olin seurannut Solid Powder 2.0 -filmiltä pari kuukautta aikaisemmin. Muistan katsoneeni haavi auki, kun porukka veti letkassa toinen toistaan vaikuttavampia trikkejä keskellä yötä. Samana iltana Jussi Saarinen ja Jeppe Rontti uivat kuin kalat vedessä ryhmän mukana Pisteen ravintolaan asti. Siihen aikaan kaikki kovimmat laskunimet tulivat Rukalle juhlimaan uutta vuotta, mikä toimi valtavana inspiraation lähteenä omaan laskemiseen”, Kemppainen muistelee lämmöllä.
”Ulkomaisen suksiporukan kanssa liikkuessa huomaa, että Ruka Park on ollut jo pitkään Pohjoismaiden tunnetuin: lähes kaikki ovat nähneet jonkin klipin alkukauden jibbailusta ja hehkuttavat mystistä tunnelmaa keinovalojen alla sekä ainutlaatuisten tykkylumipuiden seassa. Tuntuu hurjalta ajatella, että 2000-luvun taitteessa suksilaskeminen oli vielä kiellettyä parkissa ja paipissa, mutta onneksi tunnelma muuttui kevyemmäksi samoihin aikoihin kun itse sain ensimmäiset twintip-sukset. Kannustava ilmapiiri oli keskeisessä asemassa oman laskuintoni kehittyessä ja ilman tätä olisin todennäköisesti rassaamassa mopoja Kuusamon ammattikoulun konehallissa”, Kemppainen toteaa Ruka Parkin merkityksellisyydestä.
Matti Räty, Nipwitz-elokuvasankari & kuvataiteilija
”Ruka Park on legendaarinen paikka. Junnusta asti oli nähnyt ja kuullut juttuja, että siellä on paras parkki ja tosi paljon hyviä laskijoita, joten sinne oli pakko päästä heti kun on mahdollista. Moniin kavereihinkin on tutustunut Rukalla ja luultavasti hekin ovat sinne halunneet sen hyvän parkin takia”, Räty toteaa.
”Parhaat muistot ovat varmaan ne kun pääsi junnuna ekaa kertaa Rukalle vapun tietämillä. Silloin ei vielä ollut käynyt laskemassa juuri muualla kuin kotikeskuksessa Kasurilassa, joten oli siistiä päästä vetämään isoja hyppyreitä pehmeällä kelillä. Toinen hyvä muisto on jonkun Lasse Nevantaustan leffan kuvauksista. Perinteisellä Lapin keskusten kuvauskiertueella oltiin Rukalla ja kuumoteltiin uskaltaisiko väläristä tehdä tuplabäkkärin. Lopulta sai kerättyä itsensä ja se menikin sitten ekalla päälle. Toisella vedolla vauhdit olivat huonot ja tulin noset edellä kumpuun ja suksi taisi mennä poikki”, Räty kertoo muistoistaan.
”Tuntuu, että Ruka Park on aina asettanut standardin tekemiselle Suomessa. Varmasti parkin laatu on auttanut tosi monia laskijoita tulemaan paremmiksi. Ja hyvän parkin ansiosta Rukasta on kehittynyt avainpaikka laskukulttuurille. Taitaa olla harvassa ne parkkilaskijat, joiden tekemiseen Ruka Park ei olisi jotenkin vaikuttanut”, Räty miettii.
Antti Ollila, freeski-ammattilainen & X-Games slopestylen seitsemäs
”Se on se mäki missä on varmaan viimeisen 20 vuoden aikana eniten tullut vietettyä aikaa. Monet temput opittu vuosien varrella, saanut olla mukana hienoissa tapahtumissa ja huikeita laskupäiviä vietetty hyvien kavereiden kanssa.”
”Eka hieno muisto on vuodelta 2006 kun Fabulous Ruka järjestettiin ekan kerran. Ne oli meikäläisen ekat kisat, ja muistan, että se oli silloin elämäni siisteimpiä kokemuksia. Hieno tunnelma kun musiikki pauhasi kovalla koko parkissa ja samalla näin varmaan ensimmäistä kertaa sen ajan Suomen parhaita laskijoita laskemassa. Se viikonloppu avasi mun silmät sille, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä”, Ollila muistelee.
”Onhan Ruka ollu nyt viimeisen yli kymmenen vuoden ajan ihan selkeä edelläkävijä parkkilaskemisessa ja siihen panostamisessa Suomessa”, Ollila painottaa.
Parkworks Oy operoi nykyään Rukan parkin suunnittelu- ja ylläpitovastaavana. Tämä takaa kansainvälisen tason olosuhteet ympäri kauden. Kuvat: Jarkko Relander, Teemu Reunila
Rukan parkki on keskukselle strategisesti merkittävä
”Ruka Park on keskukselle strategisesti erittäin merkittävä”, sanoo Rukakeskus Oy:n toimitusjohtaja Antti Kärävä.
2024 isosti uudistettu Ruka Park täyttää nyt kansainväliset arvokisa- ja maailmancup-vaatimukset. Slopestyle-rinnettä on korotettu ja pidennetty.
Perhekeskukseksi profiloituva Ruka ei halua kumminkaan tarjota palveluita vain yhdelle käyttäjäkunnalle, vaan pyrkii toteuttamaan myös parkeissaan ”laskijan polku” -ajatusta tarjoten harrastusmahdollisuuden lasku-uran jokaisessa vaiheessa oleville laskijoille aina aloittelijasta ammattilaiseen.
Rukalla saman sateenvarjon alla seisovat niin perheen pienimmät, kuin heidän idolinsakin. Samalla Ruka haluaa myös olla laskukulttuurillisesti merkittävä tekijä. Ei pelkästään laskemisen kautta, vaan myös paikkana kohdata samanhenkisiä ihmisiä ja olla mahdollistaja uusille tuttavuuksille.
Petrus Koskisen (ohjaaja) haastattelu Rodeon sivuilta TÄSTÄ
