Hilkka (71) ja Henryk Ziemek (81) ovat tuttu näky talvella Serenan rinteissä. Molempien laskuvälineet ovat kuluttaneet Serenan rinteitä sen alkuajoista saakka kun Serena perustettiin vuonna 1989. Pariskunnasta Henryk viihtyy lumilaudalla ja Hilkka suksilla, kesällä heidän yhteisen aikansa täyttää purjehdus- ja purjelautailu. Lumilautailu sujuu edelleen, nykyään vähän hiljaisemmissa vauhdeissa, mutta muuten täysin ongelmitta. Jopa niinkin ongelmitta, että tänä talvena Henryk pokkasi hopeamitalin ikämiesten sarjasta Puolassa järjestettävissä ulkomailla asuvien Puolalaisten kisoissa. Puolan valtio järjestää kisoja kesällä ja talvella ja niihin saapuu jopa 600 ihmistä ympäri maailmaa, aina Australiaa ja Kanadaa myöten. Hilkka ja Henryk ovat osallistuneet sekä kesä-että talvikisoihin vuodesta 2004 alkaen, eniten juuri talvikisoihin. Mitalejakin on heille kertynyt jo toistakymmentä. Viimeisimmästä talvikisasta Henri sai lautailussa hopeaa, Hilkka puolestaan suurpujottelusta samaten hopeaa.
Henryk on kotoisin Puolasta, josta hän on tullut Suomeen v 1974 rakentamaan turbiineja suomalaisiin kaukolämpövoimalaitoksiin Jyväskylään, Lahteen, Vantaalle(Martinlaaksoon), Lappeenrantaan(Mertaniemeen) ja Ouluun(Toppilaan) vuosina 1974-1977, kunnes siirtyi suomalaisen työnantajan, Imatran Voiman palvelukseen vuonna 1978, ensin Loviisan atomivoimalaitokselle, myöhemmin vuonna 1980 Helsinkiin IVO:N pääkonttoriin turbiini-insinöörin asiantuntija-töihin. Työ kuljetti häntä näin eri puolelle Suomea, jossa jo kotimaassa alkanut lasketteluharrastus jatkui aina silloisen kotipaikan keskuksessa. Pariskunnan yhteinen historia alkoi Lahdesta keväällä 1975 Henrin rakentaessaan turbiinia Lahden lämpövoimalaitoksella. Lahdessa alkoi myös Hilkan lasketteluharrastus Tiirismaan laskettelukeskuksessa Henrykin opastamana. Hilkka oli tuolloin 28-vuotias. Henryk oli lasketellut jo lapsesta alkaen Etelä-Puolan vuoristorinteillä. Täällä alkaneella yhteisellä tiellä ollaan yhä. Lahden jälkeen pari siirtyi Loviisaan, jossa laskettelu jatkui Ruotsinpyhtään Huuhkajavuorella. Henrykin työn mukana seurasi muutto pääkaupunkiseudulle ja Espooseen vuonna 1980, jolloin lasketteluharrastus jatkui ensin Kalpalinnassa. Siellä he viettivät viikonloppuja ja loma-aikoja asuntovaunu-alueella Kalpiksen rinteen tuntumassa. Henrykillä oli myös samalla suunnalla Fortumin Vanajan voimalaitoksella työprojekteja, joten tuo laskettelupaikka sopi meille senkin vuoksi hyvin. Kun Serenan hiihtokeskus perustettiin vuonna 1989, se oli hyvä uutinen: rinteet siirtyivät lähemmäs asuinpaikkaa. Serenassa miellyttää hyvin hoidetut rinteet, helpot hissit ja suosikkirinne nro. 1 joka on koko matkaltaan sopivan loiva. Lautailuharrastus meillä alkoi, kun Henryk täytti 50v vuonna 1987 Kalpalinnan rinteillä, jossa Hilkkakin hieman kokeili lautaa. Henri jäikin sitten koukkuun lautailuun, Hilkka puolestaan siirtyi takaisin lasketteluun. Henryk on lasketellut myöskin monoskillä, joskin vähemmän kuin muilla välineillä; suksilla ja laudalla.
Pari on viihtynyt yhteisissä harrastuksissa alusta saakka, kesällä ja talvella. Hilkan sanoin, tämä on parasta mitä Henryk on hänelle antanut, yhteinen aika ja mielenkiinnon kohde. On kivaa tehdä asioita yhdessä. Yhdessä olon lisäksi kesä ja talvilajit ovat vieneet heitä moniin kilpailuihin ja tapahtumiin euroopassa.
Yli kahdaksankymmentävuotias lumilautailija ei ole kovin yleinen näky, mutta se on pitänyt parin nuorena ja elinvoimaisena pitkään. Toivotetaan heille vielä monta vuotta rakkaan harrastuksen parissa Serenan rinteillä.
