Teksti: AP Auvinen Kuvat: AP Auvinen / Ski.fi arkisto
Olen aina ollut vähän erilainen nuori. Myös siinä, mitä tulee omaan laskemiseen harrastuksena. Tiirismaan kasvattina, Kalpalinnan ja Riihimäen Riutan kautta olen päätynyt asumaan ja työskentelemään Levillä, Ylläksellä, Pyhällä ja viimeisimpänä Ounasvaaralla, Rovaniemellä.
Kiinnostukseni hiihtokeskuksiin on saanut kimmokkeen vahvasta kilpalaskutaustasta. 8-vuotiaasta alkaen talviviikonloput kuluivat isän kanssa jossain päin Suomea kilpailuja kiertäen. Ja pitkään niistä viikonlopuista muistuttivat kirjahyllyn päällä kymmenet muistoesineet. Lisäksi niistä vuosista on jäänyt valtavasti hyviä muistoja sekä hienoja kohtaamisia ja hyviä ystäviä.
Olin kilpalaskijanakin vähän erilainen. Kisapäivät eivät koskaan olleet pelkkää jännittämistä ja hampaidenkiristystä, vaan monesti keskuksen metsäreitit ja tutustuminen isomman keskuksen rinteisiin olivat lähes yhtä tärkeää kuin itse kilpaileminen.
Myöhemmin kilpailemisen myötä tutuksi tulivat kymmenet paikat Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa sekä välillisesti myös Etelä-Amerikassa ja Japanissa.
Kilpauran jälkeen kiersin hiihtokeskuksia testauttamassa suksia. Pääosa päivästä tietenkin kului teltalla suksia ruuvatessa, mutta hyvin usein testipäivän jälkeen tuli käytyä muutama mäki laskemassa.
#kaikkisuomenhiihtokeskukset
Tämä projekti sai alkunsa neljänkympin kriisin kynnyksellä 2015 muutettuani Pyhätunturille. Olen ollut aina kiinnostunut hiihtokeskuksista, joten kun eräänä iltana selailin Suomen hiihtokeskusyhdistyksen sivuja, tulikin mieleen listata ne keskukset, joissa olen elämäni aikana laskenut ja päätin, että tulen laskemaan loput keskukset, ennen kuin täytän 50.
Saavutin tavoitteeni Ski.fi- keskuksien suhteen hieman etuajassa menneenä talvena. Tai no melkein, Tornikeskus jäi, koska se on viime vuosina profiloitunut ympärivuotiseksi Bike Park -keskukseksi. Kaudella 2021-2022 Suomen hiihtokeskusyhdistyksen jäsenkeskuksia oli 66, ja omien epätarkkojen laskujen mukaan Suomessa oli noin 85 toimivaa mäkeä. Ski.fi -keskuksien lisäksi sain kerättyä listalleni parikymmentä paikkaa, joita ei Hiihtokeskusyhdistyksen listoilla ole juuri nyt. On muistettava jäsenkeskuksien määrän vaihtelevan kausittain, joten tavoitteenikin muuttui niin, että tarkoituksena on laskea kaikissa toiminnassa olevissa keskuksissa. Ja jos jo suljettuja keskuksia avataan uudelleen, tavoitteesta on tullut koko elämän kestävä harrastus. Viime kauden lopuksi jouduin toteamaan, että ainakin kolme keskusta jäi ensi talven haasteeksi.
Aluksi huomasin, että vaikka puolet elämästä olinkin asunut tavalla tai toisella napapiirin pohjoispuolella, pohjoisesta löytyi yllättävän monta pientä mäkeä suurien tunturikeskuksien varjosta. Muutaman talven aikana onnistuin helposti keräämään ”lähimäet” listalle, mutta talvi talvelta tajusin, että eteläisessä Suomessa oli vielä suuri määrä laskettavaa ja ne reissut vaativat hieman suunnittelua. Ja kahden viimeisen vuoden aikana oikealla suunnittelulla pystyin toteuttamaan parhaimmillaan kymmenen keskuksen käynnit neljään päivään ja peräti neljä mäkipaikkaa päivän aikana.
Jokainen tämänkin lehden lukijoista on varmasti käynyt Rukalla, Ylläksellä, Levillä tai Tahkolla. Kalpalinna, Talma tai Sappee ovat tuttuja, mutta jos puhutaan Hetan hiihtomaasta, Taivalvaarasta tai Salomonkalliosta, niin ryhmä pienenee huomattavasti. Ja moniko osaisi kohdentaa, mihin sijoittuu Konka Ski, Bergö tai Ritavalkea? Jos on päässyt laskemaan maailman isoimmissa ja hienoimmissa keskuksissa, mikä on se syy, että löytää itsensä Vöyristä, Kiuaskalliolta, Hasamäestä tai ottaa Turusta aamulautan Ahvenanmaalle ja käy iltamäessä Germundössä?
Olen aina pitänyt laskemisesta ja viihtynyt hiihtokeskuksissa. Minusta, jos on intohimoinen laskija, ei mäen koolla tai korkeuserolla ole väliä, kunhan pääsee kurvailemaan. Hiihtokeskuksissa on jokaisessa aistittavissa se oma persoonallinen fiilis, ja se on jollain omituisella tavalla kiehtovaa. En pelkästään käy eri keskuksissa laskemassa vaan yritän samalla huomioida palveluja, henkilökunnan fiilistä tehdä töitä ja millainen vuorovaikutus keskuksella ja siellä käyvillä harrastajilla on.
Mitä sitten on jäänyt mieleen näistä keskuksista? Sen olen pistänyt merkille, että mitä pienempi keskus, sitä enemmän siellä huokuu ”rakkaudesta lajiin” -asenne. Mäen ei tarvitse olla iso, kun siellä on nurkat kunnossa, rinteet mintissä ja ollaan iloisia siitä, että jengi viihtyy. On ollut hieno huomata, että edelleen on keskuksia, jotka ovat kunnan/kaupungin ylläpitämiä. Niissä henkilökunta koostuu liikuntatoimen eniten lajista ja alasta tietävistä pioneereista tai vapaaehtoisista alan harrastajista, jotka iltaisin oman työn ohella tulevat vielä paikallismäkeen jeesaamaan. Huomasin myös, että lapset ja nuoret otetaan hienosti joka paikassa huomioon. En muista yhtään keskusta tai mäkeä, missä ei olisi ollut jonkin kokoista boxia tai vähintään yhtä reiliä. Itse huomasin, että vastaan tuli muutamakin paikka, jossa ihan perinteinen laskeminen oli jo haastavaa, kun rinteen olivat vallanneet erilaiset obstaakkelit. Ymmärrän tietenkin, että sellaisen sen kehityksen on oltava, mutta en kiellä, etteikö vähän se häiritsisi.
TJEU ( Tsekkaa Jos Et Usko )
Hetta
Silmämääräisesti toinen Suomen pohjoisimmista keskuksista Saariselän kanssa. Pieni kapulahissillinen, kahden rinteen keskus kylän kupeessa, josta hienot näkymät Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Varsin mukavanmittaiset rinteet, joissa löytyy profiilivariaatioita moneen makuun. Löytyy kahvila ja tarvittaessa vuokravälineitä.
Aavasaksa
Pohjois-Suomen parhaimmat rinneprofiilit kokoon suhteutettuna. Yksi hissi, kolme rinnettä. Vauhdikkaita profiileja, mutta jokaiselle jotain. Palveluja parannellaan ja kehitetään koko ajan.
Taivalvaara, Taivalkoski
Hyppyrimäen ympärille rakentuneet rinteet. Useita todella vauhdikkaita rinteitä, mutta myös lapsille, aloittelijoille ja harrastajille omat mäet. Tunnetaan aktiivisesta kumparelaskutoiminnasta. Noin puolituntia Syötteeltä, jos haluaa iltamäkeen vähän erilaisuutta.
Paljakka
Rinteiden pituudet ja profiilit haastavat tunturikeskuksia. Tilaa laskea vauhdikkaasti ja rinteiden reunat antavat mahdollisuuden hissipyydaan. Kapasiteettia olisi paljon, jos alkuperäinen määrä olisi käytössä. Olisipa päässyt käymään 80-luvun lopussa.
Köykkyri, Kempele
Kempeleen korkein kohta! Maastohiihtokeskuksen yhteyteen täyttömaalla kasattu mäki. Hyvä esimerkki kunnan ja hiihtoseuran yhteistyöstä tarjota harrastusmahdollisuuksia. Harrastajalle ei niinkään kokemus, mutta lapsille ja aloittelijoille sopiva harjoittelupaikka ennen matkaa isommille kukkuloille. Idyllinen hiihtomaja, josta pullat ja kaakaot.
Bergö, Pietarsaari
Köykkyrin kanssa Suomen pienimmästä rinteestä kilpaileva lähimäki Pietarsaaressa. Äärimmäisen sympaattinen mäkikeskus, jossa paikalliset isännät hoitavat hissit ja rinteet ja heidän rouvansa tarjoilevat syötävää ja juotavaa punaisessa hiihtomajassa. Täällä korostuu hyvän mielen fiilis, kuinka tarjotaan harrastusmahdollisuus vaatimattomistakin lähtökohdista.
Simpsiö, Lapua
Hiihtokeskus keskellä Suomen tasaisinta aluetta. Paljon yllättävän pitkiä rinteitä, tilaa laskea. Hyvät peruspalvelut. Halu kehittää keskusta ja olla ylpeitä siitä, mitä on.
Vuorenmaa, Soini
Uusien vetäjien avulla saatu siisti, pieni keskus keskellä ei mitään. Päärinne äärimmäisen vauhdikas, silti alueella loistava lasten/aloittelijoiden mäki sekä vaihtelevalla profiililla oleva vaihtoehto. Toivottavasti vetäjillä on visioita kehittää esimerkiksi lisää laskettavaa.
Salomonkallio, Nakkila
Mistä voisi arvata, jos ajaa golf-kentän läpi, että jossain olisi hissi ja mäki mitä laskea?
Soramonttua hyväksikäytettynä on saatu edes hieman korkeuseroa.
Purnu, Hartola
Idyllisessä maalaismaisemassa sijaitseva keskus, jossa oman yhteisön rakkaus lajiin on vahva. Laskettavaa moneen makuun ja tilaa. Huomioonottava henkilökunta.
Myllymäki, Joutseno
Yllättävän laaja alue laskemiseen ja yhteyteen on tuotu myös muuta hiihtoaktiviteettia. Rinteiden määrä edesauttaa, että jokaiselle on tilaa laskea. Hyvä lisä alueen rinnetarjontaan.
Hasamäki, Juva
Hyvänä pidetty pieni muutaman mäen keskus. Kaikissa mäissä hieman eri profiilit ja jokainen riittää enemmänkin harrastaneelle laskijalle. Paikan vetäjä itse tiskin takana. Keskuksen periaate on avata kerralla kaikki, kun olosuhteet ovat kunnossa.
Ruunarinteet
Jälleen yksi positiivinen yllätys. Pitkähköt loivat päärinteet ja sivussa enemmän vauhdikkaammat pätkät. Kaikkien rinteiden ollessa auki yllättävän paljon monipuolista laskettavaa.
Germundö
Ahvenanmaan helmi. Äärimmäisen sympaattinen mäkikeskus, joka ei kuitenkaan ole ollut suljettuna huonojen talvien vuoksi montakaan kertaa toimintavuosien aikana. Kaipaa ehdottomasti toista hissiä. Hyvissä olosuhteissa päämäki vetää vertoja mantereen eteläisimpien keskuksien kisarinteille.
Kirjoittaja: Antti-Pekka Auvinen
- Suksilla jo vuodesta 1980
- Kilpalaskija ( alppihiihto ja telemark )
- Alppimaajoukkueessa 90-luvulla
- Useita nuorten SM-mitaleja
- Telemark-maajoukkueessa 1997-2001
- 9 SM-kultaa
- Suurpujottelun MM-kultaa sekä Classic:n MM-hopeaa 2001
- Laskenut lähes 90 hiihtokeskuksessa Suomessa
- Laskenut reilu sadassa hiihtokeskuksessa maailmalla
- Erikoisimmat paikat; 17 keskusta Chilessä ja Argentiinassa, Etelä-Korea
- Työskennellyt Levillä, Ylläksellä, Pyhällä sekä Ounasvaaralla
