Swinghill, eli tuttavallisesti Espoon Chamonix, on yksi Suomen vanhimmista laskettelukeskuksista. Nuuksion kansallispuiston rajalla sijaitsevan Swinghillin historia juontaa juurensa 1940-luvulle. Alueen liikuntatoiminta ei lähtenyt liikkeelle alamäkeä laskevien harrastajien innokkuudesta vaan Solvallan urheilutoiminnan alullepanijana oli Suomen naisvoimistelun voimahahmo Elli Björkstén.
Tukholman olympialaisten jälkeen 1912 Björkstén kertoi visiostaan naisille suunnatusta liikunnallisesta koulutuskeskuksesta. Naisvoimistelijoiden alkuun panemasta hankkeesta tuli laajempi ruotsinkielisten liikuntajärjestöjen yhteinen hanke, mutta kesti kuitenkin yli kaksikymmentä vuotta, että rakennustoiminta saatiin käyntiin.
Hankkeessa olivat mukana myös pääkaupunkiseudun aktiiviset suomenruotsalaiset laskijat. Heidän perustamansa seuran FK-37 jäsenet alkoivat talvisodan jälkeen raivaamaan paikkaa rakasta harrastustaan varten järven Itärannan jyrkkään metsä- ja kalliomaastoon. Syntyi Solvallan laskettelukeskus, joka vasta paljon, paljon myöhemmin sain nimekseen Swinghill.
Nuuksiosta maailmalle
Solvallan laskettelukeskus on ollut vahvasti yhdistettävissä ratalaskemiseen. Laskettelukeskuksen pääomistaja ja keskusta pyörittävä FK-37 valmentaa vahvalla otteellaan tulevia ja menneitä ratakanuunoita. Seura on hyvin elinvoimainen, ja tiistaisin rinne täyttyy aktiivisista ratalaskun harrastajista. Ajan saatossa Swinghillin rinteiltä on ponnistettu myös olympiakilpailuihin. Vuoden 1988 Calgaryn olympialaisten pujotteluun ja suurpujotteluun osallistui Nuuksion rinteillä harjoitellut Nina Ehrnrooth.
Oma historiani Solvallan laskettelukeskuksen kanssa juontaa juurensa 80-luvulle. Freestylen tuolloinen maailmancup-voittaja Martti Kellokumpu toimi useamman aloittelevan kumparelaskijan idolina, myös nuoren Blomin. Kellokummun innoittamana syntyi Swinghilliin freestyleseura Snowstorm. Snowstormin menestys ei ollut pelkkää afterskiitä, sillä seura toi Nuuksioon useamman SM-mitalin ja sen laskijat edustivat maatamme ryhdikkäästi myös maajoukkuetasolla. Edelleen pidän Swinghillin mäkeä kotikeskuksenani ja paikkana, missä pääkaupunkiseudulla ollessani mieluiten hiihdän.
Vapaalasku ja Swinghill
Nuuksiossa vallitsee oma mikroilmasto, jonka ansiosta lunta sataa ja se säilyy muuta ympäristöään paremmin. Lukuisia kertoja olen todistanut sitä, mitä lähemmäs Nuuksion keskusta olen päässyt, niin rannikon läheisyyden vesisade on muuttunut lumisateeksi. Tämän on huomannut myös monet muut vapaalaskijat ja säätiloja seuraavat vuoristohaukat. Espoon Chamonix ei ole siis tuulesta temmattu nimi, sillä lukuisat leveillä suksilla rinnettä kaahailevat vapaalaskijat ovat löytäneet tästä järvimaisemasta itselleen korvikkeen näppishiihtämiselle. Swinghillin isännän Pasi Tenkasen vetämä, jo legendaksikin muodostunut Keskiviikkovapaa, elää edelleenkin monen vapaalaskua harrastavan muistoissa. Keskiviikkovapaa oli erittäin tervetullut ja erittäin vapaamuotoinen tapahtuma, missä kokoontui lähestulkoon valtaosa eteläisen Suomen vapaalaskijoista.
Northswingers ja 2010-luku
Stormin aktiivisen toiminnan hiivuttua ja herrojen siirryttyä suuremmille temmellyskentille otti Swinghillin herruuden FK-37:n rinnalla uuden sukupolven laskijat. Paikalliset nuoret alkoivat temmeltää lähirinteillä siihen malliin, että vuosien saatossa osasta heistä kasvoi nykypäivän roolimalleja tämän päivän vaahtosammuttimille. Vaikka omat hiihtoni suoritin muualla, niin ajoittain Swinghillissä käydessäni saatoin vain hieraista silmiäni siitä taidon määrästä, minkä Northswingersin kokoonpano oli itselleen kotirinteessä hankkinut. Herrojen tekeminen oli sivustakatsottuna verrattain vakuuttavaa ja ei ihmekään, että osa heistä vaikuttaa nykyisin Forren kokoonpanossa. (Forren elokuvasta ja toiminnasta enemmän viime vuoden viimeisessä numerossa.)
Cafe 37
Rifugio tai refuge on vuoristossa sijaitseva majatalo, ja leikkimielisesti Swinghillin kahvilaa kutsutaankin Refuge de FK37:ksi. Tunnelma on autenttinen, ja seiniä koristavat vanhojen suksien ja lumikenkien lisäksi oravan nahat ja muut metsän eläimet. Takkatulen räiskeessä istuessa ei aina ole kiire mäkeen, vaan aikaa saa tuhottua imemällä itseensä pelkkää kahvilan tunnelmaa. Cafe 37 on nimensä mukaisesti rinnekahvila, sillä rakennus sijaitsee miltei rinteen puolessa välissä. Tunnelma ei aina ole ollut yhtä ruusuinen. Muistan vielä ajan, jolloin Swinghillin kahvila oli tunnettu jättimäisistä korvapuusteistaan. Yhdellä sellaisella ruokki pienen pitäjän. Nykysäädösten myötä kahvila on nähnyt monet ylä- ja alamäet. Moni kahvilaa pyörittänyt on lyönyt hanskat tiskiin erinäisten pykälien takia. Onneksi kahvilatoimintaa nykyisin pyörittävällä Green Window`lla on muitakin toimipisteitä Swinghillin lähistöllä, joiden ansiosta kahvilan pyörittäminen sujuu tätä nykyä mallikkaasti. Jos kaipaa lisätunnelmointia elämään ja hyvä ruokakin kiinnostaa, niin Green Window`n kautta kahvilassa järjestyvät myös tunnelmalliset fondue-illalliset tai muut vastaavat bakkanaalit.
Teksti: Jan-Erik Blomberg Kuvat Ski.fi
