Teksti: Jan-Erik Blomberg Kuvat: Ski.fi
Kuinka jyrkkää on jyrkkä? Tämä kysymys toistuu lähes vuosittain laskettelua harrastavien huulilla. Kotimaamme mäet eivät ole maailman jyrkimmästä päästä, mutta haastetta kyllä löytyy lähes joka makuun. Tässä tekstissä käydään nyt läpi kotimaan rinteitä ja etenkin niitä, joiden edessä tai ylhäällä vähänkään vähemmän hiihtäneen polvet alkavat tutisemaan. Faktahan on, että hiihtosankareita on aina juhlittu ja monesti katsottu ylöspäin. He ovat niitä, jotka saavat jyrkän ja haasteellisen rinteen laskemisen näyttämään höyhenenkevyeltä ja vaivattomalta. Ei ole mäkeä, jota he eivät tulisi alas käsittämättömällä vauhdilla ja itsevarmuudella. Haasteelliset rinteet kiinnostavat hiihtokansaa, ja miksi eivät kiinnostaisi. Siellä on perinteisesti mitattu se, mitä mäenlaskussa on tullut opittua. Ja tottakai mitä haastavampi rinne, sitä enemmän voi henkseleitä paukutella laskupäivän jälkeen after skissa.
Suomesta löytyy kourallinen erinomaisia ja haastavia rinteitä. Haasteellisuus ei pelkästään tule rinteen jyrkkyydestä, vaan haasteita lisäävät rinteeseen tehdyt muodot. Pikainen ponnistus ja hyppy kummun yli, kumparetekniikan osaaminen tai oikea ajoitus käännöksessä voi olla ratkaiseva tekijä siinä, miten tällaisen mäen pystyy sujuvasti suoriutumaan alas.
Tässä toimituksen lista nro. 1 Suomen haastavimmista rinnelaskuista:
Huttu-Ukko, Pyhätunturi
Huttu-Ukko on suomalaisen laskettelun klassikoita ja ehdotonta kotimaisen rinnehiihdon kermaa. Huttu-Ukossa on pidetty aikoinaan Freestylen maailmancupin kumparekilpailuja, ja se on myös toiminut legendaarisen Milk Masters -kilpailun nopeuslaskun näyttämönä. Kyseisessä mäessä on myös tehty legendaarisen Red Hot Chili Peppersien hengessä sukka genitaalien suojassa -laskun epävirallinen Suomen ennätys, 126 km/h. Lähetystornissa lähettäjä oli todennut kilpailijan riisuttua takin pois päältä, että et kai tämän enempää meinaa vaatteita riisua? Hetkeä myöhemmin samainen lähettäjä saikin sitten tuijotella kaikkonevaa, lähes alastonta laskijaa ja tämän hurjaksi äitynyttä vauhtia. Ilmanvastuskerroin oli varmasti kohdallaan tässä suorituksessa. Huttu-Ukosta, jos on kiinnostunut, niin muutama vuosi takaperin Nipwitzistä tutut Aarni Toiviainen ja Ski Daddy, Riku Laakso julkaisivat lyhytelokuvan Huttu-Ukko. Huttu-Ukko on Suomen rinteistä jyrkin, ja se on jyrkimmältä kohdaltaan 32 astetta. Pituutta Huttu-Ukolla on noin 750m metriä.
Ukko-Koli, Koli
Ukko-Kolin musta rinne ottaa löysät pois jokaiselta henkselinpaukuttelijalta. 212 metriä korkeutta ja 800 metriä pituutta on jo varsin kunnollinen lukema. Se on luonnon muotoja mukaileva ainutlaatuinen ja jyrkkä rinne kansallismaisemassa. 15 asteen keskijyrkkyys ei päätä pakota, mutta Ukko-Kolin mustan taite ottaa vatsanpohjasta ja pistää tekemään töitä ihan hartiavoimin. 800-metrinen rinne on valaistu, jonka ansiosta myös päivätöissä olevat paatuneet rinnetykittelijät pääsevät nautiskelemaan Ukko-Kolin jyrkästä mäestä. Mainittakoon vielä, että rinteen päälle kuljetaan Suomen vanhimmalla tuolihissillä.
Battery run, Rukatunturi
Rukan Battery Run on 29 astetta jyrkkä, 225 metriä pitkä ja 106 metriä korkea rinne, jota voi ihastella Rukan eturinteiden puolella. Pienestä korkeuserostaan huolimatta rinteestä löytyy haastetta sen verran, että useimmat eivät mäestä pysähtymättä selviä. Joulukuun alkupuolella kyseisessä rinteessä on mahdollista nähdä, miten mäki lasketaan parhaalla mahdollisella tavalla, kun maailman parhaan kumparelaskijat kokoontuvat mittelemään maailmancupin mitaleista. Muina aikoina mäki on yleisölle auki, ja kumparerinteessä voikin käydä kokeilemassa, miten polvet taipuvat möykkyisessä alustassa. Parasta hupia kumparerinne on ilman hyppyreitä, ja pääsääntöisesti rinne onkin pelkkää kumpareränniä ylhäältä alas asti.
Levi Black, Levitunturi
Levin maailmancup-rinteenä toimiva Levi Black ja sen loppujyrkkä haastavat laskijan reisiä ja taitoja. Mukavasti kumpuileva yläosa ja taitteen jyrkkä alapätkä tekevät mäestä nautinnollisen laskettavan. Onhan se fakta, että lopun jyrkkä hurahtaa alta sangen vauhdilla, mikäli laskee Rauli Baddingin Sorateiden ruhtinas -kappale mielessä ja pointtaa sukset tai laudan suoraan alaspäin. Mutta mikäli haluaa saada mäestä kaiken irti, niin on suositeltavaa vastustaa painovoimaa käännösten avulla. Jyrkkyysasteita on 27,5° ja pituutta 585 metriä.
Ylläs maailmancup-rinne, Sport resort Ylläs
Ylläs, tuo korkeuseroltaan Suomen suurin mäki ja sen jyrkin rinne Maailman-cup on Maailmancup-rinne on leveä, ja siinä on hyvä painaa urku auki laidasta laitaan. Rinteessä on useamman kerran ratkottu kotimaan syöksyn mestaruuksista. Tämä jo itsessään kertoo rinteestä riittävästi. Rinteen korkeusero on 424 metriä, ja pituutta topista tonttiin tulee 2300 metriä. Pituutta rinteelle tuo lopun loivahissille siirtyminen, joka syö reilusti rinteen jyrkkyydestä kun numerot laitetaan Pythagoran lauseeseen.
Kilparinne, Salla
Sallan kilparinteessä on mitattu suurin Suomessa koskaan saavutettu nopeus. Vauhtia kertyi tuona päivänä huimat 170,212 km/h. Aivan maailmanennätysnopeuksiin ei Sallassakaan ole päästy, mutta kyllä tuo karvan yli 170km/h on jo aivan kunnioitettava vauhti. Musta rinne on todella jyrkkä, ja siinä mielessä sinne ei kannata mennä, jos se pelottaa, mutta laskettavissa se on, kun jarrutuksen ja pelon hallitsee. Eihän sieltä kuitenkaan pääse tippumaan. Kisarinteen maksimijyrkkyys on 53%, eli se lienee noin 28 astetta. Jyrkin kohta kuitenkin löytyy eturinteiden niin kutsutusta linkomäestä. Siellä jyrkkyys on jopa 62,8%, eli noin 32 astetta. Yleisesti kilparinne ei ole nopeuslaskukäytössä, vaan aivan tavallisessa pujottelukäytössä. Itsekin sen laskeneena olin erittäin onnellinen tehdessäni käännöksiä yläkummulta alas asti reisien laulaessa Verdin oopperan tahtiin.
Martinrinne, Suomu
Suomun legendaarisen perustajan Martti Kinnusen mukaan nimetty Martinrinne on klassikko suomalaisessa mäenlaskussa. 80-luvulla Suomun hiihtokoulu oli se paikka, minne jokainen hiihdonopettaja halusi kuulua. Se oli eliittiä, ja yksi tekijä oli tietenkin se, että Suomun rinteet haastoivat laskijaa toden teolla. Näistä väkevimpiin kuuluu Martinrinne, jolla on korkeutta 255 metriä ja pituutta 1100 metriä. Suomen tuntureiden muoto on ylhäältä alaspäin jyrkkenevä, ja myös Martinrinne mukailee tätä hyvin suomalaista muotoa.
Piste Palander, Pyhätunturi
Lentävän suomalaisen mukaan nimetty rinne vaihtelevine muotoineen on kokonaisuudessaan erittäin mukava laskukokemus. Alun loivan osuuden jälkeen kolmeen jyrkempään osuuteen jaottuva lasku, ja Kalle-talon kohdalta jälleen loiveneva rinne teettää työtä miltei alusta loppuun asti. Rinteeseen on tehty matkalle muotokumpuja, joiden kohdalla on käännöksen oltava kohdallaan tai tangentti koituu laskijan suunnaksi. Myös rinteen taitteet pakottavat laskijan miettimään, missä kohtaa käännös on syytä suorittaa.
Freeride Park, Iso-Syöte
Iso-Syötteen reunamilta löytyy varta vasten vapaalaskulle pyhitetty rinne. Lumisena seutuna tunnettu Koillismaa, tipauttaa talven aikana lunta riittävästi, että kiviä ja puunrunkoja täynnä oleva vapaalaskurinne pysyy laskukunnossa. Freeriderinne on vapaalaskulegenda Kimmo Oivon mielenjuoksujen tulosta. Suomen luonnonoloihin rakennetusta vapaalaskualueesta on raivattu metsää laskijoita varten, mutta muuten maanmuokkaustyöt on jätetty tekemättä. Ajan kuvan mukaisesti alueelle rakennettiin erilaisia lavoja ja hyppyreitä, joista leiskauttamalla mäestä saa vieläkin rajumman.
Jotta kaikki haasteellisten rinteiden podiumpaikat eivät menisi samoihin osoitteisiin kuin edellisessä lehdessä, niin otetaan aiheeseen hieman laajempi kulma. Aina ei tarvitse lähteä pohjoiseen asti saadakseen kanttien alle kaltevampaa ja haasteellisempaa laskettavaa. Haastetta löytyy myös hieman etelämmästä. Tässä mutusteltavaa ja varteenotettavia vaihtoehtoja, minne lähteä tekemään vauhdikkaampaa ja haasteellisempaa laskemista.
Himos – Jussin jyrkkä 126/550m .
”Onhan se Jussin jyrkkä jyrkkä. Jotenkin siihen vain ilmestyy laskujälkiä pitkin päivää.” Näin kuulee sanottavan Himoksen perustajan Juhani Ojalan mukaan nimetystä mäestä. Jussin jyrkän yläasema nousee 126 metrin korkeuteen. Takaisin ala-asemalle laskiessa laskulle kertyy mittaa hieman yli puoli kilometriä, eli 550 metriä. Eteläisen Suomen mitoissa se on ihan kiitettävää luokkaa. Vieressä oleva Päivin kaarre näyttää lukemiensa puolesta paperilla samalta, mutta profiilinsa puolesta se viettää tasaisemmin. Jussin jyrkkä ja Päivin kaarre muodostavat mukavan parivaljakon, joita jaksaa laskea pidempäänkin. Jussi on luokiteltu mustaksi rinteeksi, ja Päivin kaarre kantaa yllään punaista väriä.
Tahko – Jehun Jyrkkä 200/1000m
Tahkolta vauhtikäännöksiä kaipaaville löytyy rinne jos toinenkin. Kartasta on helppo haarukoida tarjontaa kisahissien ja päähissien väliin jäävältä rinnesektorilta. Ennen Mustana-Pekkana tunnettu Tahkon jyrkin rinne on nykyisin nimeltään Jehun Jyrkkä. Pääosin mustana viettävä Jehun Jyrkkä on nimensä veroinen – riittävästi korkeuseroa, pituutta, mukavia muotoja ja niiden mukana toivottua vauhtia. Jehun Jyrkällä on korkeuseroa nopeutena sanottuna tasan kaksi markkaa ja pituutta yhtä kuin tuhat metriä.
Olos – Musta 8 140/700m
Olos on outolintu suomalaisten hiihtokeskusten joukossa. Vaikka Olos onkin paremmin tunnettu murtomaahiihtoladuistaan ja oudoista aukioloajoistaan, niin Olokselta löytyy erittäin hyvää alamäkimaastoa. Väkevimpänä rinteenä Oloksen keskuksessa on rinne numero 8 eli musta kasi. Tuulimyllyjen lomasta lähtevä lasku alkaa puurajan yläpuolelta maisemien hivellessä silmiä. Siitä se jatkuu mukavasti viettävänä harvan metsän siimeksessä. Pituutta rinteellä on kerrottuna 700m ja korkeuseroa arvioituna noin 140m.
Vuokatti – Olympiakatti 174/850m
Sotkamon maisemissa sijaitseva Vuokatti on tykkylumisine puineen ehkä enemmän Keski-Suomessa kuin pohjoisessa, mutta maisemat ovat silti kuin Lapissa. Vuokattiin meneville tosilaskijoille haasteita tarjoaa FIS-luokiteltu Olympiakatti. Tämä mitoiltaan 850 metriä pitkä ja 174m korkea rinne haastaa taitavammankin laskijan testaamaan omaa käännöstekniikkaa ja tarjoaa mahdollisuuden kehittää taitoja.
Ounasvaara – FIS 140/520m
Laskuharrastajien kannattaa suunnata Ounasvaaralle kokemaan Suomen mittakaavassa Rovaniemen lähimäen poikkeuksellisen iso 140 metrin korkeusero. Kokonaisuudessaan tämän pääsee parhaiten kokemaan keskuksen FIS-rinteessä. Pituutta mukavan viettävällä punaisella pätkällä on reilut 500 metriä. Rinne on kivaa tasaista paahtoa. Verrattavissa Levin Westiin, joka sekin on erinomainen rinne. Ounasvaaran FIS-rinne on hyvää jatkuvaa laskua, jonka toivoisi jatkuvan toki pidempäänkin. Vaihtelua laskupäivään saa FIS-rinteen hissiltä saavutettavat Kuntorinteet.
