Teksti ja Kuvat: Teemu Moisio Avustaja: Leevi Keränen
Kiitos säilölumitekniikan kehittymisen ja yleistymisen, lumeton kausi Suomessa on tätä nykyä vain noin viiden kuukauden mittainen. Innokkaimmilla kantinkuluttajilla ei tuossa ajassa juuri ehdi laskutuntuma hävitä eivätkä välineet varastossa pölyttyä, mutta aina ne kauden ensimmäiset laskut ovat erilaisia kuin viimeksi päättyneen Tulemme tämän kauden numeroissa perehtymään alppihiihdon mekaniikkaan ja kuinka laskemista saadaan vauhdikasta ja urheilullista Shoryn kouluttaja Leevi Keräsen kanssa..
Millä ajatuksella kauden ensimmäisiin hissinousuihin?
Niin huvittavalta kuin se ehkä tuntuukin, kauden alussa on aina hyvä palata perusasioiden äärelle: laskuasento, painonsiirto, kuormittaminen ja kanttipito. Kilpaurheilijalla näitä osa-alueita on toki vielä huomattavasti enemmän, mutta heidän laskuaan on aina mukana kehittämässä valmentaja, joten jätetään varsinainen hiusten halkominen ammattilaisten huoleksi.
Kausi on aina hyvä aloittaa välineiden säädöllä ja tarkistuksella. Jos se kevään viimeinen huolto on jäänyt tekemättä, niin tässä vaiheessa viimeistään sekin on hyvä hoitaa alta pois. Huollettu ja kunnossa oleva suksi on aina myös turvallisuustekijä. On hyvä muistaa, että kausi Suomessa aloitetaan lähes poikkeuksetta keinolumella, oli se sitten juuri tykitettyä tai kesän yli säilöttyä, mikä tarkoittaa poikkeuksetta jäisiä ja kovia rinteitä.
Laskuasento
Laskettelija seisoo suksella hieman jalkapallomaalivahdin tapaan, valmiina liikkumaan nopeasti sivulta toiselle. Laskijan perusasennossa kädet ovat edessä kyynärpäistä hieman vajaassa 90 asteen kulmassa ja seisoma-asento aavistuksen edessä siten, että laskijan painopiste on päkiöillä säärien saadessa tuntumaa monon etuläpistä. Asentoa voi havainnollistaa siten, että seisoo paikallaan sukset jalassa ja paino kantapäillä, ja tämän jälkeen koittaa kääntää suksea lumen pinnalla. Kun siirtää painopisteen hieman eteen kohti päkiöitä ja koittaa samaa, huomaa, että suksen kääntäminen muuttuu helpommaksi. Laskussa asentoa voi hakea esimerkiksi ottamalla sauvat poikittain eteen käsien väliin ja samalla seurata sauvojen liikettä. Mikäli sauvat liukuvat suorille käsille, on paino liian edessä ja jos taas sauvat painuvat kiinni keskivartaloon, siirtyy myös paino liian taakse. Kun homma alkaa luistaa, voi avata monoista lukot ja kokeilla samaa pienemmällä tuella monoista.
Painonsiirto ja kääntäminen
Kun oikeaoppinen laskuasento on palautettu kesälomilta töihin, on hyvä siirtyä painonsiirtoon ja suksen kääntämiseen. Käännös alkaa aina laskijan painon siirrolla ulkosukselle sekä kääntämällä ulkosuksi nilkan, polven ja lantion avulla sisäkantilleen. Tähän yhtenä monista harjoitteista toimii sisäsuksen nostaminen käännöksen alussa ilmaan ja sen kääntäminen kärjestä ulkosuksen päälle. Oikea laskijan perusasento löytyy silloin, kun ilmassa olevan sisäsuksen kärki on hieman matalammalla kuin suksen kanta. Tällöin laskijan paino on ulkosuksen jalan päkiällä ja painopiste sopivan edessä. Sisäsuksen kärjen kääntämisellä käännetään samalla myös laskijan lantio ulkosuksen päältä pois ja samalla ylävartalo lievään vastakiertoon, jotta kääntäminen<- koko virkkeen konteksti huomioiden tarkentaisin tätä helpottuu. Samaan aikaan ulkosuksea käännetään sisäkantille nilkasta ja polvesta, ja näin suksi saadaan kääntymään laskijan alla. Käännös lopetetaan laskemalla sisäsuksi lumelle, ja tämän jälkeen tehdään yllä oleva toiseen suuntaan.
Kuormittaminen
Mitä enemmän ulkosuksea käännöksessä kuormittaa, sitä enemmän sillä on mahdollista tuottaa vauhtia sekä säädellä käännöksen sädettä. Käännös alkaa paineen tuottamisella ulkosukselle siten, että ulkosuksen paine on suurimmillaan käännöksen keskivaiheilla – niin sanotussa käännöksen syvimmässä kohdassa. Tämän jälkeen paineen annetaan purkautua vartaloa kohottamalla käännöksen suuntaan niin, että paine on keveimmillään käännöksen lopussa. Tässä kohtaa ulkosuksi muuttuu sisäsukseksi ja sisäsuksi uudeksi ulkosukseksi ja sama asia tehdään toiseen suuntaan. Tämä on käännöksen osa-alue, jota tuskin voi harjoitella liikaa. Asian harjoittelu on hyvä aloittaa hitaista vauhdeista ja kasvattaa vauhtia pikkuhiljaa sitä mukaa, kun homma tuntuu sujuvan.
Kanttipito
Kun laskuasento painonsiirtoineen, kuormittamisineen ja kääntämisineen tuntuu taas muutaman laskun jälkeen sujuvan kuin vettä vain, voi perehtyä suksen kantin pitävyyteen. Tässä sopivan tyhjällä rinnealueella laskija voi aloittaa käännöksen oikolinjasta, eli laskemalla suoraan rinnettä alaspäin. Sen jonka jälkeen tehdään laajasäteinen luisuva käännös, jonka loppuun vauhti pysäytetään painetta lisäämällä ulkosuksen puolelle.
Yllä olevat perusharjoitteet soveltuvat mainiosti myös leikkaavan käännöksen harjoittelemiseen. Harjoitteet ovat muuten samat, mutta kanttipitoa lisätään kääntämällä ulkosuksea nilkasta ja polvista vielä enemmän ja lantio siirretään pois ulkosuksen päältä käännöksen sisään alemmas samalla ulkosuksea kuormittaen. Näin saadaan ulkosuksi kunnolla kantille niin, ettei se luisu. Tässä harjoitteessa vauhti luonnollisesti kasvaa, joten rinteeltä ei välttämättä vaadita kovin suurta jyrkkyyttä vaan homma toimii parhaiten tasaisesti viettävissä rinneolosuhteissa.
Samat harjoitteet toimivat kaikilla
Näiden perusharjoitteiden tekeminen palvelee laskijaa taitotasosta riippumatta. Kyselin maajoukkuelaskija Riikka Honkasen kuulumisia Hintertuxin leiriltä. Kun kysyin, mitä olette tänään puuhanneet, Riikka vastasi seuraavasti:
”Aamulla merkkasimme radan, mutta keli oli sumuinen ja oli satanut märkää lunta, joka rataa lanatessa kasaantuu valleiksi. Lopulta sitten jätimme ratahommat väliin ja palasimme tärkeiden perusasioiden äärelle. Harjoitteiksi valikoitui painonsiirto, kuormittaminen ja sen myötä suksen kääntäminen. Aluksi hitaissa vauhdeissa ja sen jälkeen vauhtia kasvattaen. Me teemme monia suksitaituruutta kehittäviä harjoitteita ennen kilpailukauden aloitusta ja niillä on suuri vaikutus siihen, miten suksi kulkee myöhemmin kauden aikana”, kertoo Riikka.
