Home » Kuinka monta valtamerta on? (Matti Henttinen Kolumni Edge 1/16)
Lifestyle

Kuinka monta valtamerta on? (Matti Henttinen Kolumni Edge 1/16)

Aivan, vain yksi, jolle ihminen on antanut erilaisia nimiä.

Ja eri maissa eri puolilla maailmaa ne nimetkin ovat erilaisia. Aivo-hermojärjestelmämme solut ja hermoverkkomme synapsiyhteydet muuttuvat pysähtymättä koko elämämme ajan toimien 1000 kertaa nopeammin kuin nopein tietokone. Yli 100 biljoonaa aivosolua, niiden 60 triljoonaa synapsiyhteyttä, sekä 37,5 triljoonaa 1 mm–30 cm pituista lihassolua kommunikoivat aktiivisesti keskenään sähköisesti, kemiallisesti ja mekaanisesti pysähtymättä hetkeksikään. Ihmiskeho on kuin tuli tai valtameri; mikään niistä ei ole hetkeäkään kahta kertaa samanlainen. Yksikään, pieninkään liike kehossamme ei ole koskaan identtinen toisen liikkeen kanssa. Vaikka olet paikallaan, et ole paikallaan.

Kaikkien ikäluokkien urheilijoiden valmentajat työskentelevät joka päivä motorisen oppimisen kanssa

Usein valmentajat tietävät paljon valmentamastaan lajista, vähemmän jokaisen valmentamansa yksilön ainutkertaisesta ajattelusta, motivaatiosta, vuorovaikutuksesta ja tunteista ja jonkin verran oppimisesta ja kuormitusfysiologiasta ja vähiten motorisen oppimisen teorioiden mukaisista toimivista käytännöistä.

Tehokkaan motorisen oppimisen ymmärryksellä voitaisiin kuitenkin lisätä harjoittelun vaikuttavuutta ja laatua, sekä säästää oppimiseen kuluvaa aikaa enemmän, kuin monella muulla valmennuksen osa-alueella. Mielenkiintoinen esimerkki motorisen oppimisen nopeuttamisessa on Cirque du Soleilin käyttämä strategia uusien ohjelmien omaksumisessa.

Yli 4000 työntekijän kanadalainen sirkusyritys Cirque du Soleililla kiertää samaan aikaan 4 eri kokoonpanoa ympäri maailmaa esittämässä ohjelmistoaan. Soveltamalla kriittisten kognitiivisten taitojen ja motorisen oppimisen tutkimustuloksia, akrobaatit ja voimistelijat pystyivät omaksumaan uuden ohjelman 2 kk aiempaa nopeammin. Heille oppimisen nopeutumisen arvo lasketaan miljoonissa joka vuosi.

Taidon valmentaminen on isompi asia kuin helposti ajatellaankaan

Monien muiden lajien lisäksi alppihiihdossakin teknisiä lillukanvarsia on etsitty mm. besserwisseranalysoimalla vauhdikasta lajia pysäytyskuvista ja -sarjoista. Jos niistä sitten etsii jotain teknisiä seikkoja, niin ilman muuta sieltä niitä voi tunnistaa, mutta tekniikka on vain tekniikkaa, eikä sillä ole suurtakaan merkitystä, jos se irrotetaan taidosta ja itse lajista, saatikka yksilöstä joka urheilee, tai ympäristöstä, joka muuttuu joka laskulla.

Tekniikka ei ole koskaan irrallaan myöskään esimerkiksi ajasta, tilasta, olosuhteista, tai tehtävään liittyvästä paineesta, ongelmanratkaisutaidosta ja -nopeudesta, muistin toiminnoista, ennakoinnista, tai mallin tunnistamisesta. Tekniikassa ei ole kyse oikein suoritetusta liikkeestä, vaan urheilijan intentiosta, päämäärästä. Alppihiihdossa päämäärä on laskea mahdollisimman vähän aikaa rinteeseen merkattu rata kokonaan läpi, ei teknisesti oikein.

Tekniikan valmentaja taustaolettaa, että olisi olemassa yksi alppihiihto, tai alppihiihtotekniikka, johon kaikkien sitä harrastavien tyyliä ja laskutapaa verrataan. Kuin yhden koon sukkahousut, jotka vedetään jokaiselle jalkaan, toisilla ne lepattavat ja toisilla kuristavat verenkierron, muutama sopivakin voi olla joukossa. Heitä olen kuullut kutsuttavan lahjakkaiksi.

SKI ALPIN - FIS WC St.Moritz, RTL, Herren
Ted Ligety voidaan määritellä ”lahjakkaaksi” alppihiihtäjäksi. Kuva Agence Zoom.

Valmennusta on helpompi tarjota kuin oppimista

Perinteisessä opettamisvalmentamisessa usein valmentaja kertoo ”oikean vastauksen” ja valmennettava koittaa toistaa sitä ja valmentaja tekee suoritukseen korjauksia. Tähän liittyy sokraattinen A=>B harha, eli että annettua vastausta kopioimalla kopiosta lopulta tulisi parempi kuin alkuperäinen. Valmennuskerran lopussa päädytään jonkinlaiseen paranemiseen suorituksessa ja seuraavalla kerralla voikin aloittaa tältä saavutetulta taitotasolta, vai. Yleinen käsitys on ollut että suurella määrällä toistoja liike automatisoituu. Ja jos liike poikkeaa toivotusta, niin korjaamalla liikkeitä kohti ihannetta, se jäisi johonkin ihmeelliseen ”lihasmuistiin”. Lihas ei kyllä muista mitään. Vai onko halvaus muistisairaus? Kun aistihavainnot itsestä ja ympäristöstä, tai aivojen sähköinen ja kemiallinen ohjausjärjestelmä poistetaan, niin yhtäkkiä lihakset tulevat kovin huonomuistisiksi.

Muistatko jonkun vanhan opettajasi tai valmentajasi?

Millainen hän oli? Miten hänen kanssaan pärjäsi ja miten saattoi joutua hankaluuksiin? Opettiko hän nämä asiat sinulle, vai miten olet ne oppinut? Kannattaa muistaa, että muodollisen, formaalin oppimisen osuus oppimastamme on ehkä noin 15 % ja nonformaalin tai informaalin osuus loput 85 % lähteestä riippuen. Siis urheilijakin oppii valtaosin sellaista mitä ei valmennettu, mutta joka synnytti muutosta oman mielen luomina, ei-tietoisina merkityksinä.

Yksi sitkeä uskomus urheilussa on erilaisten harjoitteiden siirtyminen lajisuoritukseen

Harjoitteiden tekeminen voi kehittää joitain lajin kannalta hyödyllisiä kognitiivisia taitoja, kuten esimerkiksi ongelmanratkaisutaitoa, mutta harjoitteilla ei ole reseptinomaista syy-seuraus-suhteista siirtovaikutusta itse urheilusuoritukseen, tyyliin tällainen ongelma tämä harjoite korjaa ongelman. Tästä voi jokainen olla omaa mieltänsä, mutta yhdenmukaiset tutkimustulokset lukuisissa eri urheilulajeissa eivät mielipidemittauksilla muutu.

Tunnettu differentiaalioppimisen tutkija Professori Schöllhorn antaa huipulle pyrkiville neuvon: Jos haluat tulla parhaaksi, niin älä harjoittele oikeaa liikettä. Toisin sanoen oppiminen on satunnaista, eikä sitä voi pakottaa ”oikeilla” harjoitteilla. Kun harjoituksissa tehdään A, niin B:n sijaan siitä seuraa C, D R, L, Z, Ö, ja kaikkea muuta mahdollista ei-tietoista oppimista ja se kaikki on valmentajan ja myös muiden havainnointikyvyn ja havainnoista tehtyjen selitysten tavoittamattomissa.

Valmentajan kannattaisi päivittää omat oppimisen ja oppimisen mallinsa. Hristovskin mukaan parhaat valmentajat toimivat jo nyt oppimisen muotoilijoina ja suunnittelijoina (Learning Designer). Valmennuksen avainkysymys oikean lajitekniikan sijaan onkin: ”Kuinka hyvin harjoitukseen ja tehtävään liittyvä informaatio välittyy varsinaiseen suoritusympäristöön?” Ja kuinka harjoitteet suunnitellaan maksimoimaan tähän kysymykseen liittyvä transferenssi?

Ensimmäinen motoristen taitojen oppimisen maailmankongressi järjestettiin marraskuussa ja seuraavan kerran sama kongressi rokkaa 2017. Paikalla oli 200 tutkijaa, liikuntatieteilijää ja valmentajaa. Kolme entistä alppihiihtovalmentajaa ja yksi lumilautailuvalmentaja.

Kommentit

kommenttia