Kuivan alkutalven jäljiltä auran tekemä lumikasa on pieni. Sinne äkäslompololainen Kati Kortelainen kuitenkin piilottaa etsittävän rasian. Kuusivuotias käyttölinjainen kultainennoutaja Telma etsii purkkia touhukkaasti ja hajun löydettyään kaivaa vimmatusti.
Teksti ja kuvat: Otto Ponto
Telma on toinen Lapissa toimivista lumipelastamisen näytön hyväksytysti suorittaneista viranomaistarkastetuista pelastuskoirista. Vapaaehtoiset Kortelainen ja Telma toimivat pelastuslaitoksen vasteessa. Reilun vuoden takaisen Pallaksen lumivyöryonnettomuuden etsintöihin osallistui vapaaehtoisten ja poliisien koiria.
Normaalisti Telma ei kaivele herkkurasioita aurauspenkoista edes harjoituksissa, mutta kuvaajalle koirakko tekee poikkeuksen.
“Varsinaisia lumihommia ei ole tehty tälle vuodelle ainuttakaan, kun lunta ei ole ollut tarpeeksi. Normaaleja pelastustreenejä on toki tehty”, Kortelainen kertoo.
Lumipelastusta harjoittelevia pelastuskoiraharrastajia on Kortelaisen mukaan Lapissa monella paikkakunnalla. Lumivyöryetsinnässä koiran käytöllä voidaan käydä läpi isoja alueita nopeasti.
“Etenkin sellaisissa tilanteissa, kun uhreilla ei ole piippareita, koira on tosi hyödyllinen resurssi”, Kati Kortelainen sanoo.
Koira on tehokas etsijä
Keskimäärin koira voi etsiä hehtaarin kokoiselta alueelta ilman piipparia hautautuneen samassa ajassa kuin kokenut ihminen piipparin kanssa hautautuneen. Jos ihmiset etsivät ilman piipparia hautautunutta hehtaarin alueelta, karkea etsintä voi kestää neljä ja tarkka sondaaminen jopa 20 tuntia.
Koiran käyttö vyörytilanteessa vaatii Kortelaisen mukaan paljon sekä koiralta että ohjaajalta. Ohjaajalta edellytetään lumiturvallisuusosaamista, koska ohjaaja liikkuu etsintätilanteessa alueella itsenäisesti ja saattaa osallistua pelastustoimintaan.
“Vyörymaasto on hyvin erilainen ympäristö verrattuna vaikka johonkin kesäiseen kangasmetsään”, Kortelainen sanoo.
Etsintätilanteessa koira voi olla joko kytkettynä tai irti. Kortelainen ohjaa koiraa omalla kehollaan ja kääntää rintamasuuntaa sinne, minne koiran pitäisi mennä.
Pelastuskoiran avulla voidaan etsiä myös tilanteissa, joissa mahdollisia hautautuneita on useita. Koira voi haistaa etsittävän monen metrin paksuisen lumipeitteen alta.
Etsintätilanne voi kestää tuntikausia ja koiraa kuormittaa etsimisen lisäksi esimerkiksi muut ihmiset ja vaikka helikopterin liikkuminen alueella.
“Koira on yleensä pitkän etsinnän jälkeen tosi poikki. Sitten se saa palautua jopa useamman päivän ajan”, Kortelainen sanoo.
Lumivyörykoirien harjoituksissa ja näytöissä etsitään elossa olevia henkilöitä.
Nopeus on valttia
Lumivyöryyn hautautuneen selviytymisen todennäköisyys kuitenkin pienenee voimakkaasti 15 minuutin jälkeen. Äkäslompolossa asuva Kortelainen arvioi, että kotoaan Kesänkitunturille latua pitkin moottorikelkalla 15–20 minuutissa, kunhan pelastuslaitoksen kyyti ensin tulee. Pelastuslaitos järjestää koirakoille kuljetuksen.
“Tosiasia on, että vasteajat ovat herkästi pitkiä”, Kortelainen sanoo.
Vapaaehtoisten koirien lisäksi myös osa poliisikoirista harjoittelee lumietsintää.
Kortelaisen mukaan maailmalla lumivyörykoirien vasteajat voivat olla lyhyempiä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan isoissa hiihtokeskuksissa koirat voivat työskennellä ski patrolin alaisina.
Ruotsissa ja Norjassa lumivyörykoirilla on Kortelaisen mukaan todella paljon etsintätehtäviä. Suomessa lumipelastuskoiran vyörytilannetta todennäköisempi pelastustilanne eli elävän ihmisen etsintätilanne voisi olla ihmisen etsiminen romahtaneesta aurauskasasta, Kortelainen arvioi.
Pelastuskoiran omistamisessa on vastuunsa
Lumivyörykoira Telma on Kati Kortelaisen toinen pelastuskoira. Pelastuskoiraharrastuksen hän aloitti Hulda-koiran kanssa.
“Huldan kanssa kävin kaikenlaisissa koiraharrastuksissa, mutta pelastuskoirahomma alkoi, kun treenikaveri kannusti katsomaan toimintaa. Huldasta tuli neljävuotiaana pelatuskoira”, Kortelainen kertoo.
Nyt yli 12-vuotias Hulda on Kortelaisen mukaan ollut äärimmäisen helppo koira. Nuorempi Telma on Kortelaisen mukaan haastanut omistajaansa hieman enemmän. Alkuvaiheessa pelastuskoira harjoittelee viikoittain ja pentuvaiheessa päivittäin.
“Suurimman osan ajasta ne elävät tietenkin lemmikkikoiran elämää, aivan pellossa”, Kortelainen sanoo.
Pelastuskoiraharrastuksessa on vakava puolensa, koska pahimmillaan kyse voi olla jonkun hengestä.
“Yhtäältä harrastamisen pitää olla silti hauskaa. Koen suhtautuvani tähän aika tiukasti, että on tietyt kriteerit omalle ja koiran toimintakyvylle”, Kati Kortelainen sanoo.
Kortelainen kokee, että viranomaistarkastetun pelastuskoiran omistajalla on vastuu pitää itsensä ja koiransa työkykyisenä ympäri vuoden.
Hän muistaa ensimmäisen kuivan maan etsintätehtävän olleen voimakkaasti stressaava tilanne. Kun vapaaehtoinen pelastuskoirakko tarkastaa alueen, sitä ei enää käydä tarkistamassa uudestaan.
“Todennäköisyys, että pelastuskoira löytää ketään on pieni, mutta sillä pystytään poissulkemaan alueita, mistä ei enää kannata etsiä”, Kortelainen sanoo.
Tyypillisiä etsintätehtäviä ovat Kortelaisen mukaan muistisairaat, eksyneet vanhukset ja marjastajat.
