Lähteekö fakie nuggetti donkey dikkiin ja meneekö C-pressistä pretzeli ulos? Parkkilajeihin on aina kuulunut erilaiset ulkopuolisen korvaan oudot termit ja nimet – mutta niitä ei kannata pelästyä. Kyseessä on ihan samanlaista ”ammattitermistöä”, jota löytyy lähes jokaisesta lajista, kuten jalkapallon zidane-käännös tai biljardin Massé-lyönti. Ne ovat lajin harrastajille vain puhumista helpottavia työkaluja. Tällä kertaa tutustumme parkkien erilaisten elementtien nimiin.
Parkkielementit matkivat aluksi paljon skeittiparkeista tuttuja laitteita. Oli perinteisiä käsikaiteita ja suoria putkia sekä sitten niin sanottuja ”jibbailuun” tarkoitettuja elementtejä eli erilaisia puupölkkyjä, aitoja, traktorin renkaita ja jopa auton romuja on nähty rinteessä. Lumilautaparkkien alkuaikoina liukumiset olivat yleensä aika lyhyitä ja elementteihin monesti ”bonkattiin” eli napautettiin vain nosella tai teilillä lyhyesti ylilennon aikana.
Parkit alkoivat kehittyä varsinaisiksi isommiksi kokonaisuuksiksi niin sanottujen ”pressiboksien” myötä. Nämä olivat muovipintaisia laatikoita, joissa yleensä oli metalliputkesta tai kulmaraudasta tehdyt reunat. Näitä näkee rinteissä vielä tänäkin päivänä. Pressiboksi nimitys tuntuu olevan suomalainen innovatio ja maailmalla nimitys on pelkästään ”box”. Luultavasti nimi on tullut siitä että näihin oli lumilautailun parkkilaskun alkuaikoina helppo harjoitella nose- ja tailpress-temppuja. ”Boksi” termiä käytetään myös joskus pohjaltaan laatikon mallisista hyppyreistä, joten pressi etuliite on voinut tarttua mukaan myös erottamaan näitä kahta.
Pressiboksi
Kuten yllä sanottiin on pressiboksi muovipintainen ”taso”, jossa on hyvä olla metallista tehdyt reunat, koska metallinen kantti uppoaa reunattoman pressiboksin sivuun varsin tehokkaasti. Näitä metallireunattomia näkee nykyään enemmän vain ihan pienten laskijoiden junnuparkeissa. Pressiboksi on hyvä temppujen harjoitteluun. Aikanaan niistä tehtiin varsin isojakin elementtejä, kuten kinkkipressejä, mutta ne eivät ole varsinkaan lumilaudalla kovin mielyttäviä, koska pressin pintaan ei saa samalla tavalla kontrollia kun metallireiliin. Leveät ”pressipöydät” (kutsutaan monesti myös danceflooreiksi) tasaisella ovat taas erinomaisia temppujen harjoitteluun, niitä toivoisi jokaiseen keskukseen. Tasaisella pinnalla voi pyöriä ja liukua sivuittaan ja hakea tuntumaa ja tasapainoa siihen miltä tuntuu olla sitten varsinaisen kaiteen tai reilin päällä. Pressit voivat olla monen mallisia. Ne voivat olla rainbow-pressejä, C-reilejä, elefantin kärsiä tai vaikka S-pressejä, mutta niistä lisää myöhemmin.
Tuubit
Aliarvostettu osa rinteiden parkkeja on muovituubit, eli ihan rakennustyömailta tutut muoviputket. Jopa kuviopintaisia muoviputkia voi käyttää, ne liukuvat yllättävän hyvin ilman kantin nappaamista ja niistä kuuluu erittäin tyydyttävä ääni. Todella hyvä laite temppujen harjoitteluun. Lumilaudoille näiden ei tarvitse olla aina niin pitkiä, myös vähän lyhyemmät toimii hyvin. Näitä voi käyttää myös kaarien reunoilla vai vaikka missä, käyttö helpottuu jos putkeen yhdistää jonkinlaiset jalat, jotka pitävät putken paikallaan myös lumen sulaessa / irrotessa putken reunalta. Junnuparkkiin saa myös oivallisen siirrettävän tuubin sahaamalla se kahtia. Näin tuubia ei tarvitse edes kaivaa lumen sisään.
Reilit
Reilejä on myös montaa mallia, mutta perinteisimmät perusmuodot ovat flättireili, joka on yleensä boksihyppyrin päällä oleva, pienestä hyppyristä vedettävä ihan vaakatasossa oleva putki. Näihin on isommissa parkeissa monesti myös ”gäppi” sisään, eli hyppyristä hypätään jonkin matkaa välin (gap) yli ennen reiliä. Tämä on hyvä olla ihan sen takia, että kovempien vauhtien aiheuttama lentorata saadaan hyväksi suhteessa reiliin.
Toinen reilin perusmalli on ”hänkkä” eli handrail. Tämä on kaduilta skeittauksen kautta rinteisiin tullut ”käsikaidetta” simuloiva kaide, joka on alaspäin menevä. Reilien halkaisija voi olla neliö, suorakaide tai ympyrä ja ne voivat olla paksuudeltaan vaihtelevia, mutta monesti pyöreä on neliötä parempi. Jos neliöreilin reuna on terävä niin sitä kannattaa varsinkin lumilautaa varten pyöristää.
Kinkkireili
Kink eli kulma tulee mukaan sitten kun kaiteessa on sekä tasaisia, sekä alaspäin meneviä osia. Tämäkin matkii kaduilta tuttuja käsikaiteita. Oma taiteenlajinsa on kinkkien määrän laskeminen – tähän on erilaisia tapoja, mutta puhutaan esimerkiksi tupla- ja triplakinkeistä kun tasaisia ja alaspäin meneviä osia on enemmän kun down-flat-down. Tämä onkin yksin tapa puhua reilien muodoista. Voi olla esim. flat-down raili joka tarkoittaa sitä että ensin on tasainen osa ja sitten yksi alaspäin menevä osa. Esimerkiksi down-flat-down-flat taas tarkoittaa kinkkireiliä joka loppuu vielä tasaiseen osaan.
Donkey Dick rail
Tämän nimen alkuperästä toimituksella ei ole tietoa, mutta sillä tarkoiteetaan hänkkää, jonka lopussa on pieni flätti osuus. Monesti tämä on lyhyt, noin 0,5m joka vain ”potkaisee” lopussa vastaan. Näissä oppii hyvin jaloilla joustamista, mikä taas on elinehto varsinaisten kinkkireilien kesyttämiseen.
Rainbox rail
Kaaren muotoinen ”sateenkaari” reili. Voi olla monesti myös pressi. Aluksi monelle julman näköinen, mutta yllättävän helppo, hauska ja monipuolinen reili. Todella hyvä olla jokaisessa parkissa, mielellään monta eri kokoa. Joskus rainbowt voivat olla aivan jättimäisen kokoisia, joiden vetäminen on aluksi pelottavaa, mutta varmasti yksi parkkilaskun hauskimmista asioista. Näissä voi tehdä myös ns. hand drag -temppuja, joissa kättä liu’utaan reilin pintaa pitkin samalla kun lennetään reilin yli.
Banana
Rainbow peilikuvana, eli alaspäin menevä kaari. Yleensä vain presseinä.
C ja S -railit
Sivusuunnassa kaarevat reilit, joko yksinkertainen kaari C:n muodossa tai sitten kokonainen S jossa tulee kaksi eripuolen C-reiliä peräkkäin. varsinkin S-reili on todella haastava ja palkitseva reili. C-reilit voivat myös monesti olla kallistettuja pressejä, joka oli monien 2000-luvun parkkien vakiovaruste.
Battleship
Up-flat-down reili tai pressi. Yleensä aika iso laite, jolla on monta vetotapaa. Voi esimerkiksi liukua ylös, hypätä flätin osan yli suoraan alaspäin menevälle osalle.
Step Down tai Waterfall
Reili, jossa on monta tiputusta peräkkäin. Erittäin hauska mutta haastava reilinä. Pelkästään perustemput ovat tälläisiin todella hauskoja. Voi olla myös alaspäin hänkkänä. ”Osat” voivat olla myös hyvin lyhyitä, jolloin kuuluu vain rätätätätätä kun putkea liukuu alas. Tälläinen reili on taas nimeltään firecracker juuri tämän äänen mukaan.
Korneri
Sitten siirrytään lumesta tehtyihin muotoihin. Kaksi kaarta jonkinlaisessa (yleensä 90°) kulmassa toisiinsa nähden. Kevään hauskin laite, josta voi päästä varsin isoihin ilmoihin. Vaatii monesti vähän sivuttaistilaa parkkirinteeseen, mutta siitä hyvä laite, että pienestäkin kornerista voi hypätä mitä vain pituutta ja korkeutta väliltä 10cm – 3m jos vain ländissä riittää pituutta. Yksi laite palvelee siis hyvin eritasoisia laskijoita aina aloittelijasta ammattilaiseen. Keväällä monella keskuksella on ollut tapana rakentaa iso korneri, jossa voi sitten ottaa laskijasta mittaa ilmalennon koossa.
Spine
Kaksi kaarta ”selät” vastaikkain. Voi olla tehty lumesta, jolloin päällä on yleensä muovituubi tai sitten tehty pressiboksimuovista, jolloin huipulla on metalliputki. ”Putki” voi olla myös ylempänä kun lumi, eli lumelta pitää vielä hypätä ylöspäin jotta pääsee putken päälle. Monesti nähty tälläinen laite on puusta viritetty ”kaide” spinen päälle. Yksinkertainen muoviputkispine on todella hauska ja monipuolinen parkkielementti.
Quarterpipe
Tutun Half-pipen puolikas, eli kaari rinteessä. Tätä vedetään yleensä aika suoraan kaarta kohti ja suoraan alas. Isojen quartereiden vetäminen on oma taiteenlajinsa, joka harvemmin onnistuu nykylaskijoilta. Pienempi quarter voi olla myös muovista tehty versio, jossa voi tehdä erilaisia ”liptrickejä” eli ”matkia” skeitillä kaarien reunalla tehtäviä temppuja.
Wallride
Yleensä hieman vino seinä, johon voidaan esimerkiksi hypätä hyppyristä. Tämän päälle voidaan yhdistää myös metalliputki. Monesti A-mallinen, jossa seinä on molemmilla puolilla, samaa elemenettiä voidaan eri vuosina käyttää sitten joko spinenä tai wallridenä, sekä sitä voi vetää oikealta ja vasemmalta. Monia eri kaltevuustasoja, osa jopa pystysuoria. Näissä voidaan simuloida myös katulaskusta tuttuja temppuja, joissa hypätään seinälle ja siitä jopa alla olevaan handrailiin.
Doghouse
”Koirankoppi” muistuttaa hieman A-mallista wallrideä, mutta sen sivut ovat loivemmat. Monipuolinen laite, jota voidana käyttää sivuttaishyppyrinä tai pressiboksin tapaan, riippuen vähän miten boksi on laitettu ja miten jyrkät sen sivut ovat. Muistuttaa siis klassista Ressun koirankoppia harjakatolla.
Elephant rail
Rainbow ja banana yhdistettynä peräkkäin. Eli ensin mennään ylös, sitten alas ja lopusta vielä pieni ”hyppyri” – varsin hauska pressiboksi esimerkiksi juniorparkeissa. Vuoristoradassa on aina tunnelmaa, siksi lapset rakastavat mennä näitä suksilla ja laudalla. Harvemmin nähty reilinä, mutta näitäkin löytyy.
Pole
Ylöspäin menevä reili. Yleensä pieni hyppy sisään, jos mitään. Eli reiliin voi ajaa vain päästä sisään ja hypätä ulos. Yleensä putken pään ja ländin väliin kannattaa jättää flättiä, ettei putkestä lennä liian isosti pohjalle. Monesti slope-kisoissa nähty isompi versio ”cannon” meinaa ”kanuunan” näköistä putkea ison slope-hyppyrin nokalla, jota vedetään käytännössä samoilla vauhdeilla kun hyppyriä ja liu’utaan nopeasti matkalla putkea pitkin. Mahdollistaa jopa pään yli tehtävät temput, voltit, rodeot ja vastaavat ulos reilistä. Isona vaativa ja jännä laite, joska putkea pitää vetää todella lujaa, mutta pienempi pole sopii hyvin eritasoisille laskijoille.
Reilivalmistajia:
RSRails (Kotimaista tuotantoa)
Teksti ja kuvat: Mikko Kempas
