Kanttikulma, mikä se on ja mitä sillä on merkitystä?
Kun laskettelusuksi lähtee tehtaalta, suksen sivukantit on ajettu lähes poikkeuksetta 90-asteen kulmaan, pois lukien vain pelkästään kilpailukäyttöön tarkoitetut välineet. Monikaan uuden suksen ostaja ei asiaa sen enempää ajattele, vaan polkaisee sukset jalkaan ja menee mäkeen. Ja miksipä sitä välttämättä sen enempää miettimäänkään, kyse on kuitenkin tavalliselle laskettelun harrastajalle melko olemattomasta asiasta. Vai onko?
Aloituskuva: Kanttikulman muuttamiseen tarvitset apukantin poistajan, jolla saadaan ylimääräinen suksen sivuvallin muovi ja metallinen apukantti poistettua niin, että varsinaista suksen kantin kulmaa voi lähteä muuttamaan. Tässä on myös hyvä käyttää jotain pientä harjaa tai pensseliä jolla voi pyyhkiä ylimääräiset metallihiukkaset työstämisen välissä pois, niin ettei ne ajaudu vahingossa suksen pohjamuoviin. Suksen kantin voi myös värittää tussilla ennen varsinaista viilaamista. Tällöin on helpomi havaita milloin kantti saavuttaa halutun kulman.
Meillä Suomessa laskettelu tapahtuu pääasiassa kovalla pakkaslumella, josta valtaosa on vielä näin alkukaudesta keinotekoisesti valmistettua tykkilunta, joka taas on rakenteeltaan vielä huomattavasti kovempaa kuin taivaalta satava luonnon lumi. Pohjoisen pallon puoliskon kylmät olosuhteet tekevät vielä sen, että meillä yksittäisen lumikiteen sakarat ovat huomattavasti terävämpiä mitä esimerkiksi Keski-Euroopassa. Näistä syistä, joskin karkeasti yleistäen, suksen kantti myös tylsyy Lapin tuntureilla nopeammin kuin mitä Alpeilla.
90-asteen kulmaan ajettu suksen sivukantti tuntuu terävältä vain hetken ja sen tylsymisen myös huomaa hyvin nopeasti laskiessa. Suksea on vaikea saada pitämään ja tuntuu, että se luistaa tai ikään kuin pettää alta. Tällöin käännös lähtee vielä kantillaan, mutta käännöksen keskivaiheilla, kun paine sukseen on kaikkein voimakkainta, suksi pettää ja käännös jää ikään kuin kesken. Uuden suksiparin ostajan tulisikin tehdä suksen käyttöönottohuolto tai vähintäänkin käyttää sukset huollossa ennen ensimmäistä laskupäivää. Kirjoitin numeroon Edge 3/2020 melko kattavasti laskettelusuksen huollosta, joten jätetään itsetoisto vähemmälle ja keskitytään nyt vain kantin kulman viilaamiseen.
Mikä kulma mihinkin?
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että rinnekäyttöön hankitun suksen sivukantti ajetaan aina vähintään 88-asteen kulmaan. Tämä toimii jokaisella laskettelun harrastajalla, vauvasta vaariin. Takamaastojen puutereissa tai pakkasen ja tuulen pakkaamalla ”peltikatolla” kanttikulmalla ei ole niin suurta merkitystä, koska alusta on kaikesta huolimatta ajettua rinnettä pehmeämpää.
Jos tuntuu, että 88-astetta ei riitä, niin mitä sitten kannattaa tehdä? Ihan ensimmäiseksi valtaosalle riittää käynti hiihtokoulussa ja oman laskutekniikan hiominen paremmaksi, mutta toisaalta ei kanttikulmien säätäminen tietäänkään mikään rikos ole. Hyvä olisi kuitenkin tiedostaa, että jos kulmaa muuttaa jyrkemmäksi, niin sen muuttaminen takaisin syö verrattain paljon kanttia, ja näin ollen suksen käyttöikä lyhenee. Kanttikulman muutoksella haetaan ja saavutetaan pidon kasvamisen lisäksi, toki hieman suksesta riippuen, aggressiivisuutta hiihtovälineeseen. Niinpä hyvin vauhtia kestävän suurpujottelutyyppisen suksen kanttia ei välttämättä kannata viilata alle 87-asteen, kun taas kääntyvämmän ja myös ehkä hieman hitaammissa vauhdeissa laskettavan pujottelusuksen voi osaava laskija viilata jopa 86-asteeseen.
Sivukantin asteluvut eivät todellisuudessa pidä koskaan täysin paikkansa, koska pohjapuolen kantti on hyvä teroittaa 0,5 – 0,7 asteen kulmaan myös. Tehtaalta tulleessaan pohjapuoli on vähän suksesta ja mallista riippuen lähes tai täysin suora. Ensimmäisessä huollossa suksen pohjan suoruus on hyvä kuitenkin varmistaa ajattamalla sukset koneessa ja samalla muuttaa pohjapuolen kantin kulmaa hieman. Tämä tehdään sen vuoksi, että suksen saa paremmin kulkemaan pohjallaan ja kantti ei ”hauko” niin helposti pienistä suksen sivuttaisliikkeistä.
Kisalaskijan kanttikulmat
Pienimpien lasten ikäsarjoissa kanttikulmat on hyvä pitää 88-asteessa, mutta jo U-12 sarjalaisen kantit on hyvä viilata 87-asteeseen. Seuraavassa ikäluokassa pujottelusuksen voi huoletta teroittaa astetta terävämmäksi ja tapauskohtaisesti myös suurpujottelusuksen.
Levin maailmancupissa käytetyin kanttikulma on 86-astetta, vaikka terävämpiäkin on joskus nähty. Levin rinteelle on ominaista sen alkuosan loivuus jossa suksen tulisi kulkea mahdollisimman paljon pohjallaan, jotta vauhdin saa pidettyä kiihtyvänä. Tällöin juuri pohjapuolen kanttikulmalla on suurempi merkitys kuin sivupuolen, mutta kun tullaan jäiselle jyrkälle, sivukantin kulma astuu pääosaan. Ilman vähintään 86-asteen kanttikulmaa ei Levi Blackin loppujyrkkää jäisessä kilpailuolosuhteessa yksinkertaisesti pysty laskemaan.
Teksti ja kuvat: Teemu Moisio
