Vuonna 2011 jyväskyläläiset juureni olivat harvinaisen ylpeitä, kun nettiin ladattiin jyväskyläläisten junioreiden video, Real Skifi, Episode 1. Laajavuoresta ponnistaneet kolme täysi-ikäisyyden molemmin puolin olevaa nuorta miestä laskivat luovasti omalla rosoisella tyylillään monien sydämiin heti.
Teksti: Saana Saltevo Kuvat: Max Steffansson, Hannu Korpela, Ali Uura, Real Skifi arkistot
Episodeista sai katsella itselle tuttuja laskupaikkoja Laajavuoren lisäksi Harjulta, Norssilta, Kortepohjasta, Köhniön järveltä, Jyväskylän kaupungin kirjastolta, yliopistolta ja vaikka mistä. Reilut 13 vuotta myöhemmin nuo nuoret miehet ovat valmistuneet ammattiin ja aikuistuneet ja Episode 21 on tulossa joulukuun 2024 lopulla nettiiin, samoihin aikoihin uuden EDGEn kanssa. Mitä kaikkea näihin vuosiin on mahtunut?
Real Skifin alkuvuodet
Real Skifi on laskukollektiivi, joka on vuosien saatossa hioutunut yhteen johonkin kaveri-, lasku- ja työporukan välimaastoon. Haastattelin juttuun Juho Kilkkiä (s. 1992), joka parhaansa mukaan muisteli alkuaikoja ja kertoi tuoreimpia kuulumisia porukasta. Muita jäseniä haastattelemalla osa muistoista ja tarinoista olisi voinut saada erilaisia vivahteita. Ryhmä on aina yksilöidensä summa. Ja joskus sitäkin enemmän.
Juhon laskuinnostus sai alkunsa Jyväskylän mäkisistä maastoista ja lumisista talvista 2000-luvun alussa. Juho oli kymmenen vanha, kun minnareilla temppuilu alkoi takapihalla kiinnostamaan, hyppyreistä oli mukava painaa isoveljien perässä.
Skeittireilit saatiin talveksi uuteen käyttöön ja kaikkien muiden aktiivisten pihapelien lisäksi keksittiin takapihalla vetää suksilla ja snowfly-lumilaudalla myös reilejä ja hyppyreitä. Pian Laajavuoren kausikortti oli kuitenkin hihassa ja Juho pääsi laskemaan isompiin mäkiin. Kodin lähiympäristön kaverit oppivat pian, että Juho menetetään pihapelivahvuudesta aina talveksi.
Jyväskylän vahva laskukulttuuri
2000-luvun alkupuolella Jyväskylän laskukulttuuri oli varsin rikasta ja junnuja pyöri Laajavuoren rinteillä aina koulun jälkeen. Mäestä löytyi myös vuotta nuoremmat kaksospojat Ilkka ja Verneri Hannula (s. 1993), joiden kanssa Juho alkoi laskea koko ajan enenevissä määrin. Intoa löytyi ja pojat kiersivät yläkoululaisina kisoja Laajavuoressa ja muualla. Kokemusta ja osaamista tarttui hurjapäille vuosien mittaan.
Pojat kutsuttiin mukaan muutamaa vuotta vanhempien laskijoiden, Okko Raitasen ja kumppaneiden laskusessareille kaupunkispoteille jo vuonna 2008. Tuohon aikoihin oli Jyväskylän keskustassa tai Harjulla liikkuessa aivan normaalia, että talvisin jossain aina vedettiin ja kuvattiin reilejä kävelijöiden ja pyöräilijöiden seassa.
Jyväskylän suksikulttuuri oli hedelmällistä ja kaudella 2009–2010 Okko Raitanen, Tommi Kostilainen ja Aarni Toiviainen perustivat kuuluisuuteen nousseen oman laskukollektiivin eli Nipwitzin. Erityisesti Verneri, mutta myös Juho ja Ilkka, pääsivät mukaan Nipwitzin kuvaussessareille kaupunkispoteille ja saivat omia klippejä leffoihin.
Kameran edessä temput onnistuivat ja Okko näki, että näissä tyypeissä on potentiaalia. Okko muisteleekin lämmöllä pienten junioreiden innokkuutta, kun kysyin haastattelua varten myös häneltä vähän neuvoja tekstiin. Jätkiltä puuttui kuitenkin vielä oma kuvaaja, mutta tämäkin ongelma oli ratkaistavissa.
Okko oli nähnyt Jyväskylän normaalikoulussa Janne Korpelan (s. 1994) kuvaaman ja editoiman BMX-parkour-videopätkän ja yhytti samassa koulussa olevan Vernerin ja Jannen. Sitten lokakuussa 2010 Janne, Ilkka ja Verneri kävivät vähäisillä ensilumilla hinkkaamassa ja kuvaamassa Halssilan koululla kääntyvää kinkkiä.
Kolme päivää myöhemmin myös Juho tapasi Jannen Laajavuoressa ja esittelyiden jälkeen Juho ja Verneri alkoivat vetämään reiliä ja Janne kuvasi. Janne editoi pätkät, lopputulos tyydytti ja tiimi pelasi hyvin yhteen. Seuraavaksi suunnattiin Harjulle laskemaan ja helmikuussa 2011 oli Episode 1 ulkona. Real Skifi oli syntynyt. Aitoa scifileffamateriaalia omalla twistillä.
Episodien kautta maailmalle
Ensimmäinen episode sai hyvän vastaanoton ja Vimeossa muutamia tuhansia katselukertoja. Neljän minuutin video levisi 2011 lähinnä Facebookissa ja katsojat olivat ihastuneet uudenlaiseen tyyliin. Kuten olin minäkin. Luovaa hulluttelua ja ennakkoluulotonta spottien käyttöä.
Juho antaa alkuvaiheen tapahtumista todella paljon kiitosta ja krediittiä Okolle ja Nipwitzille. Nipwitzin meno oli suunnitelmallista ja spotit isoja ja hyvin rakennettuja. Kuvaussessarit rakentamisineen veivät aikaa ja temppuja hinkattiin.
Oli hienoa, että junioritkin otettiin mukaan, mutta kaikkeen kuvaamiseen meni paljon aikaa ja innokkaat pojat olisivat vain halunneet laskea. Niinpä Real Skifin omat kuvaussessarit olivatkin alussa lähinnä matalamman kynnyksen spotteja pienellä raksaamisella, nimenomaan raakaa temppujen tekemistä ja laskemista. Siinä sivussa saatiin ehkä jotain kuvausmatskua. Ja se materiaali oli tuoretta, innokasta ja aitoa.
Episode 2 tuli jo maaliskuussa ja siihen oli rakennettu oma vinssi, joka myöhemmissä jaksoissa on näytellyt isoa osaa. Kolmas episode räjäytti jo pankin ja toi tunnettuvuutta ulkomailta asti. Se herätti kunnolla allekirjoittaneenkin mielenkiinnon, ei pelkästään siksi, että siinä laskettiin oman ala-asteen koulun pihan reilejä, mutta myös siksi, että siinä on muutakin kuin pelkkää perinteistä kaupunkilaskua.
Oli luovaa vinssin käyttöä ja skeittilaudat apuna sekä videopelimäistä kikkailua suksien kanssa. Enenevässä määrin jaksoihin tuli myös puhetta temppujen väliin ja persoonat alkoivat näkyä. Juho myös kertoo, että ulkomailta, erityisesti USA:sta, tuli paljon kommentointia siitä, kuinka ihmeellistä katsojista oli, että teinit saivat varsin vapaasti toimia ja temmeltää hiihtokeskuksessa aukioloaikojen ulkopuolella.
Isojen koneistojen ja tuotantoyhtiöiden sijaan meno oli kotikutoista ja silti jätkät sai ajaa kissalla ja vetää reilejä ankkurihissillä ylämäkeen. Sekö vasta eksoottista olikin. Varmaan katsojille tuli fiilis, että tuon porukan mukaan itsekin haluaisi. Ja samaistuminen nostatti suosiota.
Sponsorointi
Seuraavalla kaudella saatiin sponsoritoiminnalla jo kulut katettua lasku- ja kuvausreissuilta. Atomic on alusta asti toimittanut miehille suksia. Ja mitä ilmeisemmin ne ovat olleet melkoisen kovassa käytössä. Episode 4 näytti viimeistään, että pojat voi laskea millä tahansa alustalla eikä lumen puute ole mikään ongelma. Suksi liukuu kyllä, kun sen laittaa liukumaan. Pätkän lopussa alkoi näkyä sponsoreita.
Episode 5 alkoi Ilkan kuuluisuuteen nousseiden violettien farkkujen näennäisellä polttamisella ja jatkuu pidemmillä siirtymisillä. Episode 6:n aikoihin viimeistään kolme laskijaa hitsautuu videoillakin tiiviiksi kolmikoksi. 7. Episodi alkaa sellaisilla kaatumisilla reilien päälle, että ei voi uskoa luiden ja sisäelimien pysyvän ehjänä.
Jannekin sai kuvaustiimiin vahvistusta kuden aikana, kun Anton Geier (s. 1994) liittyi mukaan Real Skifiin. 2013 ilmestyi episodi 8, jossa luovuus ja spotit siirtyivät uudelle tasolle, porukka oli selvästi ottanut ison harppauksen eteenpäin. Alkuspiikit ovat loistava lisä ja Ilkan kädestä pidetty ylipitkä reili loistava.
Episode 9 on taattua leikkipuiston hyväksikäyttöä. Kamat hajoavat, mutta se ei haittaa, ja kuten he sanovat ”Kävi pieni mäihä eikä menetetty paljoo.” Episodi 10 on ensimmäinen kunnon kesälaskupätkä ja seuraavana huonolumisena talvena syntyi Episode 11, jossa laskettiin myös USA:ssa, jolloin lumi lähti Jyväskylästä jo helmikuussa.
Aikuisuuden ensiaskeleet ja opiskeluvuodet
2014 tiivis jyväskyläläinen porukka hajaantui ja otti askeleen kohti aikuisuutta. Miehet muuttivat vanhempien luota omiin koteihinsa ja opiskelemaan. Juho jäi Jyväskylään opiskelemaan liikuntatieteitä yliopistolle ja Anton tietojärjestelmätiedettä, kaksoset lähtivät Tampereelle, Ilkka teknilliseen yliopistoon ja Verneri lääkikseen. Janne lähti Otaniemeen opiskelemaan tuotantotaloutta.
2015 Real skifi otti askeleen eteenpäin ja kohti ammattimaisuutta, kun perustettiin osakeyhtiö ja toiminimet. Jannen tuotantotalouden opinnot tuottivat tulosta ja hyödytti koko porukkaa. Juuri Jannen business-neroudella saatiin vietyä firmaa eteenpäin, tuleva diplomi-insinööri osasi perustella yhteistyökumppaneille miksi kannatti lähteä mukaan ja mitä se maksoi.
Uudet asumisjärjestelyt, opiskelu ja muu elämä muuttivat myös laskemista, oli suunniteltava huomattavasti enemmän kuvauspäiviä ja mietittävä miten lyhyt aika käytetään hyväksi. Aikaisemmin aikaa kului paljon hengailuun ja laskettiin valtavia määriä, nyt piti keskittyä laatuun. Episode 12 ja 13 näkyivät rauhallisuutena, spotit oli valittu huolellisemmin. Oliko siinä ehkä sitä henkistä kasvua ja aikuistumistakin?
Episodien lisäksi myös muita laskupätkiä alkoi teemoittain ilmestyä nettiin lomittain. Oli mukavaa vaihtelua nähdä vieläkin luovempaa laskemista, jossa perinteiset reilit ovat sivuroolissa.
Luovuus elämäntapana
Keskustellessani Juhon kanssa tulee selväksi, että hän itse näkee oman ja muiden Real Skifin laskijoiden temput ja videot ihan normaaleina. Sellaisena arkena, jota kaikki tekevät.
”Kopioitiin vaan Nipwitzia” toistuu usein, kun yritän kysellä mistä alun luovuus kumpuaa. Mistä tulee tapa nähdä koko maailma leikkikenttänä, jokainen alusta laskualustana ja leikkipuistot reileinä? Mistä tulevat uniikit transferit ja laskemisen tuominen lähemmäksi muita urheilulajeja?
Tähän on vaikea saada Juholta vastausta, koska hän ilmiselvästi vain näkee maailman niin. Leikkikenttänä, jossa kaikki on mahdollista. Temppuilu on kuin hengittämistä, jokapäiväinen tapa elää. Ja siitä tulee Real Skifin aitous. Sitähän se laskeminen alunperinkin Juholle oli. Pihapeli, yksi muiden joukossa. Ilmeisesti porukassa ei mitään hulluimpia tai tyhmimpiäkään ideoita heti ammuta alas vaan lähtökohtaisesti kaikkea ollaan valmiita kokeilemaan.
Real Skifin tuotteistaminen
2016 pätkissä alkoi näkyä tuotesijoittelua, mutta meno oli aivan yhtä aitoa kuin aiemmin. Kylmä pohjoisen kierros episode 14:ta oli hyytävän hienoa katseltavaa ja juissimehut lensivät tempuissa. Episode 15 viilettää suurimmaksi osaksi Tukholman lähestulkoon lumettomilla kaduilla Motorolan avustamana.
Episode 16 on Fishermans Friendsin tukemana vielä lumettomampaa kesälaskua, jotain alamäkipyöräilyn, vesihiihdon, skeittauksen ja laskettelun välimuotoa. Mistä näitä ajatuksia tulee? 2017 julkaistiin episode 17, joka oli taattua talvilaskua leikkipuistojen keinuissa ja Jyväskylän reileillä.
Tämän jälkeen episodet jäivätkin pienelle tauolle, mutta miehet keskittyivät muiden kollektiivin videopätkien kuvaamiseen ja julkaisemiseen. Laskijat kävivät mm. laskusuksilla vetämässä järvellä wakeparkin hyppyreitä ja näyttivät mitä kaikkea laskijan pakuun kuuluu raksata. Myös korona-ajan Social Distancing sai oman jaksonsa.
Hämmentävää kyllä, tuotesijoittelu ja mainostaminen ei ainakaan allekirjoittanutta ikinä häirinnyt liikaa eikä ilmeisesti muutakaan yleisöä. Homma jatkui yhtä ”kotitekoisen” oloisena vaikka siirtyikin ammattimaisemmaksi.
Esimerkiksi Valio Akatemian mukaantulo 2018 toi taloudellista turvaa opiskelijoille. Kyllä Juho myöntää, että välillä oli paineitakin, kun oli aikarajat ja sopimuksissa sovitut klipit, jotka piti julkaista. Toki paineita toi sekin, että miehet halusivat olla tietyllä tasolla ja kehittyä vielä lisää.
Mutta näistä huolimatta tai näiden ansiosta porukka hitsautui yhteen todella tiiviisti. Laskeminen ja yhteiset hetket ovat antaneet paljon, mutta pelkkää iloa ja hauskuutta se ei aina ollut.
Juho muistuttaa, että päivät ovat monesti olleet todella pitkiä. ”Eivätkä kaikki perustarpeet ole olleet aina kunnossa, aina ei ole ollut lämmin, pirteä tai kylläinen olo.” No ei varmasti noilla tunneilla.
Real Skifin uusi aika
Vuosina 2018–2019 kuvaaminen oli hieman maltillisempaa ja Juhon polvesta korjattiin jo toistamiseen ACL eli eturistisidevamma, kova kuntoutus piti pois mäestä, mutta sai siitä onneksi hienon jakson julkaistua myöhemmin. 2019 hän oli kahden pienen lapsen isä ja valmistui liikuntatieteiden maisteriksi.
24 tuntia vuorokaudessa oli rajallinen määrä ja nukkuakin piti. Työ liikunnanopettajana olisi ollut järkevä ja turvallinen vaihtoehto, mutta kahta ammattia olisi ollut vaikea yhdistää perhe-elämään. Niinpä piti kutsua Real Skifin porukka koolle, kun iso päätös jatkosta oli tehty.
Työnhaku liikunnanopettajaksi sai jäädä, Juho halusi alkaa tehdä Real Skifiä työnään, ainakin 50–60 %:sti, jotta jäljelle jäävät prosentit voisi käyttää koti-isän työhön. Muu porukka otti uutisen ilolla vastaan ja Real Skifi sai jatkoa.
Monet tehtävät siirtyivät Jannelta Juholle, osa editoinnista ja kuvaamisesta sekä paljon järjestelyistä ja suunnittelusta. Juho kertoo, että ei ollut lainkaan varma, tulisiko työ elättämään, mutta sen verran hyvin osakeyhtiöllä meni, että hän oli valmis yrittämään ja kokeilemaan. Ja tuo kokeilu jatkuu onnistuneena yhä ja laskuspotteja voi etsiä samalla, kun pyöräilee lasten kanssa.
Samoihin aikoihin Vernerillä alkoi kypsymään lopettamispäätös. Lääkärin ammatti ja muu elämä alkoi viedä mennessään ja harjoittelulle jäi vähemmän aikaa. Reilien vetämisen herkkyys alkoi kärsiä ja muut ryhmän jäsenet joutuivat hieman puskemaan ja suostuttelemaan Verneriä vetämään temppuja. Pienen jäähdyttelyn jälkeen Verneri teki vielä yhden comebackin 2020 Valtran videolle ja sen jälkeen laskeminen Real Skifin kanssa sai jäädä.
2020 oli Real Skifin aktiivisin vuosi, materiaalia kuvattiin ja julkaistiin paljon, taiteellinen ulottuvuus kasvoi. Episodi 18 tuli ulos, laskijoina vain Juho ja Ilkka, lisäksi tuli ulos muitakin laskupätkiä. Tavoitteena oli tämän jälkeen, että yksi episodi julkaistaisiin kerran vuodessa ja lisäksi toki muutakin luovaa materiaalia.
Vuoden 2021 episode 19 oli isoa ja ehjää laskemista. 2022 alkaen Ilkan olkapään loukkaantumiset toivat vielä lisähaastetta, ja Juhon sanojen mukaan oli enää 1,5 laskijaa jäljellä. Kaatumisia tuli ja meni, olkapää lähti sijoiltaan liian usein. Miehet alkoivat käydä vähiin ja Janne alkoi jossain vaiheessa ehdotella, että pitäisikö porukkaan saada lisävahvistusta. Viimeisin episode 20 on julkaistu 2023 syksyllä ja edelleen Jyväskylästä löytyy isoja hienoja spotteja, joita ei aiemmin oltu vedetty.
Real Skifi on paljon muutakin kuin episodeja
Episodien rinnalla Real Skifi on julkaissut todella paljon muutakin mielenkiintoista ja eriskummallista materiaalia vaikka poikien tarinaa tässä haastattelussa episodien rinnalla onkin kuljetettu.
Jos episodet ovat pääosin katutaidetta ja mitä kummallisempien reilien laskemista niin ryhmän muut videot ovat pääsääntöisesti 5–15 minuutin mittaisia yhden teeman ympärille rakennettuja taideteoksia, joihin on selvästi käytetty aikaa myös suunnitteluvaiheessa ja jälkityössä.
Laskeminen lumella on rauhaisaa, mutta hullua. Kesälaskua vedetään erilaisilla alustoilla, vesihiihtoa laskusuksilla vinssien ja traktorien perässä. Katulaskemisen lisäksi nähdään myös vapaalaskua sanan virallisemmassa merkityksessä eli puuterilaskua otsalampuilla Multamäestä. Tosin kaikki näiden herrojen laskeminen on vapaata.
Oman jakson saa tarina Juhon ACL:sta rehellisine kommentteineen. ”Sain oppia, että leikkaus ei olekaan RESTART-nappula. Ei ainakaan joka kerta.”, hän sanailee.
Laskemiseen yhdistetään myös koripallon, jalkapallon ja jonglöörauspallon kanssa temppuilua sekä tietenkin skeittilautaa. Multisporttia parhaimmillaan. Korona-aikana ihmeteltiin turvavälejä ja rakennettiin pakua.
Valtran kanssa yhteistyössä tehtiin traktoriavusteinen laskupätkä, jonka viimeinen temppu on uskomaton ajoituksineen. Ja kaikki näyttää niin helpolta. Onneksi on myös kaatumisia ja treenejä välillä kuvattu. Helppoa tämä ei ole koskaan ollut, eivätkä temput ilmaiseksi tule.
Ajan kanssa produktioihin on tullut mukaan muutakin kuin laskemista, mikä on vain hyvä asia. Jaksojen käsikirjoittaminen ja suunnitteleminen on tuonut syvyyttä mukaan ihastuttavalla tavalla.
Fysiikan lakeja on todennettu laskemalla ja hakemalla vipuvartta käsipainoista (Newtonin lait) ja ajan kulumista ihmeteltiin Tenetissä (josta kannattaa todellakin katsoa myös explaned-versio). Maailma on ihmeellinen ja pätkä kiehtovan hieno.
Sopivaa nörtteilyä akateemisille laskijoille, jota tämä porukka tosiaan on. Transitionin leikkaukset on hämmentäviä ja pätkää jaksaa katsoa useaan kertaan. ”Mitä juuri tapahtui?”, kysyivät aivoni usein. Rakastan ideaa erilaisista siirtymistä.
Kokopitkä 1 h 38 min produktio Real Skifin koko matkasta julkaistiin kaksi vuotta sitten, Mad professors of skiing, jota suositan kaikille faneille katsottavaksi, jos vain TikTok-Instagram-Snapchat-maailmaan tottuneen keskittymiskyky siihen riittää.
Tulevaisuus
Tulevaisuus on Real Skifin kohdalla hetkessä elämistä ja jatkamista niin pitkään kuin on edellytyksiä. Juho pohtii toiveikkaan realistisesti, että niin kauan kun on terve, on rahoitusta ja on porukkaa, niin Real Skifi jatkaa eloaan.
Mutta jokaisen noista kolmesta voi menettää hyvin helposti. Ja sen ymmärtäminen tekee myös kiitolliseksi siitä, että on terve. Ja että on rahoitusta ja että on porukkaa. Mutta rauhallisesti Juho myös toteaa, että Real Skifi ei ole maailman tärkein asia. Nykyään Juho kuvaa itseään leikkisästi maailman vähiten laskevaksi ja reissaavaksi ammattilaskijaksi.
Mutta se laskuporukka. Se on jatkon kannalta yksi kolmesta tärkeimmästä. Vuonna 2024 aika alkoi vihdoin olla kypsä uusille laskijoille. Juho halusi säilyttää jyväskyläläisyyden ja mietti porukkaan sopivia laskijoita.
Toiveena oli myös löytää hiomattomia timantteja, ei liian valmiita eli vanhoja laskijoita. Mukaan kysyttiin Elias Lajusta (s. 2007) sekä Kalle Tenhusta (s. 2006). Hetken mietinnän jälkeen pojat lähtivät mukaan ja tarkkasilmäisimmät ovatkin saattaneet bongata nuoret miehet jo Real Skifin muutamista instapätkistä, vaikka todellinen ensiesiintyminen tulee vasta 27.12.24 julkaistavassa episode 21:ssa. Mutta julkista se on vihdoin, Real Skifi on kasvanut ja elää ja voi hyvin! Jatkoa on tulossa.
Myös maailmalla uskotaan Real Skifin taikaan ja porukalta on viiden minuutin pätkä lokakuussa 2024 julkaistussa Warren Millerin leffassa 75 mm Shaun Whiten, Jeremy Jones ja Max Hitztigin kanssa. Kelpo seuraan ovat herrat päässeet laskemaan. Jyväskyläläistä aitoa skifiä parhaimmillaan. En malta odottaa, miten aidot laskuscifielokuvat jatkossa kehittyvät.
