Suomen Lapissa on paljon mainioita talvipyöräilyreittejä. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitsee erittäin laaja pyöräilyreitistö, jonka avulla pääsee mainioiden laskupaikkojen äärelle.
Suksien kuljettaminen polkupyörällä on oma haasteensa. Lisähaasteita tuo, mikäli pyörällä olisi tarkoitus ajaa maastossa ja suksien kiinnityksen pitäisi kestää rytkytystä.
Kevättalven kohteena oli Ylläksen takamaastot, ja kuljettimiksi valikoituivat Haibaikin täysjousitettu sähköfättäri (4”) sekä Tunturin jäykkäperäinen e-max sähköfättäri (4,8”). Mukana reissussa oli satulaputkeen kiinnitettävä tavarateline, joka sopi mainiosti Tunturiin. Haibaikissa on hissitolppasatula, joten siihen se ei sopinut.
Huolellinen kiinnitys
Täysjoustopyörään ei oikein löytynyt muuta suksien kuljetusvaihtoehtoa kuin laittaa sukset A-mallilla reppuun. Kuljetusmallin riesana on korkeus, eli puisissa maastoissa saattavat oksat tarttua suksen kärkiin ja kaatuessa pyörän päältä solahtaminen ei käy kovinkaan sukkelasti. Myös aika ylhäällä heiluva massa haittaa paikoin pyöräilyä.
Tunturiin sukset sai sidottua vakaasti siten, että suksen kärki on ohjaustangon putkessa ja takaosa siteestä alkaen tavaratelineessä kiinnitettynä. Suksen oikea kohta oli aika tarkka, sillä liian pitkällä edessä kärki esti pyörän vaijereiden liikkumista haitaten ohjaamista. Liian eteen laitettuna suksen side myös hankasi polkiessa reittä. Toisaalta liian taakse laitettuna kantaan jäi liikaa vipuvartta, ja suksi pääsi helpommin heilumaan kuopissa.
Moderneilla monoilla on hyvä fillaroida
Moderneissa randomonoissa nilkka taipuu kävelyasennossa aika mukavasti. Niissä on myös kumipohjat, jotka pysyvät kohtuullisen hyvin kiinni maastopyörän avopolkimissa. Polkutuntuma ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä ainakin sähköavusteisella pyörällä ajettaessa. Samalla myös ratkeaa monojen kuljettamiseen liittyvät haasteet ja välineiden vaihtokin sujuu jouhevammin, kun monot ovat jo valmiiksi jalassa.
Jouhevammin takamaastoon
Reittien huolto oli lopetettu Ylläksellä koronaviruksen johdosta jo useita viikkoja aiemmin. Hoitamattomia latupohjia sekä kantohankea pitkin pääsi kuitenkin ajelemaan mukavasti Pallas-Yllästunturin kansallispuiston offareille. Ajoitus oli tärkeässä osassa, sillä iltapäivästä lumen pinta alkoi pettämään ja fillarointi meni paikoitellen enemmän kaatuiluksi. Onneksi lumi on pehmeää!
Jouhevimmillaan keskivauhti metsikössä oli yli 15 km/h, kehnoimmillaan kilometriin meni 47 minuuttia. Mikäli reitit olisivat olleet huollettuja, kuten normaalisti, siirtymät olisivat olleet erittäin jouhevia.
Pyörällä mäkeen
Läskipyörä tai pyörä ylipäätään on mainio tapa siirtyä laskupaikkoihin. Ylläksellä fättäri mahdollisti nopeahkon siirtymisen paikkoihin, joihin muuten pääsisi vain tuntien skinnausten jälkeen. Samalla sai hoidettua alkuverryttelyn.
Valitut suksen kuljettamisen keinot olivat ihan hyviä, mutta eivät täydellisiä. Optimaalinen kiinnitys olisi riittävän matalalla, ettei se häiritsisi polkemista eikä osuisi oksiin. Vakaa kiinnitys helpottaa huomattavasti pyörän tasapainon hallintaa esimerkiksi pehmeällä lumella ajaessa.
Teksti ja kuvat Jussi Ovaskainen
