Etusivu / Artikkelit / Vapaalasku / Laskulinjan valinnalla on väliä

 

Normaali tapa mennä laskemaan offarille on ottaa hissi ja suunnata sukset tai lauta alamäkeen sinne, missä kukaan ei toivon mukaan ole käynyt sotkemassa lunta jo entuudestaan. Toinen tapa on valita laskut sen mukaan, minkälainen on oma sisäinen mielikuva mäenlaskemisesta. 

Laskuleffoissa näkee laskijoiden tekevän mitä uskomattomimpia laskuja, mitä käsittämättömimmissä paikoissa. Miten on inhimillisesti ylipäänsä mahdollista tehdä niitä asioita, joita nämä laskijat tekevät ja miten on ylipäänsä mahdollista löytää tiensä alas suunnistamalla mäkeä alas valon nopeudella? Vaikka kyse on totta kai käsittämättömästä taidosta, rohkeudesta ja selkeästä sekopäisyydestä, on linjavalinnalla ja sen lukemisella ratkaiseva merkitys näissä suorituksissa. Tässä helppoja ja hyviä vinkkejä jokaiselle siitä, mikä merkitys linjavalinnalla on, miten löytää oma laskulinjansa ja miten parantaa linjan lukemistaitoja.

Oikea linja takaa nautinnon

Laskulinja on kaikki se laskeminen, mikä tapahtuu niiden pisteiden välissä, mistä lähtee laskemaan ja missä lopettaa kyseisen laskun. Siihen väliin mahtuu kaikki mahdollinen: kivikot, kalliot, pysähdykset ja tauot; ihan jokainen asia, mitä tapahtuu laskun aikana. Linja määrittää matkan kulun, alastulon turvallisuustekijät, keston, pituuden ja sujuvuuden. Laskulinjan valitsemalla oppii myös havainnoimaan ympäristöä paremmin ja oppii liikkumaan vuorilla tai tunturissa. Tämän lisäksi laskulinjan valinnalla on mahdollista myös oppia laskemaan paremmin. Linjan valitseminen on samalla sekä hauskaa että turvallisuustekijä mäessä ollessa. 

Paras tapa löytää laskulinja on tutustua mäkeen ennalta. Nykyajan sovellusten kautta laskuja voi tutkailla jo ennalta Google Earth -sovelluksen tai vaikka Fatmapin kartan avulla. Pelkkä korkeuskäyräkartta ei ole riittävä, vaikka onkin hyvä olla olemassa. Paikan päälle päästyään paras tapa löytää laskulinja on tutkia mäkeä alhaalta päin katsottuna. Tutustumiseen tulisi käyttää riittävästi aikaa, jotta voi poimia itselleen sopivan laskulinjan. Mäestä on hyvä poimia itselleen sopivia asioita ja niitä kohtia, mitkä soveltuvat omaan laskutyyliin. 

Monesti mäkeen mennessä hypätään hissiin ja hiihdetään laskun päälle niin sanotusti takakautta eli näkemättä sitä, minne on laskemassa. Tällöin on mahdotonta nähdä, mitä mäki pitää sisällään ja mitä vaikeuksia voi odottaa edessä lymyilevän. Tällaisissa tapauksissa ennakkotyö on tärkeää ja mahdollistaa jopa tämän kaltaisen tavan lähestyä mäkeä. 

Kuvakaappauksia rinteestä 

Jos itse menen laskuun niin sanotusti takakautta, niin tapanani on ottaa kuvakaappauksia karttasivuilta ja tutkia ja vertailla niitä paikan päällä oleviin maastonmuotoihin. Laskulinjaa valitessa on siis tärkeää tietää, mitä asioita mäessä voi odottaa kohtaavansa. Tämä korreloi sen suhteen, mikä on oma taitotaso laskullisesti ja tämä taas puolestaan sisältää yleensä maaston vaikeustason. Aloittelijan kannattaa aloittaa helpoista maastoista. Taitojen kasvaessa voi siirtyä vaikeampaan maastoon. Helppo maasto on yleensä loivempaa ja sisältää vähemmän esteitä maastossa kuten puita, kiviä tai kallioita. Laskualue on myös yleensä avarampaa, ellei jopa täysin aukeaa aluetta.

Tunnusmerkit talteen

Miten sitten luovia alas mäkeä, kun linja on katsottu? Laskulinjaa tutkiessa on hyvä poimia mäestä tunnusmerkkejä, joiden mukaan suunnistaa alas päin. Näitä ovat erilaiset kivet tai maastonmuodot, painaumat, kummut ynnä muut, joiden perusteella voi laskun edetessä päätellä, missä kohtaa mäkeä on menossa ja tehdä päätöksiä suunnan ja vauhdin muutoksista. Tunnusmerkkien mieleen painaminen on sitä tärkeämpää, mitä haasteellisemmassa maastossa laskee. Näiden opettelu ja tutkailu antaa laskijalle varmuutta tulevasta mäestä. Opeteltuaan reitin voi laskun suorittaa rentoutunein fiiliksin ja samalla voi helpommin löytää flow-tilan. On hyvin yleistä, että alhaalta mäkeä katsottuaan laskijalle tulee tunne, että osaa luovia mäen alas helposti ja vaivattomasti, mutta ylös päästyään onkin täysin hukassa sen suhteen, mistä kohtaa lasku tulisi aloittaa ja minne pitäisi laskea. Monet helpotkin asiat näyttävät ylhäältä päin katsottuna hankalilta ja laskun edetessä ei todellakaan halua huomata olevansa hukassa. 

Lumiolosuhteet huomioon

Lunta on useampaa laatua kuin monelta löytyy kalsonkeja. Lumen laatu taas määrittää linjavalintaa. Mitä parempi lumi, sen haasteellisemman linjan voi valita. Vaihtelevissa olosuhteissa linjavalinta on usein konservatiivisempi. Sama mäki kahdella erilaisella lumella on täysin erilainen laskettava. Kovalla alustalla virhemarginaalin määrä on ratkaisevasti pienempi kuin erinomaisella lumella. Hyvällä lumella laskettaessa riskinottokyky on huomattavasti korkeampi kuin kovalla lumella ja laskuvirheiden korjaaminen on huomattavasti helpompaa. 

Linjavalintaa tehdessä on otettava huomioon myös lumiolosuhteet. Näitä tekijöitä ovat muun muassa viime aikoina vallinneet olosuhteet, mäen ilmansuunta, kellonaika milloin lähtee laskemaan alaspäin ja auringon vaikutus lumeen laskun eri kohdissa. Hyvä esimerkki tällaisesta auringon vaikutuksesta on esimerkiksi kurulasku, missä kurun toinen laita voi olla auringon polttamaa lunta tai auringon liisteröimää lunta ja kurun toinen laita on vielä täysin priimaa kylmää lunta. Laskulinjan valinta kehittää ymmärrystä ympäristöstä ja ennen kaikkea se kehittää laskemista.

Metsälaskussa omat haasteensa 

Metsälasku on yksi hauskimmista tavoista viettää laskupäivää. Lumen laatu on usein metsässä tasaisempi, kuin avoimella johtuen metsän suojaavasta vaikutuksesta. Metsä suojaa sekä tuulelta että auringon vaikutukselta. Monelle kuitenkin tuottaa ongelmia metsän ominainen tekijä eli puut. Metsässä on hyvä katsoa pitkälle alamäkeen ja pyrkiä löytämään puiden seasta pitkä aukko, johon on helppo alkaa sovittelemaan käännöksiä. Suuri virhe tapahtuukin usein siinä, että metsässä laskiessa laskettelija keskittyy väistelemään puita eikä keskity laskemaan kaikkea sitä tyhjää tilaa, joka on puiden välissä. Sitä on usein huomattavasti enemmän pinta-alaltaan kuin itse puiden peittämää alaa. 

Kännykkäsovellukset ja kartat auttavat reitin suunnittelussa. 

Yleisesti ottaen linjavalinnan kannalta muodoltaan helpompi on konkaavi eli kovera mäki. Tällöin on mahdollista nähdä koko lasku ylhäältä alas asti. Tällaisen mäen päällä on helppo poimia tuttuja ja mieleen painettuja muotoja tai maastomerkkejä laskun varrelta. Toinen vaihtoehto onkin sitten huomattavasti haasteellisempi. Se on ylhäältä lähdöstä pyöreän muodon taakse katoava lasku eli konveksi mäki. Ylhäällä laskusta näkyy vain murto-osa, mäki katoaa jalkojen alta ja alhaalla näkyy lähdöstä vain odottava tyhjyys. Tällöin ylhäällä monoja kiristellessä pitääkin olla kohtuullisen varma maamerkeistä, joiden ansiosta voi lähteä suunnistamaan mäkeen. Hyvä tapa laskea pyöreän muodon taakse katoavaa mäkeä on aloittaa hitaammin ja lisätä vauhtia lopulta, kun on päässyt pyöreän alun ohi yleensä kohtaan, missä mäki alkaa pudota tasaisemmin alas päin ja mistä mahdollisesti näkee jo koko mäen. 

Tärkeintä on turvallisuus

Lumivyöryt on aina syytä ottaa huomioon, kun liikutaan rinteiden ulkopuolisessa maastossa. Tämä pätee myös laskulinjaa valittaessa. Aina ennen laskua on hyvä tehdä suunnitelma vyöryjen varalta. Löytyykö laskun varrelta paikkaa, minne laskea turvaan, jos laukaisee vyöryn. Jos taas on tiedossa, että mäki lasketaan osissa, niin onko laskun aikana mahdollista mennä suojaan odottamaan ryhmän muita jäseniä? 

Blumin vinkit vapaalaskuun

  • Aloita taitotasoasi vastaavasta mäestä
  • Poimi tunnusmerkit mieleen laskun varrelta (esimerkiksi kivet, painanteet, puut ja varjot ovat hyviä apuja suunnistettaessa).
  • Käytä riittävästi aikaa tutustuessasi mäkeen.
  • Mäki näyttää hyvin erilaiselta ylhäältä päin katsottuna kuin alhaalta.
  • Konkaavi eli kovera mäki on helpompi hahmottaa kuin konveksi eli kupera.
  • Metsässä laske tyhjää tilaa, älä puita.
  • Tee suunnitelma lumivyöryjen varalta.
  • Ole luova, leiki maastonmuotojen kanssa.

Varusteita linjan suunnittelemiseen 

  • Kiikarit
  • Google Earth, Fatmap ja muut 3d-sovellukset
  • Korkeuskäyrät
  • Jyrkkyyskäyrät
  • Kuva mäestä
  • Drone, jos jaksaa kantaa mukana. Dronella voi lentää mäen yläpuolelle katsomaan, miltä mäki näyttää.
Jan-Erik Blomberg menossa seikkailuun.

Teksti ja kuvat: Jan-Erik Blomberg

Edellinen

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
0