Etusivu / Artikkelit / Vapaalasku / Lumivyöryvaara – Vapaalaskijan painajainen vai hallittavissa oleva riski?

 

Kuluva talvi on osittain Etelä-Suomen hyvästä lumitilanteesta sekä vallitsevasta koronapandemiasta johtuen ajanut ihmiset harrastamaan ja liikkumaan entistä enemmän ulos. Urheilukauppojen suksihyllyt ammottavat tyhjyyttään, olipa sitten kyseessä maastohiihtovälineet, lasketteluvälineet tai oikeastaan, mitkä tahansa lumella liikkumiseen soveltuvat kulkimet. 

Samaan aikaan talvi on ollut pohjoisen tuntureilla ehkä hieman normaalia vähälumisempi ja kuten tuntureilla aina myös tuulinen. Oman lisähaasteensa puuterilunta kaipaaville on tehnyt pitkään jatkuneet pohjoisen pakkasjaksot, ja näin ollen kunnollisia pohjia ei ole päässyt kunnolla syntymään rakkakiven päälle. Niinpä lumi ei ole päässyt kunnolla kiinnittymään, ja tuulet ovat osaltaan tehneet sen, että lumi on kerrostunut ja kinostunut. 

Lumiturvallisuusvälineiden tarkistus on syytä muistaa tehdä aina, ennen kuin sukset laitetaan jalkaan ja varsinainen retki alkaa

Lumivyöryn synty ja vyörytyypit

Lumivyöryn syntyyn vaikuttavat seuraavat tekijät: lumen paino, rinteen kaltevuus, lumikerroksen ja sen alapuolisen pinnan välinen kitka sekä lumikiteiden välisten sidosten jännitys eli lumen koheesio. 

Lumivyöryt jaetaan neljään eri päätyyppiin: irtolumivyöryyn, laattavyöryyn sekä loska- ja jäävyöryyn. Näistä tyypillisimmät Suomessa sattuvat vyöryt ovat joko irto- tai laattavyöryjä. Kummatkin yleisimmistä vyörytyypeistä voivat koostua joko kuivasta tai märästä lumesta, joten ulkolämpötilalla ei ole suoranaista merkitystä, syntyykö vyöry vai ei. Kyse on pidemmän ajan sääolosuhteiden vaihteluiden summasta yhdistettynä lumeen kohdistuvaan paineeseen, lumen koostumukseen sekä pinnan kaltevuuteen. 

Irtolumivyöry lähtee useimmiten liikkeelle yhdestä pisteestä ja alaspäin liikkuessaan levenee kiilamaiseksi vyöryksi. Sataneiden lumihiutaleiden sakaroiden sulaessa pois jäljelle jää lumikiteitä, jotka kiinnittyvät toisiinsa ja lumi asettuu paikoilleen, eli lumi niin sanotusti stabiloituu. Stabiloitumisen kestoon kuluva aika riippuu lämpötilasta. Lämpimällä säällä lumen kiinnittyminen voi olla hyvinkin nopeaa, kun taas kylmällä kelillä aikaa voi kulua useampi vuorokausi. Jos lumi ei stabiloidu kunnolla, lumikiteiden sidokset jäävät heikoksi ja saavat aikaan lumivyöryn. Tätä voi vielä tehostaa pitkään jatkuva lumisade, jossa lumi ei kerkeä kiinnittymään, ja lumen paino kasvaa jo itsessään niin suureksi, että se laukaisee irtolumivyöryn. 

Laattalumivyöry syntyy lumen kerrostuessa, kun eri lumityypit kasaantuvat päällekkäin ja väliin muodostuu heikkoja lumikerroksia. Tällöin alempana sijaitsevat heikot lumikerrokset pettävät, ja vyöry lähtee jopa satoja metrejä leveänä laattana liikkeelle. Kokemattomalle liikkujalle laattavyöry on sikäli petollinen, että lumen pinta voi tuntua suksen alla kovalta ja turvalliselta, mutta jalkojen alla lumessa sijaitseekin sääolosuhteiden vaihtelusta syntynyt heikko ja huonosti kiinnittynyt kerros, ja näin ollen laskija laukaisee vyöryn. Niinpä etenkin laattavyöryjen varalta pitkäkestoinen sääolosuhteiden vaihtelun tuntemus sekä erityinen varovaisuus ovat hyvä henkivakuutus. Joulukuista vesisadetta ja sitä seurannutta lumen pinnan jäätymistä on kokemattoman mahdoton havaita liukkaan pinnan päälle sataneen metrin paksuisen lumipakan päältä, jollei tiedä, mitä tekee.  

Kun kaikki riskitekijät on otettu huomioon, skinnailuun voi suhtautua iloisin mielin, vaikka rinneolosuhteet olisivatkin haastavat.

Lumivyörymaastot

Lumivyörymaastoiksi luetellaan kaikki sellaiset maastotyypit, joissa lumivyöryn synty on mahdollista. Vyöryherkkyyteen olennaisimpana tekijänä vaikuttaa maaston jyrkkyys ja näin ollen kaikkia yli 25 asteisia rinteitä voidaan pitää lumivyörymaastoina. Toki vyöry voi syntyä loivemmillakin rinteillä, mutta se on erittäin epätodennäköistä. Kun rinteen jyrkkyys kasvaa lähelle 35 astetta, vyöryherkkyys lisääntyy merkittävästi. Muita rinteen vyöryherkkyyteen ja vaarallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa rinteen ilmansuunta, vallitsevat tuulet, puusto sekä muut tekijät, joihin irtoava lumi ankkuroituu. Myös niin sanotut maastoansat kuten syvänteet, pudotukset, kivet ja puusto lisäävät olennaisesti lumivyöryn vaarallisuutta. 

Lumivyörymaastot ovat luokiteltu niille kehitetyn ATES (Avalance Terrain Exposure Scale) -luokituksen mukaisesti kolmeen eri luokkaan: ATES 1, jossa rinteen jyrkkyys on pääsääntöisesti alle 30 astetta ja rinteen muodot ovat selkeitä ja tasaisen viettäviä. ATES 2, jossa maasto on pääasiassa alle 35 asteista, mutta vaihteluita edelliseen on enemmän. Myös ATES 2 tason maastossa on lumiansoja sekä siellä tapahtuu vuosittain lumivyöryjä. 

ATES 3, jota pidetään jo vaikeana vyörymaastona, ja jonne ei ole asiaa ilman kattavaa koulutusta sekä myös pitkäkestoista kokemusta vaikeissa vyörymaastoissa liikkumisesta. ATES 3 tason maaston jyrkkyys vaihtelee merkittävästi.  Se on lähes pääsääntöisesti puutonta, sekä siellä on pudotuksia, painanteita ja erillisiä lumivyöryn laukeamisalueita paljon. 

ATES-luokitus on tehty kuvaamaan erillisten alueiden lumivyöryherkkyyttä alueen sijainnin, ilmansuunnan sekä pinnanmuotojen pohjalta, ja sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä 1-5 -portaisen lumivyöryennusteen kanssa. Aluekohtaisen lumivyöryennusteen antaa Suomessa Ilmatieteenlaitos, ja sen vertaaminen alueen ATES-luokitukseen on oikeastaan ensimmäinen asia, ennen kuin edes laskualueelle lähdetään. 

Pyhäkuru Pallaksella helmikuussa 2020 juuri laattavyöryn jälkeen. 

Turvallisesti takamaastoon

Onnistuneen vapaalaskuretken suunnittelu alkaa aina tutustumalla lumivyöryennusteeseen sekä vallitsevaan säätilaan. Ilmatieteenlaitos laatii päivittäin lumivyöryennusteet kuudelle Suomen suurimmalle tunturialueelle; Saariselälle, Ylläs-Levi -alueelle, Rukalle, Pyhän ja Luoston alueelle, Ounas-Pallas -alueelle sekä Kilpisjärvelle. Lumivyöryennuste ei itsessään täysin kerro sitä, missä varsinainen vyöryvaara alueella sijaitsee tai miksi vyöryvaara on olemassa. Tämän selvittämisessä ja hahmottamisessa auttavat ATES- luokitukset sekä ennen kaikkea paikallistuntemus sekä oma kyky lukea maastoa. Hiihtokeskusten yhteydessä tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien vapaalaskualueiden lumitilanteen selvittämisessä, kuten Pyhäkuru Pallaksella tai Kellostapuli Ylläksellä, auttaa myös soitto paikalliseen hiihtokouluun. Reittisuunnitteluun ja maastoanalyysiin on olemassa myös erilaisia apuvälineitä kuten esimerkiksi Rewindr-appi, mutta kuten hyvin tiedämme, puhelimilla on tapana hyytyä pakkasessa, joten vanhaa kunnon paperikarttaa ei voita mikään. Relaa.com myy muun muassa hyviä offarikarttoja Suomen suosituimmista vapaalaskukohteista. Ennen reissuun lähtöä on hyvä paikantaa kartalta lumivyöryennusteen mukaiset ongelma-alueet, rinteiden ja laskulinjojen kaltevuudet sekä myös poistumissuunnat ja nousureitit. 

Lumiturvallisuuden parissa kouluttautuminen on toki tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on laskijan oma laskutaito. Pepe Vanninen muutaman vuoden takaa Levillä. 

Parhaat offaritarinat ovat ne, jotka kerrotaan 

Takamaastossa kulkeminen tapahtuu aina ryhmän niin sanotusti heikoimman lenkin ehdoilla. Laskukohteen valinnassa ja päätöksen teossa onkin hyvä pohtia osallistujamäärän kokoa, ryhmän odotuksia, laskijoiden taitotasoa sekä fyysistä kuntoa, asianmukaisia lumiturvallisuusvarusteita unohtamatta. 

On hyvä muistaa, että vaikka päätös retkelle lähtemisestä on tehty, niin viisaimmat osaavat ja myös tarvittaessa pyörtävät päätöksensä ja uskaltavat kääntyä takaisin. Retki alkaa aina varusteiden tarkistamisella, jossa varmistetaan, että kaikki välttämätön ja tarpeellinen on matkassa ja jokaisen lumivyörylähetin toimii. Laskualueelle saavuttaessa vallitsevaan lumiolosuhteeseen tutustuminen aloitetaan kaivamalla lumeen mahdollisimman syvä kuoppa laskualueen suuntaan ja näin selvitetään lumen kerrostuminen ja mahdolliset heikot kohdat sekä peilataan tuloksia vallitsevaan lumivyöryennusteeseen. Samalla on hyvä havainnoida ympäristöstä mahdolliset lumilipat, eli alueet, jonne tuuli on pakannut lunta sekä poikkeavat pinnanmuodot. 

Pallas helmikuu 2020

Vapaalaskun ja ylipäätään talvella tuntureilla liikkumisen yleistymisen vuoksi myös onneksi tietoisuus riskeistä joutua lumivyöryyn on kasvanut. Harrastajat alkavat olla jo melkoisen valveutuneita vaaroista. Lumiturvallisuuskoulutus on yleistynyt ja tietoa jaetaan paljon, mutta silti on hyvä muistaa, että yksinomaan kurssit ja kouluttautuminen ei tee kenestäkään eksperttiä tässä lajissa. Lumella liikkuminen tapahtuu lähes yksinomaan suksilla tai lumilaudalla, joten terveen harkintakyvyn ja kaikkeen mahdolliseen varautumisen lisäksi henkikullan arvoinen taito on myös oma hiihto- ja laskutaito. 

”Lähdimme helmikuun alussa 2020 pienellä kolmen hengen ryhmällä kartoittamaan Pallaksen Pyhäkurun olosuhteita tulevaa vapaalaskuretkeä varten. Teimme kaikki mahdolliset ennakkovalmistelut oikein ja tullessamme Pyhäkurun päälle, arvioimme vielä tilanteen paikan päällä uudestaan. Päätin laskea ryhmästä ensimmäisenä hieman alemmas ja kaivaa kuopan lumen analysointia varten. Pysähtyessäni tunsin, kuinka jalat menivät voimalla alta. Olin vain muutaman käännöksen aikana laukaissut laattavyöryn lähes koko Pyhäkurun leveydeltä niskaani. Pyörin ja uin vyöryn mukana ehkä noin 400 – 500 metriä lähes kurun pohjalle, jonne vyöry pysähtyi. Olin tuossa vaiheessa vielä pinnalla, mutta vyöryn loppupään pyyhkäistessä ylitseni hautauduin lumeen. Olin kuitenkin oikein päin ja sain tehtyä käsillä sen verran tilaa pään ympärille, että hengittäminen oli mahdollista. Ei auttanut muu kuin toivoa ja odottaa. Onni onnettomuudessa oli, että seurueen kaksi muuta jäsentä toimivat ennalta sovitun mukaisesti sekä ovat verrattain kokeneita vapaalaskijoita sekä minulle entuudestaan hyvin tuttuja. Vain joitain minuutteja myöhemmin kuulin lumen läpi piippareiden äänet ja lähestyvät laskukaverini, jotka kaivoivat minut ylös”, kertoo Lumivyöryteknikko ja FINLAV:n kouluttaja Pepe Vanninen omasta lumivyörykokemuksestaan. 

Oikeaoppinen ja turvallinen nousu sekä lähestyminen tapahtuu mahdollisimman loivia ja selkeitä reittejä pitkin. Tässä on myös se hyvä puoli, että kroppa säästyy väsymiseltä ja itse hauskanpitoon riittää enemmän energiaa. 

Lumiturvallisuuskoulutus Suomessa

Suomessa lumivyörykoulutusta järjestää FINLAV, jonka tehtävänä on ylläpitää lumivyörykoulutusjärjestelmää sekä kouluttaa lumivyörykouluttajia Suomeen. FINLAV:n lumivyörykoulutus seuraa kansainvälisiä lumivyörykoulutukseen liittyviä suosituksia ja on verrannollinen ruotsalaisen SVELAV – Sveriges lavinutbildningar -järjestelmän kanssa.

Harrastajille suunnattuja kursseja on kahta eri tasoa, joista Lumiturvallisuus 1 -kurssi pitää sisällään perustiedot lumivyöryistä ja lumivyöryvaarasta. Kurssilla osallistuja oppii hallitsemaan lumivyöryyn joutumisen riskiä tuntureilla ja vuorilla sekä etsimään tietoa ja tulkitsemaan sitä oman turvallisuuden parantamiseksi. Kurssilla oppii myös itsenäisesti suorittamaan kaveripelastamisen helpoissa olosuhteissa ja hälyttämään apua.

Lumiturvallisuus 2 -kurssi on jatkoa ensimmäiselle kurssille ja on suunnattu erityisesti vapaalaskijoille. Kurssilla osallistuja muun muassa oppii keräämään tarvittavaa tietoa maastosta, olosuhteista ja lumipeitteestä myös alueilla, joissa vyöryennusteet ovat puutteellisia.

Lisätietoja lumiturvallisuuskoulutuksesta sekä kursseista saa osoitteesta ski.fi/lumivyory

Teksti Teemu Moisio Kuvat Teemu Moisio ja Pepe Vanninen

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
0