Koronatilanne sulki hiihtokeskukset. Pohjois-Suomalaisilla on vielä mahdollisuus käydä laskemassa tuntureita, joskin lihasvoimin mäet nousten. Mäet onneksi ovat paikallaan myös ensi talvena, joten nämä vinkit puuteripaikoista kannattaa ottaa talteen.
Leveämmille suksille on Lapissa käyttöä, joten niitä ei kannata säilöä vaan Japanin lumia varten. Osalle Lapin pehmeän lumen rinteistä pääsee helposti normaaliolosuhteissa hisseiltä ja osalle pitää skinnailla. Kiitos Länsi-Lapin hyvälle latu- ja maastopyöräreitistölle, huiputtaminen onnistuu usein aika vähäisellä umpihankihiihdolla.
Tunturilapin hangille suuntautuvaa kevätlomaa varten auton takakonttiin ja suksiboksiin sujahtaa monenlaista liikuntavälinettä. Päällimmäisenä ajatus siitä, että vihdoin saadaan nähdä se kauan kaivattu oikea talvi ja tämä pahasti päälle jäänyt marraskuu katkeaa edes hetkeksi.
Kaksitoista tuntia ja lukemattoman monta ”koska ollaan perillä, onko vielä pitkä matka” -kysymystä. Myöhemmin vuokramökin piha avautuu kutsuvana. Autoa purkaessa autosta löytyy puikkaria, pertsaa, luistelusuksea, liukuria ja ties mitä himmeliä sekä myös ne aivan liian vähälle käytölle jääneet leveämmät läskisukset. Niiden mukana on kulkenut unelma edes muutamasta puuterikäännöksestä.
Ensimmäinen loma-aamu avautuu kutsuvana ja katse alkaa harhailla jo ensinousuilla hissilinjojen laitoja. Kypärän sisällä kasvaa vahva tunne siitä, että kohta nähdään voiko lumettoman maan urheilukaupan myyjään luottaa. Vai tarvitsenko kenties vielä leveämmät hiihtimet, jotta tämä keski-ikäinen vapaalaskutaituri pääsee näyttämään todellisen luontonsa.
Minne sitten mennä?
Missä parhaat laskupaikat oikein ovat? Ovatko ne lappilaisille yhtä visusti salassa pidettäviä secret spotteja kuin hillasuot heinäkuussa? No ei ole ja moneen paikkaan pääsee, kun näkee pientä vaivaa ja perehtyy hieman asioihin. Vielä useampaan hienoon paikkaan pääsee ihan vaan siitä rinteen yläasemalta lähtemällä vähän eri suuntaan kuin muut.
Tunturilapin suurimmat hiihtokeskukset Levi, Ylläs ja Pallas sekä näiden lähimaastot tarjoavat todella paljon laskettavaa merkattujen rinteiden ulkopuolella ja vieläpä melko pienellä vaivalla. Tässä se tulee, ne hiihtokansan salaiset ”hillasuot” ja miten niille pääsee.
Levin hissioffarit
Levillä on oikeastaan neljä aluetta, jotka ovat saavutettavissa hyvinkin helposti. Lasku päättyy, jos ei suoraan hissin ala-asemalle, niin vähintään muutaman minuutin hiihtomatkan päähän lähimmästä asemasta.
Vitosen siirtymä
Hissin 14 yläaseman välittömästä läheisyydestä lähtee siirtymä kohti rinnettä 5.1, tältä siirtymältä voi periaatteessa laskea mistä kohtaa tahansa laskijan vasemmalla puolella olevalle merkkaamattomalle tunturialueelle. Lasku alkaa loivana ja jyrkkenee kohti puurajaa mentäessä. Noin 500-700 metrin lasku päättyy aikanaan hiihtoladulle, josta voi lähteä vasemmalle kohti Eturinnettä tai oikealle kohti rinteen 5.1 ala-asemaa.
Hissin 5 yläasemalla avautuu laskijan oikealle puolelle laaja lumikenttä hissilinjan jäädessä laskijan vasemmalle puolelle. Lasku alkaa loivana, mutta jyrkkenee melko nopeasti. Se lumivyöryvaara -kyltti, joka on yläaseman tuntumassa on, on siis siellä aivan syystä.
Tällä alueella tuuli pakkaa todella paljon lunta jyrkän päälle ja sitä voi olla siellä parhaimmillaan 5-6 metriä. Paikka on sikäli hämäävä, että alue on aivan hissilinjan vieressä ja kokemattomasta saattaa tuntua turvalliselta, mutta tiettyyn varovaisuuteen on syytä varautua. Kaikesta huolimatta lasku on hyvää ja hissin ansiosta toistoja saa helposti.
Free Ski -alue Koillisrinteillä
Hissin 6 yläaseman eteläpuolella on kokonaan vapaalaskulle pyhitetty laaja tunturialue, mikä on myös merkattu selkeästi Levin rinnekarttaan. Lasku alkaa loivana ja on useasti tuulen hakkaamaa ”peltikattoa” ensimmäiset sadat metrit, mutta Leville tyypillisesti lasku jyrkkenee ja lumi syvenee alkuloivan jälkeen. Lopussa voi nauttia vielä vauhdikkaasta metsälaskusta harvassa metsikössä. Lasku päättyy aikanaan rinteeseen 6.4, josta voi laskea 6-hissin ala-asemalle.
Gontsa ja Joulupukin maja
Levin tunnetuin offaripaikka on Gontsa, jo pelkästään siitä syystä, että paikka avautuu suoraan Gondolihissin ikkunasta. Lasku alkaa Gondolihissin yläasemarakennuksen takaa suoraan Gondolihissin alta ja suuntautuu loivasti hissilinjalta vasemmalle kaartaen. Alku on loivaa aina Joulupukin majan tuntumaan saakka, josta lasku jyrkkenee ja lumi paranee. Lasku päättyy rinteeseen G.1, josta voi laskea alas Gondolihissin ala-asemalle.
Masto
Masto on näistä kaikista selkeästi vaativin jyrkkyytensä sekä tiheähkön metsän vuoksi, mutta lumi on lähes poikkeuksetta hyvää. Hyvä laskija saa varmasti kunnon kyydit. Paikka löytyy Eturinteen päällä olevan Panorama hotellin ja Kittilään johtavan Kantatie 79. väliseltä alueelta. Lasku alkaa linkkimaston pihasta. Käytännössä ei ole juurikaan väliä mistä laskun aloittaa, rinne on jyrkkä, laski sen mistä kohtaa tahansa. Lasku on hyvää metsälaskua alppisuksilla ja lumilaudalla, mutta telemarkeilla liikkuvan kannattaa hieman katsella missä käännöksiä tekee, ettei tule yllättäviä pikatilanteita. Lasku päättyy hiihtoladulle, josta voi suunnata laskijan oikealle puolelle ja kohti Levikeskusta ja Eturinnettä.
Aakenustunturi
Aakenustunturi kohoaa 565 metriä meren pinnan yläpuolelle Kittilästä Ylläkselle johtavan Kantatie 80. pohjoispuolella. Tunturi on noin 10 km pitkä lähes puuton itä-länsi -suunnassa kohoava oiva päiväretkikohde.
Lähestyminen
Kittilästä tultaessa Kantatie 80 pitkin 12 km kohdalla kääntyy tieura oikealle, josta on muutaman sadan metrin matka Totovaaran pirtille. Sama risteys tulee vastaan Ylläkseltä päin tultaessa 20,5 km päässä Iso-Ylläksentien ja Kantatie 80 risteyksestä. Totovaaran pirtin takaa nousee retkeilyreitti suoraan Aakenuksen päälle.
Nousu on loivaa skinnattavaa ja leppoisasti lykkien Aakenuksen päälle skinnaa noin kolmessa vartissa. Laskettavaa Aakenuksella riittää, mutta päiväretkellä on hyvä muistaa pysyä etelän puoleisilla rinteillä jo pelkästään tunturista poistumisen vuoksi. Pohjoisen puolelle laskettaessa poistuminen alkaa aina tunturin ylityksellä. Tunturin päältä voi laskea nousureittiä pitkin takaisin alas loivahkoa ja yleensä melko hyvälumista tunturialuetta pitkin.
Lumivyöryvaaraa rinteen loivasta luonteesta johtuen ei juurikaan ole. Toinen vaihtoehto on jatkaa tunturin päältä matkaa oikealle itään kohti Moloskilakea, jonka päästä löytyy Aakenuksen jyrkimmät laskupaikat.
Moloskilaki ja sen itään avautuva seinä on lähes poikkeuksetta tuulen pakkaamaa ja näin ollen tietty varovaisuus alueella on hyvä pitää matkassa. Moloskilaen juurelta voi skinnata loivasti tunturin päälle kohti alkuperäistä nousulatua, josta leppoisa lasku autolle päättää päivän. Toinen vaihtoehto on hiihdellä tunturin juurella kulkevaa retkeilyreittiä kohti Totovaaran pirttiä. Juurella reitti kulkee paikoitellen melkoisessa pusikossa, joten jos yhtään on voimia jäljellä, niin skinnailu tunturin päälle ja alkuperäinen nousureitti on varmasti parempi.
Aakenuksesta on hyvä muistaa, että siellä liikutaan talvella verrattain vähän, joten ajantasaista lumivyöry- ja olosuhdetietoa voi olla vaikea saada. Moloskilaen alue kuitenkin vyöryy käytännössä vuosittain, ja tuulen ja vaihtuvien sääolojen vuoksi. Kokemattoman on hyvä muistaa, että luonto voittaa lopulta aina. Päiväretki evästaukoineen Aakenuksella kestää kiirettömältä noin 5–7 tuntia.
Legendaarinen Ylläksen Kellostapuli
Retki Kellostapulille alkaa tutustumalla Yllästunturin ajantasaiseen lumivyöryennusteeseen, sekä mielellään myös juttutuokioon hissiyhtiön Ski Patrolin kanssa. Samalla voi poimia taskuunsa Ylläksen rinnekartan, josta Kellostapulin alue on helppo hahmottaa.
Kellostapulille pääsee kahdella tapaa, joko jättämällä auton Kesänkijärven parkkipaikalle ja siitä hiihtämällä Kesänkijärven yli ja skinnaten hiihtoladun laitaa kohti itää. Kellostapulin laki aukeaa oikealla. Autolla liikkuvalle opasteet Kesänkijärvelle löytyvät Äkäslompolon kylästä.
Toinen vaihtoehto on nousta joko Ylläsjärven puolelta gondolihissillä ylös ja laskea Keskisen laen kautta kohti Kellostapulia. Äkäslompolon puolelta siirtyminen tapahtuu hisseillä Ylläs ja Kuru, josta lasketaan niin ikään Keskisen laen kautta Kellostapulille. Rinteiltä tultaessa skinien käyttäminen ei ole välttämätöntä, vaan sukset jaksaa kantaa Keskiseltä laen laskun jälkeen myös repussa Kellostapulille.
Kuva: Teemu Moisio
Lasku Kellostapulilta on poikkeuksetta jyrkkä ja alueen keskiosaan muodostuvaa lumilippaa sekä sen päällä olevaa Lumivyöryvaarakylttiä on syytä kunnioittaa. Lumi on huononakin päivänä vähintäänkin kohtalaista ja sitä on paljon. Laskun jälkeen uusinnan voi ottaa skinnaamalla yllä esitetyn mukaan hiihtoladun laitaa itään, kunnes Kellostapulin laki koittaa oikealla.
Kesänkitunturin Pirunkuru.
Kellostapulilta voi myös melko pienellä vaivalla käydä laskemassa vastapäisen Kesänkitunturin. Kesänkijärven itäpäässä on latukahvila, jossa on hyvä käydä näyttäytymässä ennen nousun aloittamista ja vaihtaa kuulumiset kahvion pitäjän kanssa.
Nousu ja lasku vie yhteensä noin pari tuntia, kun leppoisasti etenee. Nousu on paikoitellen jyrkähköä Pirunkurun pohjaa. Skinit on hyvä laittaa jo latukahvilan pihassa suksiin, sillä nousu alkaa lähes suoraan kahvilan takaa kohti pohjoista. Tunturin laki aukeaa kurun yläosassa vasemmalle ja parhaiden laskulinjojen löytäminen kohti etelää on melko vaivatonta.
Alku on jyrkähköä puutonta ja mahdollisesti tuulen pakkaamaa tunturialuetta, kunnes lasku muuttuu metsälaskuksi puurajan alapuolella. Kesänkitunturin retkelle on ensikertalaisen hyvä varustautua myös kartalla. Karttoja voi käydä ostamassa Luontokeskus Kellokkaasta Äkäslompolosta.
Pallas
Pallaksella laskettavaa riittää suoraan hisseiltäkin, mutta moni mielii Pyhäkurun jyrkille rinteille. Miksi ei mielisi, paikka on hyvä retkikohde ja laskettavaa riittää monen tasoiselle hiihtäjälle.
Retki Pallaksen takamaastoihin on hyvä aloittaa samaan tapaan kuin Ylläksellä. Ajantasaisen lumivyöryvaaratiedon hankkiminen onnistuu Ski Patrolia ja muuta tunturikeskuksen henkilökuntaa puhuttamalla. Pyhäkurun seinämät ylittävät osittain 25 jyrkkyysastetta ja näin ollen lumivyöryvaara on aina todellinen. Kuluneen talven aikana Pyhäkurussa on sattunut yksi vakavampi lumivyöryonnettomuus, jossa laskija hautautui laukaisemansa vyöryn alle kokonaan. Muun seurueen ripeän ja oikeaoppisen toiminnan vuoksi pahimmalta vältyttiin.
Pyhäkuruun pääsee joko skinnaamalla suoraan Hotelli Pallastunturin pihalta tai nousemalla hisseillä Laukukeron päälle. Skinnaten reitti kulkee Vatikurun kautta Pyhäkeron päälle, josta lasku Pyhäkuruun alkaa. Hissejä apuna käyttäen Vatikurun päältä lasketaan lyhyt matka Vatikurun ja Taivaskeron väliin, jossa alle laitetaan skinit ja hiihdellään loppumatka Taivaskeron huipun kautta Pyhäkuruun. Molemmissa tapauksissa siirtymiseen menee noin tunti.
Kuva: Teemu Moisio
Pyhäkuru avautuu itään ja pitää suuren lumimäärän ja ilmansuuntansa vuoksi laskukelit pitkälle kesäkuuhun. Ei ole mitenkään tavatonta, että Pyhäkurussa lasketaan vielä juhannuksenakin.
Laskureittejä on oikeastaan kaksi. Joko pohjoispuolen jyrkkää seinämää pitkin tai kurun pohjaa ja laskijan oikealle puolelle jäävää kurun eteläistä seinämää mukaillen. Kaikki laskulinjat näkyvät melko vaivatta Pyhäkurun suulta.
Pyhäkuru tarjoaa lähes poikkeuksetta hyvää hiihtoa ja soveltuu päiväretkikohteeksi erinomaisesti. Kokemus on ikimuistoinen, vaikka sukset riisuisi pois jalasta jo kurun päälle savuttaessa ja keskittyisi eväiden syöntiin ja maisemien ihailuun.
Tieto kantaa lumella
Vapaalasku Suomen tuntureilla ei ole vaaratonta. Edellä esitellyille alueille meneminen ei ole jokamiehen oikeuksista huolimatta aina helppoa ja huoletonta. Olosuhteet tunturialueilla ovat vaihtelevat ja saattavat muuttua yllättäen. Kaunis pilvetön päivä huhtikuussa ei kerro mitään siitä, että tammikuussa on saattanut sataa vettä ja paksussa lumikerroksessa piilee kohtalokas heikko kohta.
Onnistuneen offaripäivän välttämättömimmät varusteet ja toimet:
- Järki on syytä muistaa pitää mukana ja sitä on myös hyvä käyttää. Jos arveluttaa, älä mene. Parhaat offaritarinat ovat niitä, jotka voit itse kertoa.
- Lataa puhelimesi ennen lähtöä ja pidä se lämpimässä. Someta vasta kotona.
- Älä liiku koskaan yksin.
- Kerro aina minne menet, milloin olet tulossa pois ja mikä on reittisuunnitelmasi.
- Pakkaa reppuun evästä, riittävästi juotavaa ja vähintään lämmin taukotakki, vaihtohanskat ja pipo.
- Muista käyttää lumivyörypiipparia ja varmista, että myös jokaiselta seurueen jäseneltä löytyy piippari, lapio ja sondi.
- Ennen retkellä lähtöä varmistakaa, että piipparit löytävät toisensa. Harjoitelkaa tarvittaessa.
- Vain yksi laskija kerrallaan alas.
- Älä koskaan pysähdy laskulinjalle tai sen alle, vaan pyri aina turvallisesti sivuun, kun olet laskenut.
- Sopikaa paikka mistä lasku aloitetaan ja sinne siirtyessä pysähdy aina edellä laskeneen alapuolelle. Laskun aloittaa se, joka on alimpana.
Teksti ja kuvat: Teemu Moisio
