Lasketteluvarusteet

Kanttikulma kasikuus – ohjeita suksihuoltoon

Pohjois-Suomessa laskettelukausi on jo täydessä vauhdissa. Pohjoisen keskuksista Levi ja Ruka ovat jo auki, joten viimeistään tässä vaiheessa on aika paneutua suksihuollon saloihin kuluneen kesän jälkeen. 

Monelle jokakeväinen viimeinen voitelu on enemmän rituaali ja hetki, jolloin muistella päättyvää kautta. Syksyn ensimmäisen huollon kannalta sillä ei juurikaan ole merkitystä, kuinka paljon kanttia on jaksanut kauden päättyessä vielä viilata ja miten voidetta on pohjaan sulatettu. Toki keväthuolto on aina hyvä tehdä, mutta siihen riittää, kun puhdistaa pohjan huolellisesti ja voitelee kevyesti hyvin imeytyvällä voiteella. Kauden ensimmäinen huolto on hyvä aloittaa koneellisella huollolla, jossa suksen pohja suoristetaan ja siihen ajetaan oikeanlainen kuvio kauden ensimmäisille lumille. Varsinainen käsityö alkaa siis täysin puhtaalta pöydältä ja työvaiheet ovat pitkälti samat kuin täysin uuden suksen kuntoon laitossa. 

Tänä päivänä sukset ovat jo uutena pohjan osalta melko hyvässä kunnossa, mutta pohjan koneellinen hionta on silti aina aiheellinen, kun uusi suksi otetaan käyttöön. 

Suksihuollon ei tarvitse olla yksinäistä väkertämistä, vaan se voi olla myös yhteinen juttu jälkikasvun kanssa. Samalla oppi ja arvostus luistavaan sukseen ja terävään kanttiin siirtyy luontevasti seuraavalle sukupolvelle. 

Suksihuollon työvaiheet

Uuden suksiparin huolto alkaa aina suksen sivuvallin hionnalla. Tässä työvaiheessa joku käyttää pientä höylää ja joku toinen hiekkapaperia. Kokemattomalle huoltajalle hiomapaperi on varmasti varmempi tapa toimia, tällöin ei ainakaan ole riskiä, että ottaa liian syvältä ja pilaa suksen. Tämän jälkeen suksesta poistetaan apukantti, jotta suksen teräväksi saaminen helpottuu. Apukantin poisto tapahtuu siihen erikseen tarkoitetulla apukantin poistajalla. 

Apukantti on siis se muutaman millin korkuinen kantin päällä oleva osa, joka porrastuu suksen sivuvalliin. Tämä työvaihe on tärkeä sen vuoksi, että kantin kauttaaltaan teräväksi saaminen on huomattavasti helpompaa tämän jälkeen. Apukantin poistossa on myös se etu, että työvaiheen jälkeen suksen purevuus jäällä ja kovalla alustalla paranee ja huoltaminen helpottuu huomattavasti. 

Kantin viilaus ja viimeistely

Ennen pohjien koneellista hiontaa on hyvä varmistaa, tuleeko suksi huollosta niin, että pohjapuolen kantti on suorassa ja samassa suhteessa pohjan kanssa vai onko se valmiiksi mahdollista ajaa osittain pieneen kulmaan, josta sitä lähdetään työstämään eteenpäin. 

-Maajoukkueen sukset tulevat aina suoraan tehtaalta niin, että pohjapuoli on ajettu esimerkiksi 0,5 asteen kulmaan kannasta ja kärjestä suksen rakenteen alkamiseen asti, joten sitä on helpompi lähteä siitä työstämään eteenpäin. Suksen sisärakenteen alkamisen sekä päättymisen tunnistaa suksen sivussa olevasta kohdasta, jossa apukantin ja sivuvallin väri vaihtuu. Kohta on aikuisten pujottelusuksessa yleensä noin 8 cm kärjestä ja 5 cm kannasta ja taas suurpujottelusuksessa noin 12 cm kärjestä ja 8 cm kannasta, toteaa miesten maajoukkueen suksihuoltaja Saku Palander.

Edellä mainitut kärjen ja kannan ”pyöristämiset” on hyvä tehdä, jotta suksi lähtee käännökseen optimaalisella tavalla sekä tulee myös käännöksestä ulos, kuten laskija haluaa. 

Kuten monen muunkin työvaiheen tekemiseen, niin tähänkin on varmasti saatavilla omat työkalunsa. Hyvin yleinen ja toimiva tapa on pyöräyttää kahdesta kolmeen kierrosta maalarinteippiä pohjaviilan ympärille, jolla haluttu asteluku saavutetaan. Monet viilaavat myös pohjan keskiosan kierros teippiä viilan ympärillä, jottei pohjaan tule viilasta turhia jälkiä. Kun sukselle tehdään normaalia ylläpitävää huoltoa konehiontakertojen välissä riittää, että pohjapuolen kantista hioo pienet epätasaisuudet pois esimerkiksi pohjaviilan ympärille pyöräytetyllä kuusisataisella vesihiomapaperilla. 

Sivukantin viilaamiseen on omat eri asteluvuilla olevat viilatuet, joihin kanttiviila kiinnitetään. Nyrkkisääntönä voi pitää, että omiin ja puolison suksiin riittää 88 asteen kulma ja lajiin vakavammin suhtautuvalle nuorisolle asteen verran jyrkempi. Joissain tapauksissa, kun lasketaan hyvin jäisillä rinteillä ja varsinkin pujottelusuksessa, on myös hyvä käyttää 86 asteen kulmaa sivukantissa, jotta kantista saa varmasti riittävän pitävän. 

Viilauksen jälkeen kanteista poistetaan viilan jäljiltä jäänyt kierre kuljettamalla timanttiviilaa kärjestä kantaan koko kantin mitalta, sekä pohja- että sivukantin puolelta.
Viilauksen jälkeen kanteista poistetaan viilan jäljiltä jäänyt kierre kuljettamalla timanttiviilaa kärjestä kantaan koko kantin mitalta, sekä pohja- että sivukantin puolelta. 

Kantti viilataan noin 30 cm vedoilla koko kantin mitalta teräväksi. Jos kantissa on joku syvempi lommo tai naarmu, älä jää hinkkaamaan vain yhtä kohtaa, vaan edelleen viilaa kantti tasaisesti koko mitaltaan. Näin kantti kuluu tasaisesti, suksen jäykkyys säilyy optimaalisena ja kääntösäde ei muutu. Viilaus ei ole voima- eikä kontaktilaji, vaan riittää kun viilaa painaa kevyesti omalla käden painollaan. Ennen pitkää turha voimailu kostautuu syvinä ja likaisina haavoina peukalon juuressa viilatuen lipsahtamisen vuoksi. 

Jokaisen sivukantin viilauksen välissä vedän pohjapuolen kantin timanttiviilalla, jotta saan sinne viilauksesta syntyvän kierteen tasaisesti pois ja varsinainen viimeistelytyö helpottuu”, jatkaa Palander. 

Kun kantti on viilattu ja riittävän terävä lopputulos on saavutettu, alkaa kantin viimeistelyvaihe. 

Viimeistely on hyvä tehdä siihen tarkoitetulla ja jo aiemmin mainitulla timanttiviilalla. 

Viimeistelen kantin timantoimalla ensin pohjapuolen ja sen jälkeen sivukantin. Toistan työvaiheet niin monta kertaa lopettaen aina sivukanttiin, että kanttiin viilan jäljiltä jäänyt kierre on poistunut, ja kantti tuntuu liukkaalta esimerkiksi kynnellä sitä kuljettaessa, opastaa Saku Palander. 

Voitelun ja ylimääräisen voiteen siklauksen jälkeen suksen pohja harjataan kärjestä kantaan niin, että koko suksen pohjakuvio saadaan varmasti näkyviin ja suksen pohja muuttuu voiteesta kiiltäväksi.

Voitelu

Voitelu on hyvä aloittaa teippaamalla suksen sivukantti suksen keskiosasta noin 20 cm siteen edestä ja takaa suojaan. Näin ei tarvitse voitelun jälkeen poistaa mahdollisia voidejäämiä siklillä sivukantista, ja kantti pysyy varmasti terävänä. Mikäli suksella on laskettu ja vanhaa voidetta sekä likaa on pohjassa, on hyvä aloittaa voitelu pohjan puhdistamisella. Harrastajalle tässä riittää reipas pohjan harjaus voideharjalla. Kun aikaa otetaan sekuntikellolla eikä kalenterilla, niin puhdistaminenkin on hyvä tehdä huolellisemmin. Tähän on monta tapaa, joku käyttää pehmeää pohjustusvoidetta, jolla nostaa lian pohjasta voiteeseen, toinen taas puhdistaa voiteenpoistoaineella. Puhdistusaineeksi käy periaatteessa mikä tahansa likaa ja rasvaa poistava aine, joka ei sisällä asetonia tai muita pohjan liimauksia heikentäviä ainesosia. 

Pohjan puhdistamisen jälkeen homma on enää voitelua vaille valmis. Kotimaassa pärjää muutamalla eri voidepalalla käytännössä koko kauden. Alkutalven pienille pakkasille punaista, hiihtolomille sinistä ja keväälle pehmeää vaaleamman punaista. Kisavoitelut ja niihin tehtävät voidesekoitukset ovat toki asia erikseen. Voidepakissa on myös hyvä kantaa mukana pala vihreää kovemman pakkasen voidetta, mutta ikävä kyllä ilmastonmuutoksen vuoksi sen käyttö vähenee vuosi vuodelta. 

Voide levitetään siihen tarkoitetulla voiteluraudalla, josta asteluvuksi on hyvä valita noin 130 – 140 lämpöastetta. Hätätilanteessa selviää jopa isoäidin vanhalla silitysraudalla, kunhan se ei ole höyryttävää mallia. Tärkeää voiteen levittämisessä on, että voide sulaa ja imeytyy suksen pohjaan hyvin, mutta se ei levitettäessä käryä, ja näin suksen pohja ja liimaukset säästyvät ”palovammoilta”.

Kun voide on levitetty hitaalla yhden suuntaisella liikkeellä tasaisesti koko suksen pohjan mitalle ja voiteen on annettu imeytyä ja suksen jäähtyä, voide siklataan pois. Siklauksen jälkeen suoritetaan pohjan huolellinen harjaus voideharjalla. Kun kaikki ylimääräinen voide on saatu pohjasta irti ja sukseen ajettu pohjakuvio näkyy tasaisesti, pohjan voi vielä kiillottaa mikrokuituliinalla. Tämän jälkeen suksi on valmis rinteeseen. 

Suksenhuollon työvälineet ja työkalupakin sisältö

  • Puristimet, joilla suksi kiinnitetään voitelupöytään
  • Teippiä
  • Tussi
  • Ruuvimeisseli siteiden säätöä varten
  • Monitoimityökalu
  • Pitävät ja hyvin istuvat työskentelyhanskat
  • Pohjanpaikkaustikku ja tulitikut
  • Akryylisiklejä muutamaa eri paksuutta
  • Terässikli
  • Vahvoja kuminauhoja, joilla siteiden stopparit vedetään voitelun ajaksi ylös vetämällä kuminauha takasiteen yli
  • Voiteet
  • Voitelurauta 
  • Muutama eri vahvuinen voiteluharja
  • Voiteenpoistoaine tms. puhdistusaine
  • Apukantin poistaja
  • Pohjaviila
  • Sivuviila, näitä voi olla muutamaa eri karkeutta
  • Viilatuki, joko säädettävä tai jokaiselle kanttikulmalle omansa
  • Timanttiviila
  • Vesihiomapaperia, karkeus +/- 600 
  • Laastaria (On olemassa vain kahdenlaisia suksenhuoltajia, niitä joilta viilatuki on lipsahtanut ja niitä joilta se vielä tulee lipsahtamaan).

Teksti Teemu Moisio    Kuvat Teemu Moisio ja Ellinora Pelamo

Sivuvallin voi käsitellä myös koneellisesti, mutta riski lipsahduksiin tuolloin luonnollisesti kasvaa.

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia