Teksti: Jussi Ovaskainen Kuvat: Jussi Ovaskainen, valmistajat
Kerrospukeutumisen nimeen on vannottu jo pitkään hyvästä syystä. Vuosisatojen ajan kylmää on torjuttu onnistuneesti villalla ja nahalla. Villa lämmittää ja nahka torjuu tuulen. Modernille ulkoilijalle asu on raskas ja kankea, eikä perinteinen villalanka tunnu erityisen miellyttävältä ihoa vasten.
Kangasteollisuus on kehittänyt kiivaasti materiaaleja, jotta ympäristön huomioiminen sekä käyttäjien vaatimukset kohtaisivat. Raakajakona kahteen voi pitää luonnonmateriaaleja sekä keinokuituja, joilla kummallakin saadaan hyvä lopputulos. Luonnonmateriaaleista yleisin on merinovilla ja keinokuidusta polyesteri. Materiaaleja voi pukea päällekkäin, esimerkiksi merinokerraston päällä fleece-paita toimii hyvin.
Jotta asia olisi mahdollisimman epäselvä, saatavana on myös hamppukangasta tai vaikka vettä hylkivää puuvillaa, joilla on merinovillan kaltaisia ominaisuuksia. Vaikka puuvillasta on saatavana, harvinaista tosin, kerrospukeutumiseen soveltuvia kuituja pääsääntönä kannattaa muistaa slogan ”Cotton kills”, eli puuvillaa tappaa. Lause on luultavimmin peräisin extreme-olosuhteissa seikkailevilta persoonilta, mutta siinä on totuuden siemen. Puuvilla kerää kosteutta ja kuivuu hitaasti.
Keinokuiduissa käytetään polyesterin lisäksi myös polypropeenia. Liki kaikki modernit keinokuidut on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Yhä useampi alus- ja välikerros on valmistettu sekoitekankaasta, jossa haetaan kummankin materiaalin hyviä ominaisuuksia samaan tuotteeseen. Nyrkkisääntönä hikilajien harrastajat käyttävät keinokuituja ja matalasykkeisemmät liikkujat merinovillaa.
Puhtaan merinovillan hankauskestävyys on keinokuitua kehnompi, mutta merinovilla lämmittää myös kosteana, mihin vain harva keinokuitu pystyy. Villa on luonnostaan antibakteerinen, joten asuun kertyneet reissuhiet eivät tainnuta tovereita hiihtotuvassa keinokuituasun tavoin.
Pelkkä materiaalin nimi ei vielä paljasta sen ominaisuuksia, vaan esimerkiksi merinovillaa voidaan kuiduttaa monin eri tavoin, mikä vaikuttaa tuotteen eristävyyteen sekä kestävyyteen. Yleensä hintalappu paljastaa onko kyseessä laadukas tuote. Asiantuntevan myyjän kanssa voi keskustella, onko tuote juuri omiin tarpeisiin paras. (Tutustu Devoldin merinovillaiseen mesh-ratkaisuun TÄSTÄ)
Mukavaa ja nopeasti kuivuvaa ihoa vasten
Pakkasessakin ihminen haihduttaa kosteutta ihon kautta. Sen johdosta kerraston tärkein tehtävä on pitää iho kuivana ja lämmittää sitä. Keinokuidut siirtävät kosteutta tehokkaasti iholta eteenpäin, kuten myös merinovilla. Kannattaa valita tyköistuva kerrasto, jotta se toimii hyvin kerrospukeutumisessa. Raglan-hihat, sormilenkit sekä hihojen ja lahkeiden resorit pitävät asun paremmin paikallaan. Pidempi selkäosa varmistaa, että työmiehen viiva ei pääse palelemaan kyykistellessä.
Varsinkin merinovilla-asuja saa eri paksuisina, joka vaikuttaa merkittävästi niiden lämpimyyteen. Laadukkaampien merinoasujen kuidut ovat pidempiä kuin halvempien. Pidempi kuitu on kestävämpi, joten laadusta kannattaa maksaa kohtuullista lisähintaa.
Kerrastoja saa myös monesta eri materiaalista tehtynä. Niissä on esimerkiksi merinovillaa laitettu kehon kohtiin, jotka tarvitsevat enemmän lämpöä, kuten rintakehään. Hikoilevimpiin kohtiin, kuten selkään on laitettu keinokuitua.
Välikerroksen päätehtävänä on lämmittää
Välikerros on useimmiten se, jota muutellaan kelin mukaan. Keväällä kerrosta ei välttämättä tarvita ollenkaan ja kipakalla kelillä välikerroksia voi olla useampia. Olennaista välikerroksissa on, että niitä ei pakkaa liian tiukalle, sillä ilma on se, joka lämmittää. Välikerros voi olla untuvaa, villaa tai synteettistä kangasta. Toinen ominaisuus, johon kannattaa asua valittaessa kiinnittää huomiota on hengittävyys, välikerroksen tulee johdattaa kosteutta iholta pois kuoriasua kohti. Yleisimmin kyseessä on fleece- tai merinovillatakki tai -paita.
Kuoriasu torjuu tuulen ja sateen
Ulommaisimman kerroksen tehtävänä on torjua sade ja tuuli sekä siirtää asun sisällä oleva kosteus ulos asun sisältä. Kankaan tehtävä ei ole helppo, mikäli pakkasta piisaa ja käyttäjä hikoilee huomattavia määriä.
Kuoriasujen hengittävyys ilmoitetaan vesipilariarvona mm/m2/24h. Karkeasti voi sanoa, että 5 000 mm hengittävyys sopii arkikäyttöön ja kevyeen liikuntaan, 10 000 mm aktiiviseen liikuntaan ja 20 000 mm pitkäkestoiseen aktiiviseen liikuntaan.
Vedenpitävyys ilmoitetaan samoin tavoin: 5 000 mm vesipilariarvon ylittäviä kankaita vedenpitäviksi. 10 000 mm pitää jo rankemmankin sateen ja yli 20 000 mm kestää vettä myös paineen alla, esimerkiksi repun viilekkeen alla tai märässä istuessa. Eli mitä suurempi luku, sen paremmin vaate kestää vettä.
Gore-texiä pidetään synonyymina säältä suojaaville kalvoille. Se on tunnetuin merkki, mutta ei ainut. Liki jokaisella vaatemerkillä on oma kalvomerkkinsä.
Kalvollisia kuoriasuja löytyy ainakin kolmella eri teknologialla toteutettuna. 2-kerroksisissa kalvo on kiinni varsinaisessa kankaassa. 2,5 -kerroksisessa pintakankaan sisään on laitettu polyuretaanikalvo, jota suojaa sisäpinnassa oleva kevyt pinnoitus. 3-kerroksisissa pintakangas, kalvo ja kalvon sisäpinnan suoja on painettu tiukasti kiinni toisiinsa. Yleisesti 3-kerroksisissa on kestävin ja hengittävin rakenne. Rinnelasketteluun 2-kerrosasut riittävät oikein hyvin.
Suoja säältä voidaan toteuttaa myös tiukalla kudoksella tai kyllästeellä. Kyllästeet pitää uusia määräajoin. Uusiminen onnistuu kotioloissa pesukoneen tai silitysraudan avulla riippuen kyllästeen laadusta.
Perinteisellä toppa-asulla on edelleen paikkansa
Klassinen toppatakki on edelleen hyvä valinta rinnepäivän vietossa. Topatun asun alle ei tarvitse niin paksua välikerrosta ja pukeutuminen on mukavampaa. Normaalissa laskettelussa ei tarvitse niin paljoa hengittävyyttä, mutta lämpöä sitäkin enemmän. Sen tuottamisessa hyvälaatuisella vanulla varustettu toppa-asu on varma valinta.
Lisäkerros takamaastoihin
Skinnaillessa tunnelma asun sisällä vaihtelee nopeasti. Ylös noustessa lämpö nousee ja ylhäällä varusteita välpätessä vilu iskee rivakasti, kun kosteutta on asun sisällä, vaikka ne olisivat kuinka laadukkaat. Tällöin repusta tulisi löytyä kevytuntuvatakki tai muu nopeasti puettava kevyt lämmike keholle.
Yksi kerros sakkaa – kaikki sakkaa
Kerrospukeutumisen filosofia on yksinkertainen, jokaisen kerroksen pitää kuljettaa ihon kosteutta ulospäin. Yksikin huonosti hengittävä kerros pilaa toiminnallisuuden kerryttämällä kosteutta asun sisään.
Teknisten ominaisuuksien lisäksi asun leikkausten tulisi istua hyvin käyttäjän vartaloon. Taskujen ja vaikka helmasäätöjen sijoittelun ja toteutuksen suhteen on useita eri ratkaisuja, jotka ovat makuasioita.
Asusteiden valinta vaikuttaa paljon laskupäivän tunnelmaan. Pään ja kaulan alueelta haihtuu paljon lämpöä, ja sormet sekä varpaat jäätyvät ensimmäisenä. Joten myös putkihuivit, pipot, kypärät, hanskat ja sukat kannattaa valita huolella.
Klassinen lause on, että ei ole kehnoa keliä on vain vääriä varusteita. Tiettyyn rajaan saakka lause pitää paikkansa, mutta joskus kelin uhmaaminen tuntuu tarpeettomalta. Silloin on vain fiksumpaa siirtyä sisätiloihin lämpimän kaakaon äärelle.
Jussi Ovaskainen – Omat valintani kerrospukeutumiseen
- Kova pakkanen tai muuten rapsakka keli: Alle merinovillainen haalari, jonka päälle jalkoihin ohuet toppashortsit ja torsoon merinovillainen aluspaita sekä kevytuntuva. Päälle kuoriasu.
- Normaali talvipäivä: Iholle paksumpi merinovillakerrasto. Alushousuiksi kerraston alle pidempilahkeiset merinovillashortsit. Torsoon ohut kevytuntuva tai fleece. Päälle kuoriasu.
- Keväällä: Iholle ohut keinokuitukerrasto ja torsoon fleece tai kevytuntuvaliivi. Päällä softshell- tai kuoriasu.
.jpeg)
