Laskitpa sitten suksilla tai laudalla, niin se on varma, että laskeminen on parasta puuhaa, mitä voi keksiä. On kuitenkin yksi asia, mitä ei voi sivuuttaa, harrastuksen mukanansa tuomat riskit. Loukkaantumisriski on jossain määrin aina olemassa, kun olet mäessä. Riskin asteen ja kohtaamasi riskin arvioiminen on elintärkeää, jotta voit varmistua siitä, että käytät oikeanlaisia suojavarusteita. Matka- ja/tai tapaturmavakuutus on näitä lajeja harrastettaessa hyvä olla olemassa, mutta se ei kuitenkaan pelasta sinua loukkaantumisilta. Laskutaidon lisäksi loukkaantumisia vähentävät oikeat suojavarusteet oikeissa paikoissa. Seuraavaksi on luvassa kevyttä tilastoa ja pohdintaa siitä, mitkä suojat voisivat olla sinulle tarpeellisia ja ehkä saa sinut miettimään, mitä suojaa voisi kypärän lisäksi harkita.
Teksti Jan-Erik Blomberg Kuvat Tero Repo, valmistajat
Suomen hiihtokeskusyhdistyksen tilastot vuodelta 2019 – 2020 kertovat jokaista 10000 laskupäivää kohti tapahtuvan yhdeksän tapaturmaa. Kaikista tapaturmista 78 prosenttia tapahtuu rinteissä, ja suksijoiden osuus on 68 prosenttia. Tapaturmista miehet ovat yllätys yllätys suuremmassa roolissa kuin naiset. 53 prosenttia tapaturmista tapahtuu miehille, ja naiset kärsivät loput 47 prosenttia tapaturmista. Ikähaarukassa suurin osa kohdistuu 26 – 49 -vuotiaisiin. Tapaturmiin joutuneista 94 prosenttia käytti turvavarusteita ja kuusi prosenttia laski kohtalonsa jonkin paljon suuremman käsiin ja tuli mäkeä alas täysin ilman minkäänlaista suojaa. Kypärää oli kaikkein yleisin suojaväline. Miltei kaikki tapaturmiin joutuneet käyttivät kypärää. Toiseksi yleisin suojavaruste oli selkäpanssari.
Tapaturmat kohdistuvat lajinomaisesti suksimisessa ja lautailussa eri kehon osiin. Tilastot sanovat hyvin yksiselitteisesti, että laskettelussa polvi on kaikkein herkin ottamaan osumaa, kun taas lautailussa kaikkein alttein osa on ranne. Jopa 30 prosenttia kaikista laskettelussa tapahtuneista tapaturmista kohdistuu polveen ja lautailussa kolmenkymmenenyhden prosentin osuudella ranteeseen. Polven jälkeen laskettelussa herkimmillä ovat pää 12%, olkapää 10%, sääri 8% ja ranne lähes 7%. Lautailussa vastaavasti seuraavat sijat menevät olkapäälle 15%, päälle 13%, kädelle 8% ja polvelle 7%.
Sanontahan kuuluu, että vahinko ei tule kello kaulassa. Tämä ohjenuora on ollut etenkin ammattilaisten tiedossa ja säilyttääkseen itsensä työkykyisinä ammattilaiset osaavatkin turvautua suojavarusteilla paremmin kuin harrastajat. Harvoin näkee ammattilaista, joka ei olisi suojannut itseään jollain muullakin tavalla kuin kypärällä. Etenkin ratalaskussa, parkkilaskemisessa ja vapaalaskussa näkee nykyään monenlaista suojavarustetta. Selkäpanssarista on tullut aivan arkipäivää.
Millä välineillä siis suojata itseä, kun lähtee talven rientoihin rinteeseen tai sen ulkopuolelle?
Kypärä
Pään suojaaminen on laskemisessa ehdottoman tärkeää. Muistan oikein kirkkaasti ensimmäisen päivän, kun itse aloin aktiivisesti käyttämään kypärää. Oli aurinkoinen kevätpäivä Serenassa, kun suksen kantti nappasi reiliin kiinni ja siitä sitten lensin ruoskana kohti alastuloa. Kypärähän se kopsahti kivasti lumeen ja pelasti tilanteen. Hieman siinä oli niskat jumissa seuraavana päivänä, mutta sen kummempaa tapaturmaa ei tilanteessa tapahtunut. Kypärän käyttäminen onkin fiksuin valinta, mitä laskija voi tehdä. Tutkimusten valossa on osoitettu kypärän käytön vähentäneen päähän kohdistuneita vammoja 30-50 prosenttia. Isku, jossa pää altistuu kiertoliikkeelle, on tavallinen hiihto-onnettomuuksissa ja se voi johtaa aivovammaan. Vanha humoristinen lähestyminen kypärän käyttöön meni seuraavasti: Kiipeä kerrostalon katolle, tiputa kypärä ja pipo samanaikaisesti katolta maahan ja katso kumpi pysyy ehjänä. Näillä sanoilla moni perustelikin ja ehkä perustee vieläkin pipon käyttöä kypärän sijaan. Ajat ovat kuitenkin nykyisin toiset, ja yhä harvempi laskee ilman kypärää. Ei tarvita kuin yksi huono kaatuminen ja elämä sellaisena kuin sen muistit, on ohi.
Selkäpanssari
Muistan vielä ajan, jolloin laskettelua varten valmistettuja selkäpanssareita ei ollut saatavilla. Niinpä selkäpanssarit hankittiin moottoripyörävarusteita myyvästä kaupasta. Tilannehan on niistä ajoista muuttunut, ja nykyisin selkäpanssareita on myynnissä kaikissa alaan vähänkin enemmän perehtyneissä kaupoissa. Selkäpanssarin pääasiallinen tarkoitus on suojata selkärankaa iskuilta. Selkävammat eivät ole yleisimpiä tapaturman muotoja, mutta seuraukset selkärankavammassa voivat olla erittäin vakavia. Freeride- ja freestyle -hiihtäjille ja miksi ei ratalaskijoillekin selkäpanssari tuo paljon lisäturvaa. Muun muassa reilille tipahtaminen, hyppyrin alastuloon reippaasti pannuttaminen, paipin kulmaan tömähtäminen tai lumen alla olevaan kiveen tai puunrunkoon iskeytyminen ovat tilanteita, joissa selkä on vaarassa.
Onneksi selkäpanssareiden kehitys on tuonut paljon käyttömukavuutta. Aiemmin monet panssarit olivat jäykkiä ja jokseenkin epämukavia. Nykyaikaiset panssarit ovat materiaalinsa puolesta paljon notkeampia. Ne kovettuvat vasta iskun saadessaan ja panssarin olemassaoloa ei juurikaan huomaa.
Selkäpanssareita on erilaisia. Ne ovat yleensä joko valjaita, liivejä tai takkeja. On vain käyttäjän omasta mieltymyksestä kiinni, minkä mallinen panssari itselle sopii. Valjasmallinen on näistä ilmavin ja soveltuu parhaiten esimerkiksi haikkihommiin. Mutta toisin kuin vetoketjullinen liivi tai takki, se ei istu aivan yhtä napakasti. Liivityyli voi olla mukavampi joillekin ihmisille, sillä se istuu nätisti vartaloosi ja pysyy hyvin paikallaan. Liivimallisen panssarin levyt ovat myös usein irrotettavia, jolloin liivin kangasosan voi pestä.
Takinomainen panssari tarjoaa usein paljon muutakin suojaa kuin pelkän selkäpanssarin. Siinä on usein integroituna myös kyynärpää-, olkapää- ja rintasuojat, mutta takki on myös hiostavampi ja tilaa syövempi vaihtoehto.
Jos käytät paljon reppua, niin monissa repuissa on integroituna selkäpanssari repun selkäosaan. Tällainen on kuin omiaan esimerkiksi vapaalaskijoille. Se ei tuo yhtään ylimääräistä komponenttia matkaan, jo lähtökohtaisesti painonsäästöstä hyötyvässä lajissa. Jos kaipaat selkäpanssaria ja suuntaat enemmän rinteiden ulkopuolelle, niin reppu voi olla sinulle hyvä vaihtoehto.
Rannesuojat
Rannesuoja on ehdottomasti tärkeämpi varuste lumilautailijoille kuin skimbaajalle. Jos olet laskettelija, unohda rannesuojat. Lautailijalle sen sijaan rannesuojat voivat olla hyödyksi. Kaatuessa lautailija, etenkin kokemattomampi sellainen, tuppaa ottamaan kaatumista kädellä vastaan. Tämä on oppikirjaesimerkki rannevamman syntymisestä. Kuten todettua, yli kolmekymmentä prosenttia lumilautailijoille sattuvista tapaturmista kohdistuu ranteeseen.
Rannesuojia on kahdenlaisia: käsineisiin integroidut ja erikseen suoraan ranteeseen puettavat. Kuten selkäpanssareilla, on tässäkin molemmilla omat hyvät ja huonot puolensa. Hanskoihin integroidut ovat hieman näppärämmät käsitellä, ja ne ovat aina mukanasi. Ranteisiin puettavat taas ovat tukevammat, ja voit käyttää niitä aina tarvittaessa. Et ole sidottu rannetukiin, jos et sellaisia jostain syystä halua käyttää.
Crash padit eli topatut shortsit
Crash padit on käsitelty varusteena kohtuullisen nopeasti. Eli tässä on ehdottomasti hyvä varuste, jos sinulla on taipumusta kaatua kyljellesi tai lonkillesi. Yleensä lonkista alas puoleen reiteen topatut housut estävät hyvinkin tehokkaasti kivuliaiden mustelmien ja ihonalaisten verikertymien syntymisen tälle alueelle. Sen lisäksi, että ne suojaavat lonkkaa tai häntäluuta kivuliailta iskuilta, niin ne myös tuovat lisälämpöä kehoon. Nykyaikaiset shortsit on varustettu samaisilla itsestään kovettuvilla elementeillä kuin selkäpanssarit, ja niinpä ne ovat hyvin huomaamattomat ja mukavat.
Polvisuojat
Tilastojen nojalla polviin kohdistuu suurin osa laskemisessa tapahtuvista vammoista. Ne muodostavat noin 25 – 45 % kaikista laskuvammoista. Vammoja on monenlaisia: pienistä venähdyksistä aina vakavampiin leikkausta ja pitkäaikaista hoitoa vaativiin ligamenttirepeytymiin. Itse olen kohtuullisen vainoharhainen polvivammojen suhteen, sillä onhan ne tärkeimmät työkalut laskemisessa. Oma nyrkkisääntöni on ollut se, jos pystyy kävelemään portaita alas ja varaamaan painoa polvelle alaskävellessä, on polvi ainakin siinä kunnossa, ettei leikkauspöydälle tarvitse mennä.
Vuosien ja vuosikymmenten varrella olen kokeillut monenlaisia polven toimintaa parantavia ja tukevia neopreenisiä tai kovia polvitukia. Neopreenisillä tuilla saadaan polveen erittäin kivasti lämpöä, ja lämpö antaakin polvelle elastisuutta. Tämä puolestaan ehkäisee vammojen syntymistä. Neopreeninen tuki ei kuitenkaan ole mielestäni nimensä mukainen tuki, vaan juurikin lämpöä ja lihasten toimintaa paranatava apuväline. Suurienergisissä pannuissa neopreeniset tuet ja polven omat tukilihakset eivät aina riitä. Joten jos haluaa oikean tuen jalan jatkeeksi, on kaivettava kukkaroa hieman syvemmälle ja katsottava hiilikuidusta valmistettuja ulkoisia tukirakenteita eli kovia polvitukia.
Kovien polvitukien käytöstä on ristiriitaista tietoa, mutta empiirisen tutkimuksen tuloksena voin sanoa niiden pitäneen allekirjoittaneen kymmeniä kertoja pois leikkauspöydältä. Tukien huonona puolena voi pitää sitä, että polven omia tukilihaksia on syytä vahvistaa kauden aikana salilla.
Polvisuojat telemarkkaajille etenkin takamaastoissa ovat elinehto tekemiselle. Pitää muistaa, että kyykkääjän polvilumpio viistää maata jatkuvasti hyvinkin läheltä, ja jo yksikin lumenalainen kivi tai kanto voi ilman polvisuojia koitua telemarkkaajan viimeiseksi käännökseksi. Jos siis on aikomus lähteä kokeilemaan kuningaskäännöstä rinteiden ulkopuolelle, on syytä muistaa pukea polvisuojat lumpion turvaksi.
Airbag
Seuraavaksi puhutaan hieman airbagistä, eli vyöryrepusta. Ensisijaisesti reppu on tarkoitettu lumivyöryistä selviämistä varten, mutta onko vyöryreppu myös suojaväline? Yksi airbägin tehtävistä on suojata lumivyörytilanteessa uhrin ylävartaloa ja päätä. Vyöryyn joutuessaan suuremman tilavuuden esineet nousevat pintaan, kun taas vähemmällä volyymilla varustetut uppoavat pohjaan. Ihminen on kolme kertaa tiheämpää ainetta kuin vyöry, ja näin ollen vyöry ikään kuin imaisee uhrin sisäänsä. Reppuun integroitu turvatyynyjärjestelmä Airbag moninkertaistaa uhrin tilavuuden ja auttaa uhria nousemaan vyöryn sisältä kohti vyöryn pintaa. Lumivyörytilastot kertovat selkeää kieltä siitä, että paukkureput ovat tehokkaita välineitä estämään vyöryyn joutuneen henkilön vajoamasta lumen pinnan alle ja joutumasta vyöryn hautaamaksi. Tilastot osoittavat, että 86% vyöryissä tapahtuneista kuolemista johtuu uhrin tukehtumisesta, eli siitä että uhri hautautuu lumen sisälle ja lopulta tukehtuu omaan hiilidioksidiinsa. 9% johtuu tukehtumisen ja trauman yhteisseurauksista ja 6% lumivyörykuolemista johtuu pelkästään vyöryn aiheuttamista vammoista. Näistä suuri osa on vyöryn aiheuttamia päävammoja. Vyöryreppu ei siis pelkästään nosta laskijaa pintaa, vaan se myös suojaa päätä tehokkaasti vähentäen mahdollisuutta saada päävammoja.
Staying alive in avalanche terrain -kirjan kirjoittajan Bruce Tremper sanoin: ”Avalanche airbag packs will probably save a little more than half of those who would have otherwise have died in an avalanche”.
