Olen Leevi Keränen, laskumaailman sveitsinlinkkari Leviltä. Päivätyöni on kouluttaa Levi Snow Sport Academyllä Monitaitolinjalla nuorista lumiurheilun jokapaikanhöyliä. Koulutan esimerkillä, joka tarkoittaa sitä, että työnkuva on hyvin vähän rinteen reunassa seisoskelua, ja huomattava määrä urheilullista laskua.
Taustani on alppihiihtomaailmasta, ja rakastan urheilullista, energistä laskemista. Mikään ei voita pitkäksi venytettyä puuterikäännöstä vuorenrinnettä alas… Paitsi upealla rinteenpinnalla laskettu leikkaava käännös, jossa suksi on pingotettu äärimmäiseen taivutukseen.
Carvabiliteetista
Suustani kuulee usein termin ”rinteen carvabiliteetti”. Carvabiliteetti on huumorilla kehitetty termi, jolla me Levillä arvioidaan lumenkoostumuksen sopivuutta rinteissä leikkaavan laskemiseen.
Malliesimerkki erinomaisesta rinteen carvabiliteetistä on illalla ajettu, tiiviiksi pakkautunut vakosamettipinta eli corduroy. Tässä esimerkissä, jos lumenkoostumus on pehmeä – valitse leveämpi suksi. Jos se on pakkasessa kovaksi pakkaantunut – valitse kapeampi ja jäykkä suksi.
Carvabiliteetin lisäksi merkityksellistä on päivän tavoite ja sisältö. Rinneolosuhteissa, oli kyseessä lumilautailu tai suksilla lasku, tykkään puhua freecarving tai technical carving -laskusta. Rinteiden ulkopuolella tapahtuva urheilullinen ja vauhdikas lasku lukeutuu omien tulkintojen ja päätelmien mukaan freeride-laskun puolelle.
Esittelen seuraavassa mieltymyksiäni suksista, joilla viihdyn ulkona useamman päivän kaudessa. Voit lukea tämän jutun tuote-esittelynä tai toivottavasti viihdyttävänä esittelynä yhden henkilön uskomuksista ja näkemyksistä laskettelusuksista.
Freecarving
Aloitan uudesta lempitermistäni eli freecarvingista. Freecarving kattaa jo historiaan jäävän new school -laskemisen inspiroimat leikkaavat käännökset osana freeski-kulttuuria. En viihdy suuremmin parkissa, joten kun haluan hyppiä, laskea switchinä tai taivuttaa suksen kärkiä ja kantoja rinneympäristöissä, valitsen jalkaani Atomic Bent 100 -sukset.
Pidän poikkeuksellisesti näistä suksista 180 cm pituisina eli itseäni lyhyempinä. Suksen kanta on erittäin jäykkä, suhteutettuna sen keulan jäykkyyteen ja leveyteen. Se mahdollistaa kovavauhtisten leikkaavien käännösten laskemisen hyvin epätyypillisillä liikeradoilla, vähintään lajiperinteitä rikkoen.
Technical carving
Kun haluan entisenä alppihiihtäjänä kunnostautua oppilaiden edessä, laitan jalkaani Technical carving -sukset eli Atomic Redster X9 RS (183 cm) tai Atomic Redster S9 FIS (165 cm). Nämä ovat rajuja race stock -suksia, joita ei tavallisesta kaupasta saa.
Niiden rennommat jäljitelmät ovat kuitenkin vähintään yhtä hyviä suksia samoilla kääntösäteillä sekä teknologioilla. Erot race stock- ja kuluttajasuksissa ovat ytimen jäykkyys ja paksuus. Pienellä masokistin sielulla höystettynä en halua itseäni päästää helpolla. Syyt X9- ja S9-suksien valinnoille on kääntösäde. Suomessa harva rinne on riittävän pitkä, leveä tai jyrkkä, että kokisin tarvetta aidolle suurpujottelusukselle.
Freeride
Atomic luokittelee minut BCT, eli backcountry-urheilijaksi. Se on ehdottomasti eräs minua kiehtovista ympäristöistä ja tavoista liikkua lumella. Viime vuosina tekemiseni on kehittynyt enemmän suuntaan, jossa haen kovaa vauhtia ja alamäkeä ylämäkeen juoksemisen sijaan.
Freeride -kategorian jaan All Mountain -ja Big Mountain -alalajeihin. All Mountain -suksilla lasken pienempiä mäkiä, pääsääntöisesti Pohjoismaissa. Big Mountain -suksilla taas lasken Alpeilla. Atomicilla on jopa liikaa valinnanvaraa tässä kategoriassa.
All Mountain -suksissa jämäkät, mutta joustavat ja jopa väkivaltaisen määrän poppia omaavat Bent 110 -sukset 188 cm mitassa ovat erittäin mielekkäät sukset niin rinteiden ulkopuolelle, kuin myös hämmästyttävän usein rinteessä.
Big Mountain -laskussa tuhatta ja sataa vuorenrinnettä alas tulemiseen kaipaan sukselta muutaman asian: yli 190 cm pituutta, vaimentavaa materiaalia sekä tärkeimpänä ominaisuuden saada suksi poikittain kovassa vauhdissa.
No-brainer vastaus olisi Bent 120, mutta valitsenkin aivan tuoreeltaan julkaistun Maverick 115 CTI:n. Minulle raskasjalkaisena alamäkifanina askel painaa jo melkoisesti kevyelläkin suksella, joten panostan kokemukseen ja valitsen metallia pehmentämään ja vaimentamaan matkaa.
Lopuksi
Loppukaneettina toivon jokaisen käyttävän aikaa laskupäivän päätteeksi after skissä joko itsekseen pohdiskellen tai kavereiden kanssa keskustellen: missä ympäristöissä vietän valtaosan ajasta laskien? Mitä oikeasti teen sukset jalassa niissä ympäristöissä? Vastaavatko laskemani välineet sitä, mitä haluan tavoitella laskiessa?
Teksti: Leevi Keränen Aloituskuva: Ski.fi
