Muistan erään kerran, kun kaverini kysyi minulta, että olinko nähnyt Disicon viimeisimmän vlogin. Nimi ei kilistänyt tuolloin kelloja, mutta ryhdyin kuitenkin uteliaana katsomaan. Yllätykseksi huomasin, että videolla esiintyi vanha tuttuni Miro Engström, jonka kanssa olin aikoinaan kisannut Swinghillin Tazza -junnukisoissa. Olin tiennyt, että Miro oli alkanut taas laskettelemaan tovin tauon jälkeen ja oli ilo nähdä miten viihdyttävää matskua hän tuotti kaverinsa kanssa.
Vlogi oli raikkaan rehellinen, hauska ja itseironisesti anteeksipyytelemätön. Video oli “My day” -kaverusten spotti päivästä ja laskettelun lisäksi se sisälsi aamuväsymyksen, paistopistekäynnin ja energiajuomien valikointia. Siinä oltiin niin sanotusti asian ytimessä.
Vloggaaminen ei tietenkään ole heidän keksimänsä konsepti ja saman tyylisiä street-vlogeja on nähty esimerkiksi Real Skifiltä, Magmalta tai Dust Boxilta. Olin silti vahvasti sitä mieltä, että jätkillä oli käsissään jotain erittäin alkuperäistä.
Disicon ensimmäinen video sijoittuu vuoden 2023 keväälle
Miro oli katsonut aiemmin Discordissa Keeshlife Movie:ta vanhan tuttunsa Aron Asikaisen kanssa. Leffa inspiroi heitä ajattelemaan, että olisi hauskaa kokeilla katujen kuvausta. Molemmat olivat aloittaneet laskettelun nuorena ja käyneet junnuna freestyle-kisoissa. Siellä he olivat alunperin tutustuneet.
Aron on kotoisin Hyvinkäältä, joten hän lasketteli Sveitsin hiihtokeskuksessa. Miro taas on Kauniaisista, joten hänen juurensa ovat Granin mäessä. He ovat suurin piirtein samanikäisiä, mutta eri keskuksissa laskeneina yhteisiä laskupäiviä ei ollut nuoruudesta kertynyt liian montaa.
Molempia yhdisti se, että yläasteikäisenä lasketteluun oli tullut tauko. Sen oli kuitenkin aika tulla päätökseen. Uudelleen syttyneen lajikipinän innoittamana he päätyivät kuvaamaan tuona kautena kaksi parkkipätkää ja kolmen ja puolen minuutin katupätkän nimeltä “Long Mirage”.
Disico kasvaa
2023 syksyllä Otaniemessä, Aalto-yliopiston Skipoli-järjestön kauden avajaisissa, Disicon miehitys kaksinkertaistui. Tapahtuma pidettiin rantasaunalla, jossa palju oli lämmin ja DJ pyöritti levyjä. Saunan viereiseen loivaan mäkeen oli tuotu rekalla lunta ja sitten koristeltu muoviputkella. Miron ja Aronin lisäksi paikalle olivat eksyneet Tino Lehtinen ja Joonatan Roiha. Pojat tulivat hyvin juttuun ja huomasivat nopeasti yhteisen kiinnostuksen videoiden tekoon.
Tinon lasku-ura on saanut alkunsa noin kolmevuotiaana ja pääsääntöisesti Nuuksion Swinghillistä. Hänellä ei ole taustaa järjestäytyneestä harjoittelusta tai kisaamisesta. Kiinnostus freestyleen ja sen kuvaamisen perustuu sessailuun ystävän Eddie Järvikallion kanssa.
Joonatan on puolestaan kasvanut Tuusulassa ja hänen kotikeskuksensa on Talma. Toisin kuin muut jäsenet, Roiha laskee laudalla, mutta esittelee itsensä ennen kaikkea kuvaajana. Hänen kuvauskokemuksensa perustuu erilaisiin muoti- ja dokumentatiivisiin projekteihin, mutta mahdollisuus kuvata katulaskettelua herätti kiinnostusta. Nyt hän toimii Disicon pääkuvaajana ja editoijana. Hänen erityisosaamiseensa kuuluu myös vinssin korjaaminen, sekä T-paitasapluunan veistäminen mäntylankusta.
Nimen taustaa
Crewit rakentuvat harvoin systemaattisesti nimiensä ympärille. Pitää ensin olla jotain meininkiä ennen kuin sen voi nimetä. Disico-nimen synty oli mielestäni erityisen hassu. Miro ja Aron olivat leikkineet AI-kuvageneraattorilla ja yrittäneet luoda kissaa pitelemässä diskopalloa, jossa lukisi discotech.
Tuolloin varhaisessa vaiheessa ollut tekoäly ei ollut erityisen hyvä kirjainten kanssa ja AI generoi hieman vinksahtaneen diskopallon, jonka päällä luki “Disico”. Kirjoitusvirhe oli ollut siinä hetkessä niin hauska, että pojat päättivät pitää sen crewin nimenä. Tuo sama diskopallo on edelleen somekanavien profiilikuvana.
Nimen synty kuvastaa hyvin koko porukan tapaa tehdä asioita
Disico ei ole projekti, tai tarkkaan harkittu tavaramerkki, kyse on vain hauskanpidosta ja sen taltioimisesta. Sama fiilis välittyy erityisesti heidän vlogeissaan. Kokonaisuus ei näyttäydy pelkkänä onnistuneiden stunttien sarjana, vaan kokonaisena päivänä ja kaikkena mitä se pitää sisällään.
Hesburgerit naamaan ja sitten selvitetään spotin koordinaatit lumilautalegendoilta. Se on rehellinen kuvaus siitä mitä katulaskeminen on. Katsoja näkee, että klippi ei synny tyhjästä. Se vaatii aikaa, asennetta ja tahtoa tekemiseen, mutta ei toisaalta ole sen ihmeellisempää.
Tuossa piilee salaisuus siihen, miksi Disicon videot ovat niin viihdyttäviä. Vaikka Miro kaatuu legendaarisesta käärmereilistä koirankakkaan, Tino lentää Leppävaaran kinkillä kylki edellä rappusiin tai Aron taistelee multikinkkiä auringonlaskuun, tunnelma kulkee aina ilon kautta.
Tätä porukka haluaakin painottaa vastatessaan kysymykseen, että mitä haluavat katsojalle jäävän käteen. Tietenkin temput ja kuvaus pyritään tekemään niin hyvin kuin pystytään, mutta loppujen lopuksi on onnistuttu, jos joku sanoo, että noilla tyypeillä on hauskaa.
Lopuksi kundit haluavat vielä kiittää Skipolin kaukkareita, jotka saattoivat heidät yhteen. Lisäksi he haluavat vielä laittaa toiveen universumille, jos joku Hesburgerin johtoportaasta sattuu lukemaan tämän artikkelin, Disico hartaasti toivoo heitä sponsorikseen.
Teksti: Mainio Ormio Kuvat: Disico
Katso Disicon pätkiä Youtubesta:
