Rouheamman lähestymisen ryhmän ensimmäinen Keeshlife-elokuva näki päivänvalon vuonna 2016, toinen 2019 ja kolmas esitellään heti perään 2024. Eli hätäilystä ei voi ryhmää syyttää. Keeshin rosoinen jälki juontaa juurensa siitä, että kukaan ei erityisesti toimi kuvaajana tai tuottajana. Laskijat kuvaavat toisiaan ja editointipöydällä pätkistä koostetaan leffa.
Keesh 3 -leffaa on kuvattu kaksi talvea Alpeilla, Etelä-Suomen kaduilla ja Suomen Lapissa. Osa ryhmästä vietti viime talven Ranskan Alpella Les Arcsin ja La Plagnen ympäristössä. Osa viihtyi Suomen betoniviidakoissa.
Ensimmäisessä laskuleffassa oli tusinan verran laskijoita, joista suunnilleen puolet on vaihtunut vuosien aikana. Uuden leffan puhehenkilöinä toimivat Joona Kangas, Anttu Oikkonen sekä Antti Ollila, joita voi pitää ryhmän ydinhenkilöinä.
Oikkonen ja Ollila olivat tehneet erittäin viimeisteltyjä Neli Picturesin laskuleffoja. Oikkosen mukaan oli aika tehdä selkeästi kotikutoisempaa materiaalia.
”Olimme turhautuneita siitä, että siihen aikaan laskuleffat olivat aika virallisia ja isoja produktioita. Huoliteltuja isojen budjettien leffoja. Meillä oli halu tehdä omaa juttua, omalla porukalla ja omilla resursseilla”, Oikkonen kertoo.
Antti Ollilan mukaan haluttiin näyttää henkistä keskisormea isoille tuotannoille.
”Siihen aikaan myös katuvideoita tehtiin erittäin laadukkasti. Kun Neli Picturesia kuvannut Joonas Mattila siirtyi videoalan ammattilaiseksi, päätimme tehdä omia leffoja ‘hällä väliä’ meiningillä. Joku kuvaa jotain jollain välineellä. Kaivoimme kaapeista vanhoja Sony Handy Cameja, mitä varusteita nyt löydettiinkään. Lähdettiin tekemään hommia laskeminen edellä.”
Hoppuilematta paras
Keeshlifen julkaisuväli on noin viisi vuotta. Leffoissa ei ole ollut, eikä ole sen suurempaa teemaa tai filosofiaa, laskeminen on se filosofia.
”Kaksi vuotta on nyt kuvattu kolmosta. Meillä on paljon materiaalia pankissa ja siitä tulee varmasti hyvä leffa. Ei siinä mitään suurempaa teemaa ole kuin hyvä porukka kovia laskijoita”, kertoo Joona Kangas kuvausten temmosta ja hengestä.
Antti Ollila kertoo julkaisutahdin olevan ryhmälle luontainen.
”Kun käyttää vuoden projektiin sitä joka päivä miettien, tarvitsee taukoa. Kun pitää taukoa ja antaa asioiden hautua, ei jumiudu vanhoihin kaavoihin. Kukaan ei meitä velvoita julkaisemaan, kun teemme tätä harrastepohjalta. Tämä on meille luontainen tahti.”
”Olemme tehneet tätä omalla porukalla, itsellemme. Porukassa on myös sellaista jengiä, jotka ovat menestyneet laskuhommissa maailmalla. Heillä saattaa olla kisoja tai muita kuvausproggiksia, jotka ovat vieneet aikaa. Kun teemme omalla ajalla ja rahalla, ei tarvitse olla kuvaamassa joka päivä”, Oikkonen täydentää kanssalaskijoiden näkemyksiä.
Toimintaa, ei tunteita
Keeshlifessa ei näy filosofisia hetkiä, joissa höyryävän kahvikupin äärellä lausutaan filosofisia latteuksia laskemisen tuomasta mielihyvästä. Toiminnalliselle toteutustavalle on historialliset syynsä.
”Raakaa tekemistä, se on ollut visiomme alusta alkaen. Matkalla on osaaminen niin kuvaamisen kuin editoinninkin suhteeen kehittynyt ja meillä on paremmat kamerat, mutta kotikutoisuus on edelleen mukana. Ei ole mitään stooreja eikä lätinöitä”, Joona Kangas kertoo.
Antti Ollila näkee, että tarinan syvyyttä voisi lisätä, joskin hyvin rajatusti.
”Hyvää fiilistä voisi välittyä vähän enemmän ja se tekisi leffoistamme varmaan vähän helpommin lähestyttäviä, mutta liian hiottua se ei saisi olla”, hän miettii.
Moni Keeshin klippi on kuvattu kulloinkin vallinneessa kelissä. Varsinkin katuklipeissä on kuvattu siinä säässä, mikä on ollut tarjolla. Kolmosessa on vuorilla kuvattu klippejä sopivaa sääikkunaa odotellen.
”Kakkosta kuvatessa oltiin koko talvi Itävallassa, kuvattiin kaikissa keleissä, mm. hypittiin takamaastohyndistä kovalle lumelle. Viime talvena odottelimme kuvauskelejä, sillä on miellyttävämpää, kun on hyvät olosuhteet. Jotain spotteja kytättiin koko talvi ja kyllä se tuntui maukkaalta, kun päästiin se laskemaan maaliskuun alussa”, Ollila selvittää.
Valitaanko spotit laskettavuuden vai kuvattavuuden ehdoilla?
“Varmasti joka laskijalla on omat visionsa spottien suhteen, ei olla valittu niitä kuvattavuuden perusteella. Riittää, jos on siistiä tai erikoista, vaikkei olisi kaunistakaan. Uusimpaan pätkään ollaan kuvattu myös kaunista lappimateriaalia, että päästään näyttämään Lapin kauneutta”, laskijat kertovat.
Laskemisen ja laskijan ehdoilla
Visuaalinen viimeistely ei ole tunnusomaista Keeshlifelle. Toteutustavasta voisi olettaa, että kuvattavat spotit valitsee laskija, laskettavuuden perusteella. Anttu Oikkonen vahvistaa oletuksen.
”Lähes poikkeuksetta spotin valitsee laskija. Alussa meillä oli pientä kapinahenkeä isoja sliipattuja tuotantoja vastaan ja teimme tahallaan aika raffia kamaa. Nyt olemme huomioineet myös kuvattavuutta ja onhan meidän silmäkin vähän kehittynyt. Osa meistä on tehnyt kuvauksia myös isompien produktioiden kanssa, joissa tehdään esteettisesti hienosteltuja spotteja. Ne vaativat valtavan työmäärän.”
Keesh on aika raakaa ja siloittelematonta dokumentointia, josta kuitenkin välittyy yhteinen tekeminen.
”Kiva, jos meininki välittyy eteenpäin, sitä olisi kiva välittää enemmän. Se on kuitenkin homman ydin, sen pitää olla hauskaa. Olen tehnyt myös ammattimaisempia leffoja, sekin on siistiä. Niitä tehdessä se tuntuu välillä näyttelemiseltä, siinä on niin paljon laskemisen ulkopuolista härväämistä. Odottamista ja laitteiden asentamista ja niin edelleen. Osa tekemisestä hukkuu ulkopuoliseen härväämiseen, molemmissa on puolensa”, Antti Ollila sanoo ja toivoo, että yhteisöllisyys välittyy myös katsojille.
Keeshin kuvaukset ovat laajentuneet kotikeskusten ulkopuolella, aina Alpeille saakka. Betonin laskeminen on siirtynyt puuterilumen pöllyttämiseen.
”Kuvausreviiri on laajentunut ja kiinnostus on kääntynyt rinteiden ulkopuolelle, olen hurahtanut puuterin laskemiseen. Edelleen kaikenlainen laskeminen maistuu, eli ei väliä onko se betonia vai puuteria. On hienoa laskea luonnon muotoja ja miettiä, miten niitä voi laskiessa hyödyntää”, Joona Kangas myöntää.
Antti Ollila kertoo, että vuoret ovat aina kiinnostaneet, mutta nuorempana ei ollut mahdollisuuksia ulkomaille.
”Aikanaan katuhommat tuli luonnostaan, betoni ei enää samalla tavalla kiinnosta. Osalla porukasta sukset on kääntynyt aika vahvasti puuterin suuntaan. Siitä alkaen kun puuterille pääsi, se alkoi kiinnostamaan yhä enemmän. Edelleen kaikki laskeminen kiinnostaa, kulloistenkin olosuhteiden mukaan.”
Pojista miehiksi vai pojista isommiksi pojiksi?
Lukiopojista on kasvanut aikuisia miehiä, joilla on aikuisuuden tuomia velvotteita. Herrat kuitenkin kiistävät miehistyneensä, ainakaan silloin kun sukset on jalassa.
”Ollaan kaikki tietysti miehistytty. Vaikka ollaan menty vähän eri polkuja, on siistiä, että porukan ydin on yhä koossa. Tässä on ryhmä lempilaskijoitani! Porukan laskeminen on kypsynyt vuosien varrella kuin viini vanhetessaan”, Joona Kangas puntaroi.
”Olisi varmaan syytä näkyä jonkinlainen kasvutarina. Ei tässä leffassa mitään suurempaa kasvutarinaa ole. Vuorihommat on ainakin jalostunut, niissä ollaan varmasti kehitytty. Olen päässyt tuomaan parhaiten itseäni laskijana ja se on mistä tykkään tässä projektissa”, Anttu Oikkonen sanailee lähestyen kasvutarinaa toisesta näkökulmasta.
Antti Ollila näkee kasvun arkivelvollisuuksien kasvamisena.
”Nyt oikean elämän vastuut iskevät vastaan, kun ensimmäistä tehdessä olimme lukiolaisia. Nyt rahat pitää itse tienata ja kaikki asiat järjestää. Mutta laskuhommissa koen, että samanlaisia lapsia me mäessä ollaan ja samalla innolla painetaan menemään.”
Keesh 4? – viiden vuoden päästä seuraava?
Orgaanista laskueloa viettävä ryhmä jalostaa kahden vuoden kuvaukset leffaksi syksyn aikana. Herrat kertovat, että hyvää materiaalia jää paljon editointipöydälle. Onko Keeshille luvassa jatkoa, siitä ei tunnu tietävän kukaan.
”Tulevaisuus on avoin. Kolmosleffaakaan en uskonut näkeväni, tässä sitä kuitenkin taas ollaan. Kiinnostusta olisi tällä porukalla kuvata ja toteuttaa itseään. Voi olla, että samalla porukalla ei täysimittaista leffaa pystytä tulevaisuudessa tekemään. Ehkä vähän pienemmällä porukalla, pienempiä videoita, ehkä jopa oikean kuvaajan kanssa”, Antti Ollila sanoo.
Anttu Oikkonen jatkaa salamyhkäisesti: ”Tämän kolmosen syntyminen ei ollut itsestäänselvyys, en pitänyt sitä ollenkaan varmana. En pidä varmana siis seuraavaakaan.”
”Meillä on todella paljon matskua Keesh 3:een, mutta jatkosta emme ole vielä puhuneet. Uusi leffa pyritään tiivistämään puoleen tuntiin ja hyvää materiaalia jää varmasti. Yli 30 minuutin video on nykyajan standardeilla muutenkin pitkä. Ehkä tulossa on ekstraklippejä, mutta katsotaan niitä sitten myöhemmin. Olen Antin kanssa pitkälti samoilla linjoilla”, Joona Kangas summaa kollegoidensa mietteet.
Katsotaan ja nautitaan ensin Keesh 3, jahka sen ensi-illan päivämäärä julkaistaan.
Keesh 3 -laskijat
- AJ Heikkinen
- Valentin Hänninen
- Eemeli Jussila
- Joona Kangas
- Lauri Kivari
- Aapo Myllärinen
- Anttu Oikkonen
- Antti Ollila
- Mainio Ormio
- Aleksi Patja
- Pontus Penttilä
- Veikko Pirttinen
- Elias Syrjä
