Saana Saltevo ja Arto ”Ape” Majava ovat eräänlainen hyvän mielen Bonnie ja Clyde. Olkoonkin, että tämä jollain tapaa tarunhohtoinen pankkiryöstöjä tehtaillut pariskunta oli hyvin erilainen kuin nämä sukset ja lumilauta matkassa maailmaa kiertävät. Jotain yhteistä heissä kuitenkin on. Siinä missä rosvokaksikko kiersi maata pankkeja putsaten, Saltevo ja Majava ovat rakentaneet elämänsä tietoisesti laskemisen ja lumen perässä reissaamisen ehdoilla.
Jyväskylästä lähtöisin oleva Saana Saltevo on retkeillyt ja liikkunut luonnossa koko elämänsä. Ensimmäiset pilkkireissut tehtiin kun tyttö oli juuri ja juuri oppinut kävelemään, Lapin keväthanget ovat tulleet tutuiksi vanhempien erämökillä Puljussa ja Saimaata on kierretty usean päivän mittaisilla soutuveneretkillä kesäisin koko perheen voimin.
”Olen liikkunut lapsena vanhempieni sekä sisarusteni kanssa todella paljon luonnossa. Meillä retkeily ja luonnossa liikkuminen tapahtuu vuodenaikojen mukaan eli on tehty juttuja, joita voi kulloinkin tehdä. Kesällä se on ollut esimerkiksi juuri soutuveneellä retkeilyä ja talvella hiihtämistä. Vanhempani retkeilevät soutaen edelleen, joskin nykyään ihan vain muutaman päivän mittaisia reissuja”, Saana kertoo.
Laskettelu on ollut Saanan koko perheen harrastus ja hän itse laski alkuun suksilla, kunnes sai vanhempansa houkuteltua laittamaan hänet lautatunnille ja siitä se lumilautailu Saanan kohdalla alkoi.
”Ensikosketukseni mihinkään vapaalaskuun viittaavaan on ollut metsäreiteillä sekä merkittyjen rinteiden reunoilla ja niiden ulkopuolella. Tuolloin noustiin hissillä ylös ja yläasemalta pujahdettiin omille teillemme. Tätä tein lapsena ensin suksilla ja myöhemmin sitten laudalla, kun olin saanut välinettä sen verran haltuun, että laskeminen rinteiden ulkopuolella onnistui. Varsinaiset skinnailuhommat aloitin suksilla, koska tuolloin lautailijan ylös kiipeäminen tapahtui vielä lumikengillä. Niillä tarpominen ei kuitenkaan ollut juttuni, joten varsinainen lautailu tuli kuvioihin vasta, kun ensimmäiset split-lumilaudat tulivat markkinoille. En oikein koe, että olisin varsinaisesti aloittanut koskaan vapaalaskua, se on vain ollut tapa liikkua tunturissa ja toki nykyään myös vuorilla. Olen vasta ihan viime vuosina ymmärtänyt sen, että kaikki luonnossa liikkuminen, johon oikeastaan ei edes annettu vaihtoehtoja lapsena, on johtanut tällaiseen elämään”, Saana toteaa.
Rovaniemeläislähtöinen Ape, jota varmasti voi hyvällä syyllä myös tituleerata yhdeksi kotimaisen vapaalaskun pioneereista, ei kuitenkaan ole ihan sukset jalassa syntynyt vuorilla liikkuja.
”Kokeilin laskettelua joskus ala-asteikäisenä, mutta päädyin vakavammin lajin pariin vasta paljon myöhemmin. Olin noin 15-vuotias, kun rupesin treenaamaan freestyleä, josta sitten kyllä hyvin nopeasti homma muuttui ihan täysipäiväiseksi hiihtämiseksi aina silloin, kuin siihen vain oli mahdollisuus. Maailma avautui laskuhommien suhteen vielä enemmän tultuani täysi-ikäiseksi, kun pääsin reissaamaan vapaammin. Ensimmäisen täyden laskukauteni vietin 1995 Pyhällä ja seuraava kausi menikin sitten jo Chamonixissa”, Ape kertoo.
”Muistan hyvin ensimmäisen reissuni Alpeille, kun olin juuri täyttänyt 16 vuotta. Olimme kaveriporukalla Sun Skin järjestämällä matkalla ja jokaisessa ryhmässä piti olla vähintään yksi 16 vuotta täyttänyt, jotta reissuun sai ylipäätään lähteä. Olin täyttänyt viikkoa aiemmin vaadittavat vuodet ja siellä minä sitten olin St. Antonissa vastuussa koko kaveriporukastamme. Ei tulisi tänä päivänä tuollainen kysymykseenkään”, Ape muistelee naureskellen.
Vapaalaskun synty
Vapaalaskua on ollut jo kauan ennen kuin siitä tuli niin sanotusti muotilaji tai koko termiä edes oli keksitty. Suomessa lajin jonkinlainen synty tai vähintään sen leviäminen kansan tietoisuuteen voidaan asettaa jonnekin 1990-luvun puoleen väliin. Eli juuri noille vuosille, kuin Ape ja muut majailivat kauttaan Pyhällä.
Skimbaaja-lehdellä on tässä ollut myös tietty vaikutuksensa, koska internetiä ei vielä ollut, niin Skimbaaja toimi valtakunnallisena laskukansan tiedotuskanavana. Jonnet eivät tätä tietenkään muista, mutta Skimbaaja oli eräänlainen lasketteluraamattu hieman sen jälkeen, kun televisioon tuli värit. Lehdestä luettiin kaikki laskutrendit ja lajin parissa häärivien hahmojen seikkailut niin Ape Majavan kuin muutaman muunkin.
”1990-luvulla ja vuosituhannen alussa oli erilaisia porukoita, jotka viettivät kausia eri Keski-Euroopan hiihtokeskuksissa. Chamonix, Verbier ja La Grave ovat olleet ehkä ne keskeisimmät suomalaisyhteisöiden keskukset, joissa on majailtu kokonaisia kausia. Internetin yleistyttyä nämä porukat kasvoivat ja niitä tuli lisää, koska tiedonsaanti ja viestin välittäminen helpottui. Samaan aikaan myös Pohjois-Norjan vuoret alkoivat tulla laajemmalle yleisölle tutuiksi. Tuolloin oli aivan päivänselvää, että kesät ja syksyt tehtiin ihan mitä tahansa töitä, että saatiin matkakassat kasaan talvea varten”, konkari taustoittaa.
Vapaalaskupariskunta Saltevo ja Majava
Oikeasti parivaljakosta ei voi puhua vapaalaskupariskuntana, vaan pikemminkin sielunkumppaneina, joita yhdistä intohimo ja tekemisen palo samoja asioita kohtaan. Heitä kun kuuntelee, niin ei tarvitse erikseen kysyä jakavatko he saman arvomaailman tai ovatko he suvaitsevaisia tai epäitsekkäitä toisiaan kohtaan. Aivan varmasti jakavat ja ovat.
Itse asiassa heidän tarinankerrontansa ja kokemuksensa sopisivat mihin tahansa pariterapiaan esimerkiksi siitä, että kuinka toista ihmistä tulee kohdella tai mitä luottamus merkitsee. Ja kyllä, hekin ihan varmasti kinastelevat ja osaavat olla ärsyttäviä, mutta toisaalta vuorilla liikkuminen pakottaa myös toimimaan tietyllä tavalla toista kohtaan ja tämän he ovat aivan selvästi sisäistäneet.
”Reissasimme ennen tapaamistamme jonkun vuoden niin, että meidän kaikki kaverimme kyllä tunsivat meidät puolin ja toisin, mutta me emme olleet koskaan tavanneet. Olin totta kai kuullut Apesta ja jopa sellaisetkin ystäväni, joilla ei ole mitään tekemistä laskemisen kanssa kysyivät minulta, että tunnenko Apea?”, Saana sanoo.
”Olimme monta kertaa samoissa majoituksissa, mutta aina niin, että toinen kerkesi lähteä ennen kuin toinen tuli. Lopulta kuitenkin vajaat kuusi vuotta sitten satuimme samaan aikaan Lyngeniin ja vähän sillä reissulla tässä nyt ollaan”, pariskunta kertoo tyytyväisenä.
Vapaalaskun ja reissaamisen merkityksestä
Kun kysyn pariskunnalta mitä vapaalasku ja reissaaminen merkitsee, tulee vastaus kuin yhdestä suusta.
”Kyllä se merkitsee paljon ja koko tekeminen on todella iso osa elämäämme. Toki pystymme olemaan kotona ja nautimme myös siitä. Jos tämä kaikki päättyisi, niin kyllä me totta kai selviäisimme. Olemme jotenkin mukavuusalueellamme silloin kun tiedämme milloin lähdemme, ja suurin piirtein minne. Emme suunnittele liikoja, koska olosuhteet saattavat muuttua ja tällöin on myös hyvä olla valmis muuttamaan suunnitelmaa. Siksi emme juuri esimerkiksi etukäteen varaile ihan kaikkia majoituksia, vaan menemme sen mukaan, mikä tuntuu parhaalta.”
Moni voi varmasti ajatella yllä olevasta, että elämä on jotenkin liian etuoikeutettua tai valtanormien valossa katsottuna poikkeavaa, mutta kuten aina, niin tälläkin kolikolla on kaksi puolta.
Saana Saltevo on koulutukseltaan akuuttilääketieteen erikoislääkäri, joka työskentelee Oulun yliopistollisen sairaalan päivystyksessä. Työtunteja saattaa tulla viikkoon 50-60, joten pitkät vapaat ovat myös mahdollisia.
Apen ammatti on jotain vapaalaskijan ja sekalaisten projektitöiden väliltä, johon mahtuu muun muassa opastettuja skinnailuretkiä Levillä, välineyhteistyötä Salomonin kanssa ja milloin mitäkin.
Näin ollen kuvio mahdollistaa aktiivisen pariskunnan reissut ja retket, mutta tuo mukanaan myös tiettyjä käytänteitä. Saana ei esimerkiksi juuri menomatkoilla autoa aja, koska takana on yleensä uuvuttava päivystysputki sairaalassa.
Luottamus ja arvostus
Puolison kanssa vuorilla liikkuessa on aina aika paljon pelissä ja reissussa on matkassa varmasti se kallein lasti. Totta kai toisen ihmisen tunteminen läpikotaisin tuo tiettyä varmuutta tekemiseen, oli kyseessä mikä laji hyvänsä, mutta Saanan ja Apen tapauksessa tietyt vaaran elementit ovat kuitenkin aina läsnä ja niihin tulee suhtautua oikein.
Tässä määrittäviksi tekijöiksi pariskunnan välillä nousevat keskinäinen luottamus, arvostus ja kunnioitus toista kohtaan sekä taito tehdä päätökset yhdessä. Nämä seikat varmasti muodostavat myös henkivakuutuksen, jota ei voi ostaa vakuutusyhtiöstä.
”Kyllä minulla pelottaa Saanan puolesta aina. Mieluummin minä sinne vyöryyn jään kuin että Saana jäisi”, aloittaa Ape.
”Alussa se oli jotenkin hieman ärsyttävää, että Ape oli mielestäni jopa vähän liian varovainen ja tunnusteli, että minne ja millaisiin paikkoihin tuon kanssa voi mennä. Nykyään se on tasoittunut todella paljon, kun yhteistä kokemusta on tullut lisää. Toki toisaalta Ape on erittäin kokenut vuorilla liikkuja ja ehkä myös perusluonteeltaan sellainen, että kantaa huolta ja vastuuta muista”, komppaa Saana.
Rauha
Kun pariskuntaa kuuntelee, syntyy käsitys, että laskeminen ei ole pitkässä juoksussa se tärkein juttu, vaikka siihen iso intohimo onkin. Heidän tekemisessään on kyse jostain paljon laajemmasta kokonaisuudesta, jota varmasti voi hyvällä syyllä kutsua elämäntavaksi.
”Eihän tätä ole pakko tehdä loputtomiin eikä näitä laskuhommia voi edes tehdä loputtomiin. Jossain kohtaa tulevat jo pelkästään fyysiset rajoitteet vastaan”, he toteavat.
”Teemme tätä niin kauan kuin homma tuntuu hyvältä ja tässä on todella monta eri asiaa mistä nauttia. Toki vuorelle kiipeäminen ja sieltä laskeminen on tärkeää, mutta kokonaisuuden kannalta tässä on kyse luonnossa olemisesta ja liikkumisesta, joka on meille yhteinen intohimon kohde. Jos se jonain päivänä on jotain muuta kuin laskemista, niin sitten se on. Varmaa kuitenkin on, että addiktio raitisilmamyrkytykseen tuskin koskaan poistuu”, päättävät Saana ja Ape.
Teksti Teemu Moisio Kuvat: Saana Saltevo, Ape Majava ja Jani Hujanen
