Tänä talvena olemme nähneet erittäin paljon materiaalia käännöstä edeltävästä luisusta, joka hetkeä myöhemmin muuttuu kantit lumeen painettaessa tehokkaaksi leikkaavaksi käännökseksi. Moni ei ole aikaisemmin kuullutkaan sanaa stivot, mutta sen käyttöä on voinut nähdä mm. seuratessa vauhtilajien maailmancup-kilpailuja.
Kotimaassa tätä tekniikkaa on erinomaisesti hyödyntänyt Levillä majaansa pitävä Elias Koli, jonka kehitystä laskijana moni on salaa seurannut sivusta. Pyysimme Kolia kertomaan mikä tämä tekniikka on ja miten se tehdään. Tässä Kolin sanoin stivot, olkaa hyvät.
”Alkuluisu, stivot, stivvy, drift, rakkaalla laskutekniikalla on monta nimeä. Lyhyesti selitettynä stivot on suksien uudelleen ohjaus luisumalla käännöksen ensimmäisessä vaiheessa, jota seuraa suksien kanttaaminen käännöksen toisessa vaiheessa. Stivot-tekniikka tulee ratalaskusta: kun porttien välit pienenee ja rata on kääntävä, on laskijan joskus käytettävä alkuluisua hakemaan linjaa, kun suksen kääntösäteellä ei enää ehdi seuraavalle portille pelkällä puhtaalla leikkaavalla käännöksellä. Kääntöpuolella tämä tekniikka kuitenkin hidastaa vauhtia. Sanoisin, että ratalaskijalle stivot on tärkeä työkalu pitää mukana, mutta se kannattaa ottaa esiin vain silloin kun sitä tarvitsee.”
Miten stivot sitten käytännössä toteutetaan?
Käännöksen alussa ylävartaloa käännetään vastakiertoon käännöksen ulkopuolelle ja alavartalolla sukset käännetään sivuluisuun painoa keventämällä pitäen jalat, etenkin ulkojalka, ojennettuna. Luisun jälkeen sukset käännetään pois sivuluisusta oikolinjaan, ylävartalo erotetaan alavartalosta laittamalla kulmaa lantioon, keventäminen vaihdetaan ulkosuksen paineistamiseen ja käännös ajetaan loppuun leikkaavana käännöksenä.
Kysyin Leevi Keräseltä, Levi Snow Sport Academyn Monitaitolinjan kouluttajalta, hänen näkemyksiään stivotista. Keränen summasi asian seuraavasti:
”Stivot-käännös antaa mahdollisuuden kanavoida sisäinen Ted Ligety. Kyseinen käännöstyyppi ei ole vain tapa tyylitellä jyrkällä leikkaavan laskussa. Se on myös hyvä työkalu hakea sopivaa linjaa tulevaan käännökseen, sekä säädellä vauhtia viettävässä rinteessä. Harjoitteena stivot on ylivoimainen, koska se pakottaa laskemaan käännökset loppuun asti eli poikkirinteeseen, keventämään käännöksen alussa voimakkaasti ja kiertämään suksen kärkiä alarinteeseen päin valmiiksi sekä asettamaan vartalon valmiiksi käännöstä varten (ojennettu ulkojalka, hartialinjan vastaliike ulkojalan suuntaan, kallistettu vartalo käännöksen sisään).”
1. esisladi
2. kantin upotus käännökseen
3. käännökseen nojaaminen
Harjoittelu
Stivotia voi harjoitella erilaisilla drilleillä eli harjoitteilla. Suorilla suksilla sivuttain liukuminen rinteessä on yksi hyvä harjoite. Tärkeinä on, että kummatkin sukset liikkuisivat täysin suorina ja kanttikulmat pyritään pitämään samoina säärten muodostamaa A-framea välttäen.
Polvien väliin voi kuvitella nyrkin ja suksia kallistaessa polvien väli pyritään pitämään yhtä leveänä. Sivuluisua voi harjoitella ensin liukumalla rinnettä suoraan alas ja sen jälkeen liukumalla rinnettä pitkin eteenpäin. Liukuessa voi myös vaihdella suuntaa välillä taaksepäin liukuen. Pikkuhiljaa liukumisesta voi siirtyä liukuviin käännöksiin.
Kun alkuluisu ja sen jälkeinen kanttaaminen tuntuu luonnistuvan, voi stivotia kokeilla nopeammassa vauhdissa aggressiivisimmilla käännöksillä siten, että suksien tailit heittäytyvät nopeasti sivuluisuun edellisen käännöksen jälkeen.
Tailien heittäytymisen voi tehdä lumikontaktissa tai jopa ilmassa. Tällöin liikkeiden nopeus ja räjähtävyys on tärkeää ja jalkoja pitää osata liikuttaa nopeasti sivulta toiselle.
Lähestymistapani stivotiin ei kuitenkaan tule ratalaskutaustasta, koska sellaista minulla ei ole. Se tulee tietynlaisesta vapaalaskun ja rinnelaskun yhdistelmästä eli freecarving-laskusta. Vapaalaskijana, joka viettää paljon aikaa hoidetuilla rinteillä leikitellen suksella kuin suksella on stivot minulle mieluisin ja hauskin tapa laskea jyrkkää rinnettä leikkaavilla käännöksillä pitäen vauhdin kontrollissa.
Stivotia voi siis myös luonnehtia nopeuden säädöksi. Oikein tehtynä se parantaa suksi- ja lumituntumaa käännöksiä tehdessä ja kehittää laskijaa monipuolisempaan laskuun ja tekniikkaan. Ja mikä tärkeintä, stivotia on hauska tehdä.
Teksti: Elias Koli Kuvat: Sanna Kielinen
Kirjoittajasta
Elias Koli, still/videokuvaaja, Salomon Suomen tiimilaskija ja hiihdonopettaja Leviltä. Laskettelee talvella lähes joka päivä rinteillä ja niiden ulkopuolella. Nykyään aika kuluu eniten hoidetuilla rinteillä leikitellen kuitenkin vapaalaskua unohtamatta.
www.instagram.com/eliaskoliphotography
