Viime vuosina suurta suosiota Suomessa ja maailmalla saavuttanut Forre-kokoonpano on ollut viime talvena jälleen olleet aktiivinen ja lopputuloksena on maailmalla nähtävä elokuva CAST. Ryhmän edellinen tuotanto Forrmula keskittyi vinssillä vinhasti vedettäviin vauhteihin, ja sitä kyytiä saatiin nähtäville viime syksynä. Nyt otetaan katsaus Forren edelliseen talveen, ja siihen mitä lähdettiin hakemaan.
Kausi alkoi, ennen kuin lunta oli edes näköpiirissä
Forren talvi alkoi rytinällä jo ennen ensilumien saapumista. Edellisen elokuvan onnistumisen kautta Forre otettiin mukaan Level1 -tuotantoyhtiön elokuvakiertueelle, ja tämä toi mukanaan rahahanojen aukenemisen sponsoriyhteistyökuvioiden osalta. Rahoitus taas tuo mukanaan enemmän liikkumavaraa. Henkilöille, joille Level1 on tuntematon suuruus, niin omana aikanaan Level1 oli yksi kiinnostavimpia laskuelokuvien tekijöitä. Level1 -projektit edustivat laskemisen terävintä kärkeä ja oli hyvin kiinnostava nähdä, mitä he olivat talven varalle aina keksineet. Sittemmin Level1. on siirtynyt omien elokuvatuotantojen parista tuottamaan laskuelokuvia pienempien ja tuntemattomien kuvausryhmien kanssa. Syksyisin he myös toteuttavat laskuelokuvakiertueen Pohjois-Amerikan alueella. Forren pääsy Level1:n siipien alle on sikäli iso asia, että tällä tavalla Forre saa saman tien Level1:n tuoman statuksen ja heidän tarjoamansa näkyvyyden.
Kamera käy
CASTin kuvaamisen pariin päästiin viimein tammikuun kolmantena päivänä. Elokuvassa laskevan Harald Hellströmin mielestä kausi on hyvä aina aloittaa kokoamalla porukka yhteen ja lähtemällä kuvausmatkalle jonnekin kotiseudun ulkopuolelle. Se tuo porukan yhteen, ja jokaiselle syntyy tunne, että nyt ollaan jälleen asian ytimessä.
”Kun jokainen saa kuvattua muutaman onnistuneen klipin, niin kautta on mukava jatkaa ja reissussa yleensä homma lähtee paljon nopeammin käyntiin”, sanoo Hellström.
Autot siis lastattiin miehillä ja laitteistolla ja suunnaksi otettiin sillä hetkellä pakkasista nauttiva Pohjois-Karjala ja Joensuu. Motivaation on oltava timanttinen, sillä lähes kolmenkymmenen asteen pakkasetkaan eivät lannistaneet kuvausporukkaa. Tuottaja ja kuvaaja Arttu Heikkinen oli tehnyt taustatyötä kesän aikana ja taltioinut puhelimeensa kansiollisen kuvauslokaatioita, jotka haluttiin saada taltioiduksi kovalevylle. Sieltä sitten oli helppo poimia paikkoja olosuhteiden ja valon mukaan. Kymmenen päivän rupeaman aikana kameralle taltioitui viisitoista käytettävää klippiä. Johtuen erittäin hyvälumisesta talvesta pääosa kuvaamisesta kuitenkin tehtiin maamme pääkaupungissa. Joensuuhun suuntautuneen reissun aikana talvi levittäytyi myös etelään, joten kuvauksia varten ei tarvinnut enää lähteä merta edemmäs kalaan ja Joensuun kuvausmatka jäi lopulta kauden ainoaksi kuvausreissuksi.
Luonnollista ja kaunista
Forren tämän kauden tuotos poikkeaa edelliskauden Forrmula-elokuvasta siinä suhteessa, että CASTin kuvauksissa pyrittiin käyttämään mahdollisimman paljon luonnollisia lähtöjä. Huolimatta siitä, että muutamassa kohtauksessa vinssi on kovalla ajolla, se jätettiin vähemmälle huomiolle. Tuottaja Heikkisen mukaan leffassa ei vinssiä näy yhdessäkään kohtauksessa. Panostus oli kova siihen, että elokuvassa ei kuuluisi edes vinssin ääntä. Niinpä lokaatiot piti myös saada näyttämään siltä, että vinssiä ei ole olemassa.
Mistä sitten elokuvan nimi? CAST tarkoittaa montaa eri asiaa, ja laskija Mainio Ormio oli runoillut eräänä yönä unta odotellessa Cast-aiheisen värssyn. Runo muodostui noin 75% sanasta cast ja niinpä elokuvakin sai lopulta nimekseen CAST.
Kaikki peliin
Heikkinen nostaa kuvauksista esille Keilaniemessä sijaitsevan reilin, jota oli katsellut jo vuodesta 2016 lähtien. Jopa Heikkisen mukaan reili on siinä rajalla, onko se vedettävä. Samalla spotilla on käyty kyllä kuvaamassa reiliä alaspäin reilattavana, mutta tällä kertaa ideana oli reilata ylämäkeen. Se vaatii jo vauhtia ja kylmäpäistä tekijää. Heikkinen oli ollut katsomassa reiliä Mainion ja Hellströmin kanssa muutamaa viikkoa aiemmin, mutta olivat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei reili olisi vedettävissä. Vetäjäksi lopulta valikoitunut Joona Sipola oli kuitenkin sitä mieltä, että reili olisi aivan hyvin vedettävissä ylämäen suuntaan. Reili vaati paljon työtä ja esivalmisteluja tehtiin kaksi päivää ennen varsinaista kuvaushetkeä. Lunta kuulema siirtyi paljon, jotta reiliin saatiin riittävä ländi kasattua. ”Muutamaan otteeseen Sipolalle meinasi kyllä käydä todella huonosti”, toteaa Heikkinen.
Motivaationpuutteesta ei tietoakaan
Forren motivaatiosta kertoo pakkasen siedon lisäksi hyvin esimerkiksi se, että Heikkinen oli kuvauksissa yhtä päivää lukuun ottamatta joka päivä kahden ja puolen kuukauden ajan. Kotonakaan ei juuri käyty. Hellström taasen kertoo olleensa kuvauksissa kuukauden putkeen. Edes kotona ei ehtinyt kuulema käymään.
Haastattelua tehdessä ei CASTiin ole vielä kuvattu introa, mutta eiköhän se valmistu ennen elokuvan ensi-iltaa. Värimaailma on laitettu paikoilleen ja äänityötkin Heikkinen sanoo pari päivää sitten tehneensä.
”Inspiraatiota on joutunut kesän aikana hieman hakemaan, mutta sieltä se on pikkuhiljaa valmistunut”, sanoo Heikkinen.
Muutaman viikon kuluttua Hellström ja Heikkinen lähtevät edustamaan CASTia Pohjois-Amerikan elokuvakiertueelle ja siitä koko CASTin porukka jatkaa High5-festivaaleille Ranskaan Annecyn kaupunkiin.
Elokuvallinen lopputulos
Heikkinen toteaa vielä lopuksi, että ohjaaja-kuvaaja-leikkaaja on tyytyväinen talven tuotokseen ja ainakin tällä itsellään on sellainen olo, että lopputuloksena on oikea lasketteluelokuva eikä vain lasketteluvideota. Heikkisen mielestä lopputulos on elokuvallinen. Laatu on kuulemma ammattimaisen näköistä. Odotukset katsomon puolella ovat siis korkealla.
Directed, filmed and edited by Arttu Heikkinen
Produced by Harald Hellström Tall T Dan Conor Smith
Sound design Antti Seppä-Lassila / Arttu Heikkinen
Art director Mainio Ormio
Skiing by Matias Suomi Eemil Aro Joona Sipola Harald Hellström Mainio Ormio Anni Kärävä Teemu Tirkkonen Lauri Kivari Ailo Riponiemi Tuukka Pöri
Forre4life
Teksti: Jan-Erik Blomberg Kuvat: Arttu Heikkinen
.jpeg)
