Olen ollut tietoinen Pyhä-Luoston kansallispuiston Isokurun rajoitusvyöhykkeestä parisenkymmentä vuotta. Aiemmin en kiinnittänyt siihen huomiota – olen vain asiaa ajattelematta noudattanut rajoitusta. Mielenkiintoni rajoitusta kohtaan heräsi talvella 2020 puiston huomautettua sosiaalisessa mediassa, että rajoituksen rikkomisesta voi seurata rangaistus. Rangaistuksen uhka innosti selvittämään asiaa tarkemmin. Erityisesti kiinnostuin rajoituksen perusteluista: jos jokin asia on kielletty rangaistuksen uhalla, pitää kiellon olla hyvin perusteltu. Etenkin, kun on kyse niinkin perustavanlaatuisesta arvosta kuin jokamiehenoikeudet. Vaikka perehdyin asiaan, jäi minulle epäselväksi, täyttävätkö rajoituksen perustelut lain edellytykset. Tänä syksynä paneuduin asiaan hieman syvemmin Edgen toimeksiannosta.
